All Over Press/EPA/Adam Ihse

Jari Kuosmanen

Syntynyt 1952, muutti Ruotsiin 1969

Työskennellyt peltiseppänä telakalla Göteborgissa ja sosionomiksi opiskeltuaan toimi sosiaalityöntekijänä suomalaisten parissa

Väitteli tohtoriksi 2001, väitöskirjan aiheena suomalaismiesten pärjääminen Ruotsissa

Yksi kolmesta juuri ilmestyneen Bland bröder och fiender -kirjan kirjoittajista

Ruotsin rikollisjengit riehuvat, kunnes puututaan yhteiskunnan rakenteisiin. On poistettava syyt, jotka vetävät siirtolaislähiöiden nuoria poikia jengeihin. Näin toteaa Göteborgin yliopiston sosiaalityön professori Jari Kuosmanen.

Huonoista lähtökohdista ponnistavat pojat hakeutuvat Ruotsissa rikollisjengeihin. Nuoret hakevat jengistä arvostusta ja veljeyttä. He tuntevat olevansa tuomittuja epäonnistumisiin koulussa ja yhteiskunnassa.

– Jengiongelmaan ei ole yksinkertaista ratkaisua. Yhteiskunnan rakenteita on muutettava, jotta rikollisuus lakkaa houkuttelemasta siirtolaisvaltaisten asuinalueiden nuoria, Göteborgin yliopiston sosiaalityön professori Jari Kuosmanen sanoo.

Kuolemat vähentyneet

Ruotsin rikollisjengit ovat luokkaongelma, Kuosmanen sanoo.

–Jengejä ja rikollisjengejä on ollut aina. Ne vetävät puoleensa nuoria, jotka kokevat joutuneensa yhteiskunnan ulkopuolella. Jengejä ei nähdä koko yhteiskunnan pulmana vaan siirtolaisten ongelmana. Siksi asiaa sivusta seuraavat poliitikot huutavat kilpaa kovempia rangaistuksia.

Ampumisvälikohtaukset keskellä päivää, pommien räjäyttely ja autojen polttaminen ovat dramaattisia tapahtumia, joilla mässäillään mediassa. Tosiasiassa väkivaltaiset kuolemat ovat vähentyneet Ruotsissa sitten 1990-luvun alun.

– Jengirikollisuus on rakenteellinen, monimuotoinen ongelma. Siihen liittyy maahanmuuttajien vastaanottojärjestelmä, kaupunkirakenne, koulutus ja sosiaalipolitiikka. Yhteiskunnan rakenteiden muuttaminen on hidasta puuhaa, Kuosmanen selittää.

Kaksi prosenttia jengeissä

1970-luvulla otsikoissa olivat suomalaisrikolliset ja suomalaiset miehet olivat yliedustettuina Ruotsin vankiloissa.

– Pääministeri Olof Palme ärähti ruotsalaislehdille 1970-luvulla ja muistutti, että valtaosa suomalaissiirtolaisista teki kovasti töitä.

Nykyään esimerkiksi Göteborgin pohjoispuolella sijaitsevassa Gårdstenin lähiössä kaksi prosenttia nuorista on tavalla tai toisella mukana jengien toiminnassa. Valtaosa niin sanottujen ongelmalähiöiden asukkaista on kunnollisia ihmisiä. Tosin työttömyys on tavallista yleisempää, ja aikuisten koulutustaso on matalampi kuin muissa kaupunginosissa.

– Pakolaisnuoren vanhemmat ovat yleensä huonosti koulutettuja, jos he ovat kotoisin maaseudulta. Kielen oppiminen ja työpaikan saaminen on hankalaa, eivätkä he pysty auttamaan lapsiaan koulutehtävissä. Jos lapsi kasvaa perheessä, jossa ei luoteta yhteiskuntaan, niin se vaikuttaa vahvasti lapsiin.

Rahapula hankaloittaa myös nuorten asemaa: heillä ole varaa samanlaisiin vaatteisiin ja puhelimiin kuin muilla.

– Tutkimuksissa on todettu, että työttömyyden kasvaessa myös jengien toiminta lisääntyy ja työllisyyden parantuessa vähenee.

Eriytyneet asuinalueet

Menestyvän työssäkäyvän miehen malli puuttuu monilta lähiöiden nuorilta. Kovistyyppinen, fyysinen miehisyys puhuttelee nuoria, jotka eivät tunne ketään, joka olisi opintojen avulla päässyt eteenpäin elämässään.

