Emma Grönqvist

Työtaistelu saattaa olla ammattiliitolle piristysruiske.

Tulevien hyvinvointialueiden sote-työntekijöitä koskeva palkkaharmonisointi tulee maksamaan kymmeniä, ellei satoja miljoonia euroja, toteaa toimialajohtaja Teija Asara-Laaksonen Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL:sta.

Palkkaharmonisointi eli palkkojen yhdenmukaistaminen tarkoittaa palkan pysymistä entisellään tai palkankorotuksia, sillä kenenkään palkkaa ei saa alentaa.

Kuntien 420 000 työntekijästä vajaa puolet siirtyy liikkeenluovutuksella hyvinvointialueille vanhoina työntekijöinä. Siirtyvät työntekijät ovat sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen töissä.

Asara-Laaksonen ennakoi, ettei palkkaharmonisointi ole helppo tehtävä, mutta uskoo työn onnistuvan ammattiliittojen sekä työnantajien ja päättäjien keskinäisellä yhteistyöllä.

Hän arvioi, että vastuu sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämisestä siirtyy 21 uudelle hyvinvointialueelle vuoden 2023 alusta opposition eli kokoomuksen ja perussuomalaisten vastaanhangoittelusta huolimatta.

ILMOITUS

JHL edustaa kunnissa, valtiolla ja yksityisissä hyvinvointipalveluissa työskenteleviä ammattilaisia. Liitolla on lähes 200 000 jäsentä, joista 70 prosenttia on naisia.

Palkkoja
ei tule leikata

Hyvinvointialueiden ohessa myös kuntien taloudesta on pidettävä huolta, Asara-Laaksonen muistuttaa. Valtion jakamien koronatukien turvin moni kunta on tehnyt poikkeuksellisesti ylijäämäisen tilinpäätöksen. Tulevia vuosia ajatellen kuntien pitänee sopeuttaa talouttaan tavalla tai toisella.

– Kuntien talous ei tervehdy ulkoistamalla, palkkatasoa alentamalla eikä lomauttamalla tai irtisanomalla, Asara-Laaksonen toteaa.

”Kuntien talous ei tervehdy ulkoistamalla, palkkatasoa alentamalla, lomauttamalla tai irtisanomalla.”

Kunnilla on paljon naisvaltaisia matalapalkka-aloja, joista leikkaamista hän pitää mahdottomana. Kuntalaisille on järjestettävä lakisääteiset palvelut, ja niiden järjestämiseen tarvitaan ammattitaitoista henkilökuntaa.

Asara-Laaksonen on sitä mieltä, että kuntataloutta tulisi kohentaa pikemminkin oikeudenmukaisella verotuksella: kuntaveron porrastusta pitäisi kasvattaa ja kuntaverotus pitäisi laajentaa koskemaan osaa pääomatuloista.

Oulu voisi kehittää,
ei ulkoistaa

Äskettäin Oulun kaupunki päätti ulkoistaa ateria- ja puhtauspalvelut sekä niiden 270 työntekijää. Oulun kunta-alan yhteisjärjestö JHL teki aiheesta kunnallisvalituksen Pohjois-Suomen hallinto-oikeuteen, ja nyt JHL vaatii ulkoistamista jäädytettäväksi oikeuskäsittelyn ajaksi. Oulu tavoittelee kahden miljoonan euron säästöjä.

– Ulkoistamisratkaisu syntyi täpärästi poliittisella päätöksellä, joka osoittaa, että kaupungin omaa työtä ei ole arvostettu ja sen kehittämistä ei haluttu nähdä vaihtoehtona ulkoistamiselle, Asara-Laaksonen sanoo.

Hänen näkemyksensä mukaan Oulun kaupungissa ei ole annettu tilaa oman toiminnan kehittämiselle ja yhteiselle tuloksellisuuden kehittämiselle. JHL:n jäsenet ovat hänen mielestään perustellusti vihaisia ja tyrmistyneitä. Kritiikkiä herättää kaupungin johdon kyvyttömyys johtaa organisaatiotaan. Asara-Laaksonen muistuttaa kaupunkia vastuunkannosta.

– Poliittisten päättäjien niukka enemmistö kantaa vastuun Oulun kaupungin hyvän työnantajaimagon romuttumisesta. Pian alkavat kuntavaalit näyttävät, miten kaupunkilaiset tilanteen kokevat.

