Lehtikuva/Laura Ukkonen

Korkeammin koulutetut ovat Suomessa edelleen terveempiä kuin vähemmän koulutetut. Asia käy ilmi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tuoreista tutkimustuloksista.

Erot eivät ole kaventuneet 2000-luvulla: koulutusryhmien välisiä eroja terveydessä, toimintakyvyssä ja elintavoissa ei ole onnistuttu kaventamaan. Suurin osa mittareista osoittaa erojen pysyneen ennallaan.

Muutaman mittarin osalta erot alimman ja ylimmän koulutusryhmän välillä näyttävät jopa kasvaneen vuodesta 2000 vuoteen 2017. Koulutusryhmien erot ovat kasvaneet vapaa-ajan liikunnassa ja päivittäisessä tupakoinnissa. Yhä useampi alimpaan koulutusryhmään kuuluva ei harrasta liikuntaa vapaa-ajallaan. Korkeakoulutetuista yhä useampi on vähentänyt tupakointiaan. Alimmassa koulutusryhmässä päivittäin tupakoivien osuus ei ole merkittävästi pienentynyt.

– Koulutusryhmien välisten erojen kasvu liikunnassa ja tupakoinnissa on huolestuttavaa myös terveyserojen kehityksen kannalta. Nämä elintavat ovat yhteydessä moniin sairauksiin ja toimintakyvyn rajoitteisiin, kertoo THL:n johtava asiantuntija Päivikki Koponen tiedotteessa.

Eri koulutusryhmien erot olivat jyrkimmät puolen kilometrin kävelyvaikeuksissa, heikentyneessä työkyvyssä ja päivittäisessä tupakoinnissa niin naisilla kuin miehillä. Vain psyykkisessä kuormittuneisuudessa ei havaittu merkitseviä eroja koulutusryhmien välillä.

Koposen mukaan myös koronaepidemian rajoitustoimien vaikutuksia elintapoihin on tärkeä arvioida koulutusryhmittäin. Tästä THL julkaisee hänen mukaansa uusia tutkimustuloksia lähiaikoina.

ILMOITUS

Syrjinnän ehkäisy tärkeää

Suomessa on jo pitkään tavoiteltu terveyserojen kaventamista, mutta toivottuja muutoksia ei ole tapahtunut.

– Sitkeän ongelman taustalla on monia toisiinsa kietoutuneita tekijöitä. Myös erojen kaventamiseksi tarvitaan toimia yhteiskunnan eri alueilla, kuten koulutuksessa, työelämässä ja palvelujärjestelmässä, sanoo THL:n tutkimuspäällikkö Tuija Martelin.

Hänen mukaansa erilaisilla syrjinnän ehkäisemiseen ja osallisuuden edistämiseen tähtäävillä toimilla on mahdollista vaikuttaa tulevien ikäluokkien terveyseroihin.