Jouni Porsanger

Lapin liitto äänesti äskettäin maakuntakaavansa takaisin valmisteltavaksi. Kaavaan sisältyi Suomen arktista aluetta halkova Jäämeren rata. Paliskuntain yhdistyksen toiminnanjohtaja Anne Ollila ei kannata rataa. Hänen näkemyksensä mukaansa isot ikuisuushankkeet ovat osa pohjoista politiikkaa.

Lapin liiton valtuusto äänesti (17.5.) Pohjois-Lapin maakuntakaavan takaisin valmisteltavaksi. Äänestyksessä eripuraa aiheutti kiistelty Jäämeren rata. Esitys kaatui selkein äänin 43–3, vaikka vielä maaliskuussa Lapin liiton hallituksessa kaava hyväksyttiin lähes yksimielisesti.

Hanke on todettu vuonna 2019 liikenne- ja viestintäministeriön toimesta taloudellisesti kannattamattomaksi. Selvityksessä kerrotaan, että kuljetusvolyymin tulisi olla 2,5 miljoonaa tonnia vuodessa, jotta ylläpitokustannukset saataisiin katettua.

Lapin liiton maakuntajohtajan Mika Riipin mukaan maakuntakaavan kaatuminen valtuuston toimesta on esimerkki, kuinka yhteinen poliittinen tahto voi kääntyä neljän vuoden sisällä.

– Kaava on ollut valmistelussa neljä vuotta. Jäämeren rata on osa valtuuston hyväksymää Lappi-sopimusta, joka linjaa maakunnan yhteistä tulevaisuuden kuvaa. Toissamaanantaina kanta valtuustossa kuitenkin muuttui, eikä Jäämeren rataa haluta osaksi kaavaa.

Samu Rötkönen

Riipi kertoo, että kaavan valmistelussa on pyritty ottamaan pohjoisen erityiskysymykset huomioon, kuten porotalous.

– On totta, että osa paliskunnista tulisi poronhoidon näkökulmasta pirstoutumaan radan myötä. Huoli tämän osalta on todellinen, ja myös ymmärrettävä. Mikäli hanke lähtisi tulevaisuudessa eteenpäin, olisi syytä erityisesti miettiä, millaisia porojen ylityksiä ja alituksia radalle tulisi.

Saamelaiskysymykset ovat nousseet keskiöön puhuttaessa Jäämeren radasta ja perinteisistä elinkeinoista. Riippi toteaa oma-aloitteisesti, että rata ja alkuperäiskansakysymys kyettäisiin sovittamaan yhteen.

– Ymmärrän, mistä saamelaisten huoli rataa kohtaan kumpuaa. Itse ajattelen, että rata olisi voitu yhteensovittaa saamelaiseen kulttuuriin ja elämäntapaan. Ottaen kuitenkin huomioon saamelaisten historia, niin huoli omasta kulttuurista on todellinen. On hyvä, että he saavat tämän kysymyksen osalta nyt rauhan ilman alituista puolustustaistelua.

Riippi ei usko radan paluuseen. Sen sijaan hän itse kannattaa hanketta.

– Tämän äänestyksen myötä on vaikea nähdä, että rata tulisi seuraavalla kierrokselle käsittelyyn. Aluekehityksen näkökulmasta koen, että tällaiset isot, tulevaisuuden skenaariot olisi hyvä pitää mahdollisuuksien mukaan auki ja ennen kaikkea, niihin tulisi varautua. Emme voi tietää tulevaisuuden toimintaympäristöstä, jos tuolloin rata olisikin kannattava.

Maakuntakaava on yleispiirteinen suunnitelma. Se ei ole toimeenpaneva, mutta sillä luodaan tulevaisuuden maankäyttöön liittyviä suuntaviivoja.

Junien alle jää vuosittain satoja poroja

Paliskuntain yhdistyksen toiminnanjohtaja Anne Ollilan mukaan Rovaniemeltä Kirkkoniemelle suunniteltu rata olisi kuolinisku nykyisenkaltaiselle porotaloudelle.

Porot käyskentelevät pitkin mudan peitossa olevaa aitausta. Lähes toisiinsa kiinni pakkautuneet eläimet kääntävät uteliaina päänsä, kun Ollila heilauttaa ruokaämpäriä.

