Lehtikuva/Roni Rekomaa

Postin palvelutasosta on ollut paljon puhetta viime aikoina. Voi tosiaan ihmetellä, miten joskus oli varaa lipunmyyjättäriin raitiovaunuissa ja postineiteihin oikeissa postikonttoreissa. Puhumattakaan, että Helsingin Stockmannilla uniformuasuinen neiti avasi ja sulki hissin ovet ja painoi kerrosnappeja asiakkaille. Jo yli kolme vuosikymmentä on toistettu samaa mantraa tehokkuuden, tuottavuuden ja kilpailukyvyn kasvattamisesta. Eikö kukaan tohdi kyseenalaistaa tätä kestämätöntä uusliberalismia, jossa suurin arvo on se rahallinen tuotto, mikä saavutetaan, kun annetaan johtajien miettiä suurella palkalla kaikkia mahdollisia keinoja heikentää työntekijöiden asemaa, lisätä palkansaajatyöttömyyttä ja paisuttaa sen myötä tulokertymää?

Olen havainnut, kuten moni muu, että tämän tuottavuuden nimissä esimerkiksi ”postineidin” tehtävät on nyt ulkoistettu meille postipalvelujen tarvitsijoille. Sinänsä nerokasta, että voidaksemme lähettää lahjan ulkomaisille sukulaisille saamme nyt ensin opetella tuhansista vaihtoehdoista, miten lähettää, missä koossa, millä vyöhykehinnalla. Ja on ostettava vaaka, sillä tee-se-itse-Suomessa on itse punnittava paketti ja löydettävä sen oikea hinta ja tulostettava tullilipuke. Kas kun ei kysytä vastaanottajan salasanaa ja sotu-tunnusta. Tämä malli lienee omaksuttu Venäjältä l970-luvulta, jossa ihmettelin postin lähettämisen vaikeutta.

Lähetin pienen kirjalahjan sukulaisille ja tutuille jouluksi. Vieläkään eivät nämä kolme kirjaa ole saapuneet perille. Koska postimaksut ovat aivan järkyttävän isoja nykyään, ei tähän muutenkin kalliiseen ”halvimpaan” hintaan sisälly seurantaa. Ovatko kirjat nyt huitsin Nevadassa koska en ikäihmisenä ehkä toiminut täysin tuhansien sääntöjen mukaisesti lähettäessäni tuon kirjekuoreen mahtuvan pienen lahjan?

Olen tullut johtopäätöksen, että uuden tuottotalouden ja teholoikan myötä olemme nyt kaikki postineitejä. Ei ihme, jos työttömyys kukoistaa. Jos vanhustenhoito, toipilaan hoito, pankkineidin hommat ja kaikki muu palvelutyö ulkoistetaan koteihin ja yhteiskunta yksityistetään, kuka tarvitsee palkansaajia? Tarvitaan vain hyvinpärjääviä eliittiyrittäjiä, sillä suuri osa pienyrittäjistä lienee karsiutunut koronan ja lisääntyvien yritysostojen myötä. Yrittäjien yhteiskuntaan jää pörssieliitti ja niukkuuden innovaattorit, robotit ja työttömien lauma. Ja ikuiset postineidit toimeentuloluukulla nuolemassa nyt postimerkkien sijaan näppejään.

Kaarina Kailo
Oulu