Työtaistelut osa
keinovalikoimaa

Jää nähtäväksi, miten työehdot määräytyvät teknologia-aloilla ja metsäteollisuudessa, kun siirrytään paikallisiin, jopa yksilötasoisiin työehtoneuvotteluihin. Asara-Laaksosen mukaan ammattiyhdistysliikkeellä on välineet ja valmiudet myös paikallisen sopimiseen.

Työehtosopimuksista luopuminen tai työehtojen heikentäminen ei toimialajohtajalle kuitenkaan sovi.

– Tämä on koko ammattiyhdistysliikkeen asia. Ketään ei voi jättää yksin. On tehtävä kaikkemme, että työehtosopimusjärjestelmä säilyy ja sitä voidaan vahvistaa.

Työtaisteluitakaan ei suljeta pois keinovalikoimasta.

Asara-Laaksosen mukaan työtaistelut ovat näkyvä osa JHL:n ja yleisesti ammattiyhdistysliikkeen toimintaa, vaikka työnantajat suhtautuvatkin niihin kielteisesti.

– Työntekijöiden puolelta työtaistelut ovat saaneet useimmiten myönteisen vastaanoton sekä liitto piristysruiskeen jäsenmääräänsä.

Kaikille kohtuullinen
palkka

Erityisesti vientiteollisuuden työnantajien koventuneet otteet uhkaavat rapauttaa työ- ja virkaehtosopimusjärjestelmää.

– Uskon, että alan vahvat ammattiliitot vahvistavat otettaan kaikilla tasoilla. Kunnallinen työmarkkinalaitos ei ole vastaavia tavoitteita kuitenkaan esittänyt, Asara-Laaksonen toteaa.

Hänen mukaansa olisi huolehdittava myös niiden työntekijöiden oikeuksista, joilla ei ole turvanaan työehtosopimusta, ei normaali- eikä yleissitovaa. Esimerkiksi ruokalähetit työskentelevät työehtosopimuksen ulkopuolella.

– Siksi olisi perusteltua käydä avoin keskustelu ja punnita Suomen sitoutumista Euroopan sosiaalisen peruskirjan mukaiseen kohtuullisen palkan säännökseen, joka estäisi työnantajien mielivaltaisen palkkadumppauksen, Asara-Laaksonen ehdottaa.

Hänen mielestään tarvitaan muitakin lainsäädännöllisiä parannuksia. Sellaisia ovat esimerkiksi luottamusmiesten aseman vahvistaminen ja kanneoikeuden säätäminen ammattiliitoille, joka toimisi työntekijän turvana tilanteissa, joissa työntekijän on hankala itse puolustaa oikeuksiaan.

Matalapalkka-aloille
turvaa

Sairaanhoitajat ovat jo pitkään ajaneet alalleen tuntuvia palkankorotuksia. Myös JHL:n jäsenistössä on sairaanhoitajia ja naisenemmistöisiä matalapalkka-aloja.

Asara-Laaksonen kantaa huolta muun muassa kotipalvelun henkilöstöstä. Vanhuspalvelulain edellyttämän henkilöstömitoituksen tullessa voimaan Asara-Laaksosen mielestä olisi huolehdittava myös kotipalvelun henkilökunnan riittävyydestä ja jaksamisesta.

– Henkilökuntaa ei pidä vähentää kotipalvelusta, kun laitoshoitoon panostetaan, Asara-Laaksonen vaatii.

Huhtikuusta 2023 lähtien vanhuspalveluyksiköissä velvoitetaan työskentelemään 0,7 työntekijää asiakasta kohti.

Perhepäivähoitajille
soviteltu ansiopäiväraha

Pienipalkkaisista koulunkäynninohjaajista iso osa tekee työtä osa-aikaisena. Useasti työnantaja eli kunta lomauttaa heidät kesän ja joululoman ajaksi tai tekee vain määräaikaisia sopimuksia.

Asara-Laaksonen on sitä mieltä, että perhepäivähoitajien tulisi päästä sovitellun ansiopäivärahan piiriin, jos heidän hoitamiensa lasten määrä vähenee. Nykyisin siihen ei ole mahdollisuutta, sillä soviteltua ansiopäivärahaa saa vain, jos työaika vähenee. Perhepäivähoitajan työaika on kuitenkin lähes aina sama lasten määrästä riippumatta.

– Luotan siihen, että tämän hallituksen aikana epäoikeudenmukaisuus saadaan ratkaistua, Asara-Laaksonen sanoo.