– Teemme kaikkemme, että poroilla olisi hyvä olla täällä. Sen huomaa, kuinka ne oppivat luottamaan ihmiseen. Esimerkiksi nyt vieraiden ihmisten tullessa aitaukseen ne tuntuvat hieman jännittävän, hän sanoo.

Jouni Porsanger

Porot elävät vuodenkierron mukaan, ja saattavat vaeltaa useita kilometrejä päivässä. Mikäli Jäämeren ratahanke toteutuisi, ei poron vapaa laidunnus olisi enää kaikissa paliskunnissa mahdollista. Vapaa laidunnusoikeus on myös kirjattu lakiin.

Tällä hetkellä poronhoitoalueella kulkee noin viisisataa kilometriä junaraidetta. Junaliikenne tappoi viime vuonna 471 poroa.

Eläimen korvauspolitiikka ei Ollilan mielestä ole tarpeeksi oikeudenmukaisella pohjalla. Valioyksilön menettäminen ei välttämättä vastaa korvaussummaa.

– Satoja poroja kuolee vuosittain rautateillä. Usein meille sanotaan, kun porot jäävät junan alle, että ”kyllähän te saatte korvauksen näistä eläimistä”. Ei kuitenkaan ymmärretä sitä, että siitosporo kun kuolee, niin ei tule jälkeläisiä.

Mittava maankäyttö uhkaa porotaloutta

Luonnonvarakeskuksen selvityksen mukaan porotalouden kannattavuus on noussut viime vuosina. Kokonaistuotto kasvoi seitsemällä prosentilla. Samoin lihan myyntitulo kasvoi neljä prosenttia. Lihaa myydään Suomessa yritystä kohti 2370 kiloa. Tämä on neljätoista prosenttia enemmän kuin edellisen kannattavuuskirjanpidon mukaan.

”Emme ole ehkä pitäneet itsestämme sellaista meteliä tai vaatineet omia oikeuksiamme isoon ääneen.”

Ollila kokee, että poronhoitoa ei vieläkään täysin osata arvostaa, vaikka taloudellinen kannattavuus näyttäytyykin numeroissa.

– Emme ehkä ole pitäneet itsestämme sellaista meteliä tai vaatineet omia oikeuksiamme isoon ääneen. Viime aikoina asia on kuitenkin hieman muuttunut. Mittavien hankkeiden takia laidunten pinta-alat pienenevät. Tämä ajaa porotilallisia luonnollisesti ahtaalle.

Poro käyttää ravinnokseen jäkälää, mutta niitä myös ruokitaan talvisin. Pienet laidunalueet tarkoittavat jäkäläkatoa metsissä.

– Jos laidunalueet pienenevät, niin se vaikuttaa merkittävästi porojen ravinnonsaantiin. Kun porot laiduntavat kesät ja talvet samassa paikassa, niin ne ajautuvat tallaamaan jäkälän kesällä, eikä luonto ehdi uusiutua. Rata olisi kuolinisku nykyiselle porotaloudelle.

Ollilan mielestä suuret ikuisuushankkeet ovat lappilaisen politiikan ominaispiirre

Suuret silmät katsovat alaviistosta ja näykkivät tyhjää ruoka-astiaa. Porot osoittavat mieltään, ja samanaikaisesti, optimistisesti tuijottavat ämpärin pohjaa.

Ollilan tilan porot eivät ole pelkästään teurasporoja. Viime talvena on aloitettu myös matkailutoimintaa poroajeluiden muodossa.

– Aloitimme koronatalvena pienimuotoisen matkailutoiminnan. Meillä on nyt erikseen täällä muutama turistiporo. Toiminnasta jäi positiivinen kokemus.

”Ollila kokee, että Lapin poliittiseen ilmatilaan on aina kuulunut suuret ikuisuushankkeet.”

Ennen Paliskuntain yhdistyksen toiminnanjohtajan pestiä Ollila työskenteli Lapin yliopistolla yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen parissa. Ollila aloitti Paliskuntain yhdistyksessä vuonna 2010.

Ollila kokee, että Lapin poliittiseen ilmatilaan on aina kuulunut suuret ikuisuushankkeet. Tällaiseksi hän kutsuu myös Jäämeren rataa.

– Tuntuu, että poliitikot tarvitsevat eräänlaisen suuren ikuisuushankkeen, jota roikotetaan mukana vuodesta toiseen. Jäämeren rata on mielestäni katsaus lappilaiseen, poliittiseen mielenmaisemaan.