Uudet perusopetuksen opetussuunnitelmat olisi avattava myös opiskelijoille, jotta he tietäisivät, miksi herätä kouluun.
Kansallinen koulutuksen arviointikeskus Karvi on julkaissut tutkimuksen esi- ja perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteiden toimeenpanon arvioinnista. Tuloksista käy ilmi, että joitakin opetussuunnitelmien sisältöjä on paikallisella tasolla ymmärretty ja tulkittu eri tavoin, mikä on haitannut tavoitteiden saavuttamista.
On sinänsä erikoista, että opetussuunnitelma on niin vaikeaselkoista ja tulkinnan mahdollistavaa tekstiä, että sen soveltaminen käytäntöön on aika yksilöllistä. Itse asiassa nämä Karvin tutkimuksen arviointitulokset ovat olleet tiedossa jo uuden opetussuunnitelman toteutusvaiheen alusta alkaen. Kuitenkin opetusalan arjen toteuttajien ja osallisten elämyskokemukset ovat jääneet vastausta vaille.
Monelta osin tulkinnallinen opetussuunnitelma on imenyt kouluyhteisöltä niin voiman kuin vallankin suhteessa todellisuuden olemukseen. Ops on monelle sekoitus, joka herättää kielteisiä tuntemuksia, koska siitä ei löydy vastauksia sen enempää kaaokseen kuin järjestykseenkään. Ops:n oppimiskäsitys ei itsessään ole pedagoginen teoria, jollaisena sitä tulkitaan, vaan ennemminkin teoria oppimisesta.
Nyt olisi kiireisesti otettava koppi neljästä kysymyksestä:
1. Mitkä tekijät opetussuunnitelmassa aiheuttavat huolta koulutuksen järjestäjissä, kouluissa, koulujen johtamisessa, opettajistossa ja vanhemmissa?
2. Mitkä tekijät opetussuunnitelmassa vievät opettamisen ja oppimisen ilon ja johtavat tulkinnallisiin ristiriitoihin sen suhteen, mitä oppilaan kokonaiskäyttäytymiseltä odotetaan?
3. Millaista vastuuta opiskelijoilta edellytetään omasta oppimisestaan?
4. Millaisia osallistumisen mahdollisuuksia opiskelijalla on opintojen suunnittelussa?
Koulujen johdolta tarvittaisiin vastauksia siihen, miten koulussa kaikki toteuttaisivat yhdessä sovittuja linjauksia, koska vain yhdessä sovittu tuottaa hyvää. Uusi opetussuunnitelma tarjoaa kyllä mahdollisuuksia kouluelämän voimaannuttamiseen ja valtaistuttamiseen, mutta se edellyttää pikaisesti selkeyttävää manuaalia, koska opetussuunnitelmiin kohdistuu monia odotuksia liittyen opiskelijoiden oppimiseen ja ne tunnistetaan keskeisiksi vaikuttamisen keinoiksi yhteiskunnallisesti, poliittisesti ja koulutuksellisesti.
Vanhemmille on annettava paikallista opetussuunnitelmaa laadittaessa mahdollisuus vaikuttaa sen sisältöön. Suomalainen perusopetus, ja nyt jatkettu toinen aste, kehittyy opetussuunnitelman kautta, ja opettajan käyttöteoria omasta opettajuudesta realisoituu opetussuunnitelman ymmärtämisen, oppimista käsittelevien teorioiden omaksumisen ja käytännön opetuskokemuksen yhteisvaikutuksesta, mutta ei ilman ops-manuaalia. Sama koskee myös koulun johtamista.
Juhani Räsänen
Järvenpää