Rakastettu isä ja pitkäaikainen Kempin pääluottamusmies, ammattiosasto 23:n toimitsija sekä vasemmistoliiton vaikuttaja Kalervo ”Kapo” Piiponniemi kuoli helatorstaina 68 vuoden ikäisenä.
Vasemmistolaisen maailmankatsomuksen Kalervo omaksui jo hyvin nuorena. 1967 Elvi-äiti jäi yllättäen leskeksi. Perheen vanhimpana lapsena Kalervo olisi halunnut jäädä Pohjois-Pohjanmaalaiselle Pyhännälle ja auttaa äitiään hankkimalla perheelle elantoa hanttihommissa. Elvi passitti Kalervon Lahteen ammattikouluun, sillä hän näki kouluttautumisen olevan tie kohti parempaa tulevaisuutta. Tuon ajan heikko sosiaaliturva ja ajoittainen nuiva suhtautuminen avoimen ei-uskonnollisen lesken avunpyyntöihin tuli nuorelle Kalervolle tutuksi, ja hän koki sen raskaasti ja liittyi SKDL:ään. Auttamisesta tuli Kalervolle elämäntehtävä, jota hän hoiti aina jämäkällä lempeydellä ja lähimmäisenrakkaudella. Palo puolustaa pienempää säilyi loppuun saakka; hänet ehdittiin vahvistaa ehdokkaaksi kevään kuntavaaleihin.
Ammattiliittoon Kalervo Piiponniemi liittyi heti koneistajaksi valmistuttuaan 16.6-71. 50-vuoden ay-ura alkoikin pian alkaneella yleislakolla. Metalliliiton luottamustoimissa hän toimi vuodesta 1979 lähtien. Työura alkoi Kempillä, jossa hän toimi myös pääluottamusmiehenä. Metalliliiton ammattiosasto 23:n toimitsijana hän toimi1998–2014. SKDL:n ja Vasemmistoliiton toiminnassa hän oli aktiivisesti mukana ja vaikutti kaupunginvaltuutettuna 2001–2008 ja varajäsenenä 2009–2017 sekä monissa muissa luottamustehtävissä vuodesta 1977 alkaen.
Vaikka asiat välillä olivatkin kiperiä, oli työ- ja puoluetoverien mukaan lempeälle kaverille mahdoton suuttua. Päättäjänä hän oli lahjomaton, minkä käännyttäjät saivat kokea mm. valtuuston VT12-äänestyksessä. Moni muistaa Piiponniemen harkiten jakelemat, värikkäät ja lempeät, kokemuksesta kumpuavat viisaudet.
Musikaalinen mies toimi aikanaan rumpalina SKDL:n orkesterissa sekä ahkerana tapahtumien valokuvaajana. Viime vuosina hän tuki ja kannusti nuorempia eteenpäin politiikassa. Myös tyttärensä Katjan hän sai innostettua ehdokkaaksi kevään kuntavaaleihin jatkamaan arvokasta työtä eriarvoisuuden poistamiseksi.
Eläköidyttyään Kalervo toimitti talkoolaisena Pesäkallion kesäteatterissa aina hyväntuulisena ”alemman lipunkannanrepijän virkaansa”. Teatteri oli hänelle tärkeä harrastus aina 70-luvulta saakka Duunariteatterin riveissä. Hänet nähtiin niin Pikkuteatterin kuin kaupunginteatterin näyttämöllä. Teatteriin hän ehti tutustuttaa myös lapsenlapsensa Aapon ja Venlan. Kalervo nautti suuresti kiireettömästä luonnon keskellä olemisesta ja kalastelusta. Isänä Kalervo oli rauhallinen. Hän kannusti tekemään ja kokeilemaan rohkeasti kaikenlaista. Valmiiden vastausten sijaan hän ennemmin kysyi ja kannusti miettimään itse.
Toveria, isää ja kapinavaaria kaivaten,
Tytär Katja Piiponniemi ja lapset
Juha Ulmanen, Ahtialan työväenyhdistyksen puheenjohtaja