Lehtikuva/Emmi Korhonen

”Kenenkään ei pitäisi joutua työssä alttiiksi tällaiselle, mutta etenkin nuorten hoitajien kokema väkivalta pysäyttää.”

Henkinen ja fyysinen väkivalta on arkipäivää sote-ammattilaisten työssä. Asia käy ilmi laajasta kyselystä , joka selvitti väkivallan esiintymistä, omakohtaisia kokemuksia, väkivallan tekijätahoja sekä ilmenemismuotoja sote-alalla ja varhaiskasvatuksessa.

Vastaajista 69 prosenttia ilmoitti, että on itse kokenut työssään työuran aikana fyysisen väkivallan uhkaa tai tekoja. Alle 35-vuotiaista vastaajista väkivaltaa tai sen uhkaa oli kokenut peräti 84 prosenttia.

– Tiesin odottaa, että tulokset kertovat väkivallan yleisyydestä alalla, mutta järkytyin, tuloksia kommentoi Tehyn puheenjohtaja Millariikka Rytkönen.

– Näin mittava määrä väkivallan kohtaamista työssä, jossa autetaan muita, on kohtuutonta. Kenenkään ei pitäisi joutua työssä alttiiksi tällaiselle, mutta etenkin nuorten hoitajien kokema väkivalta pysäyttää. Ei vähiten siksi, että heidän varassaan on alan tulevaisuus.

Erikoissairaanhoidossa fyysisen väkivallan tekoja tai uhkaa koettiin eniten valvontaosastolla, psykiatriassa, ensihoidossa, teho- ja vuodeosastoilla sekä päivystyksessä ja kuntoutuksessa.

ILMOITUS

Väkivaltaa tai sen uhkaa esiintyi kaikilla osastoilla melko merkittävässä määrin. Jopa synnytysosastoilla työskentelevistä vastaajista 55 prosenttia kertoi joutuneensa työurallaan väkivallan teon tai sen uhkan kohteeksi.

Väkivalta tai sen uhka on läsnä myös sosiaalipalveluissa, varhaiskasvatuksessa ja neuvoloissa.

Lyömistä, potkimista, sylkemistä, raapimista, kuristamista

– Lyömistä, potkimista, sylkemistä, raapimista, kuristamista. Joka neljäs on saanut tappouhkauksen. