Lehtikuva/Tolga Akmen

Britannian täytevaalit vahvistivat yhden asian. Oppositiossa oleva työväenpuolue Labour on edelleen pahassa pulassa. Nettiotsikointia mukaillen voi todeta, että se kertoo yhden asian ja on samalla varoitus vasemmistolle yleisesti.

Labour hävisi jälleen yhden vanhan tukialueensa rökäletappiolla konservatiiveille. Niin kutsuttu punainen muuri ”Red Wall” jatkoi murtumistaan, kun vuosikymmeniä Labouria äänestäneet hylkäsivät puolueen.

Vaikka puheenjohtaja on vaihtunut Jeremy Corbynista keskustavasemmistolaiseen Keir Starmeriin, eivät kannattajat ole hevin tekemässä paluuta.

Jo parlamenttivaaleissa 2019 Labour koki jättitappion, kun voimakkaasti EU-eroa kannattaneilla alueilla äänestäjät hyppäsivät joukolla konservatiivien kelkkaan. Konservatiivien puheenjohtaja Boris Johnson on näyttänyt, mikä näillä seuduilla uppoaa. EU-eron toteuttaminen ja samalla nationalistinen talouspolitiikka, jossa luvattiin tukitoimia näille alueille, oli voittava yhdistelmä.

Labour voitti suuret kaupungit, mutta se tuskin lohduttaa. Nyt näyttää siltä, että kansallisella tasolla muutosta ei hetkeen ole tulossa.

ILMOITUS

Englannin kaksipuoluejärjestelmä on toki omanlaisensa, mutta Labourin kohtalo on varoitus kaikille vasemmistolaisille liikkeille. Punavihreät puolueet juhlivat eri puolilla Eurooppaa suurissa kaupungeissa, mutta kansallisvaltioissa niiden hallinta ei vielä tuo valtaa parlamenteissa.

Taustalla on muutos vasemmiston kannattajaprofiilissa, josta KU:ssa puhui tammikuussa tutkija Lauri Holappa. Holappa viittasi ranskalaisen ekonomistin Thomas Pikettyn uuteen kirjaan.

”[V]asemmistosta on tullut korkeasti koulutettujen yhteenliittymä. Korkeampi koulutus ennustaa vasemmiston äänestämistä”, Holappa sanoi haastattelussa.

Pohjoismaat ovat vielä poikkeus tästä kehityksestä, mutta suurissa kaupungeissa se jo näkyy. Helsingissä vasemmistoliiton kannatus on selvästi valtakunnallista kannatusta korkeampaa ja vihreät puolestaan kamppailee jälleen suurimman puolueen asemasta. Toki vihreiden vasemmistolaisuudesta voi kiistellä, mutta blokkiajattelulla puolue kuuluu punavihreään siipeen.

Joka tapauksessa on selvää, että vasemmiston tulee keksiä uusia tapoja nostaa kannatusta. Labourin esimerkki näyttää erinomaisen karmivasti, mitä periaatteessa hyvällä mutta samalla taktisesti järjettömällä politiikalla saavutetaan.

Sillä saavutetaan ainoastaan tiukka samanmielisten porukka, joka voi keskenään vakuuttaa toisensa aatteensa erinomaisuudesta. Samaan aikaan valtiota johtavat konservatiiviset voimat.

Boris Johnson on Englannissa näyttänyt, miten oikeistopopulistinen hallitus kykenee kaappaamaan vasemmistolaiset äänestäjät. Toki siihen vaadittiin vasemmiston keskinäinen riitely, minkä lisäksi EU-ero vaikutti vaaleihin merkittävällä tavalla.

Yhdysvalloissa puolestaan demokraatit ovat suurissa kaupungeissa selvästi suurin, mutta pienemmillä paikkakunnilla republikaanit jyräävät. Ja jyräsivät myös viime presidentinvaaleissa, vaikka Donald Trumpin loppukauden politiikka johti tuhansiin kuolemiin ja talouden täydelliseen romahtamiseen.

Kuten Holappa KU:n haastattelussa sanoi, vasemmistolaiselle talouspoliittiselle ajattelulle saattaa moni lämmetä. Ongelma vain on, että pelkästään sillä ei äänestäjiä enää vakuuteta.

Kirjoittaja on KU:n päätoimittaja.