– Monilla on ollut erittäin karu lapsuus ja nuoruus. Jengeihin liitytään siinä toivossa, että siellä saa arvostusta ja reiluja kaverisuhteita.

Osa ongelmaa ovat myös isot ja yksipuolisesti vuokra-asunnoista koostuvat lähiöt.

– Asukkaat ovat suurelta osin siirtolaisia. Asuinalueet ovat eriytyneet. Koulutetut ja eteenpäin pyrkivät muuttavat muualle saadakseen lapsensa parempiin kouluihin. Ei pitäisi kasata pakolaisia samoille alueille.

Esimerkki oikeasta elämästä 2000-luvun alusta: luokkatoverit moittivat lähiössä asunutta yläasteikäistä suomalaistaustaista poikaa, koska hän ”viittaa liian usein, ethän sä ole mikään svensson”. Mistä tämä kertoo?

– Luokkatovereille on syntynyt tietynlainen miehen kuva, täytyy olla kovis. Olemalla mallioppilas petät alueen identiteetin.

Jengielämä karua

Jengit tienaavat huumekaupalla, kiristyksellä, varkauksilla ja sekaantuvat kaikkeen toimintaan, missä liikkuu rahaa. Viime vuonna kaksi henkilöä loukkaantui, kun Göteborgin keskustassa sijaitsevalla lääkärinvastaanotolla räjähti pommi. Sivullisia kuolee jengien välisissä yhteenotoissa.

– Autojen polttamiset ajoittuvat alkusyksyyn, kun koulut alkavat. Ehkä se on poikien tapa hankkia mainetta jengipiireissä ja näyttää kykyjään tai itsensä kovettamista rikollisuraa varten.

Jengielämän todellisuus ei kuitenkaan vastaa toiveita. Sisäinen kilpailu, jatkuva varuillaan olo ja raskaan luotiliivin kanssa kulkeminen on rankkaa. Monet näkevät ystäviensä kuolevan, haavoittumiset ja vankilareissut ovat rutiinia. Komennettuna voi joutua tekemään hirvittävää väkivaltaa. Käsitykset jengistä veljeyden ja tasa-arvon yhteytenä rapisevat. Oman lapsen syntymä tai rakkaussuhde motivoi lähtemään jengistä samoin kuin joutuminen vakavan uhan kohteeksi.

Kuosmanen on yksi kolmesta Bland bröder och fiender (Veljien ja vihollisten joukossa) -kirjan kirjoittajista. Muutama viikko sitten julkaistu kirja käsittelee rikollisjengien vetovoimaa nuoriin miehiin sekä tapoja tukea miehiä, jotka haluavat päästä pois jengin jäsenyydestä ja aloittaa kunnollisen elämän. Kirjaa varten tutkijat haastattelivat jengeistä eroa harkitsevia tai eronneita henkilöitä, mitä ei ole aiemmin tehty lainkaan.

Suomen tilanteesta

Koulut voisivat ehkäistä jengien vetovoimaa auttamalla oppilaita, joilla on heikot edellytykset oppimiseen.

– Kouluissa nähdään myös milloin lapsi voi huonosti. Silloin olisi heti ryhdyttävä tukitoimiin.

Mitä Suomessa olisi tehtävissä, ettei ruotsalaistyylinen jengimeininki leviä tännekin?

– Maahanmuuttajien elämän perusasiat täytyy laittaa kuntoon: asunto, työ, ihmissuhteet. Täytyy järjestää kielikahviloita, joissa on mahdollista oppia käytännön kielitaitoa. Suunnitelmallisuus on tärkeätä, ei saa antaa asioiden mennä omalla painollaan.

Suomen rauhallista tilannetta Kuosmanen on ihmetellyt.

– Ampuminen alkaa, kun joku jengi saa aseita. Miten yhteiskunta vastaa tähän tilanteeseen?

Ruotsissa ratkaisuna oli lisätä rikostuomioihin kaksi vuotta aseiden käyttämisestä. Jengien vastaveto oli siirtää aseiden säilytys ja kuljetus 15–16-vuotiaille.

Jari Kuosmanen

Syntynyt 1952, muutti Ruotsiin 1969

Työskennellyt peltiseppänä telakalla Göteborgissa ja sosionomiksi opiskeltuaan toimi sosiaalityöntekijänä suomalaisten parissa

Väitteli tohtoriksi 2001, väitöskirjan aiheena suomalaismiesten pärjääminen Ruotsissa

Yksi kolmesta juuri ilmestyneen Bland bröder och fiender -kirjan kirjoittajista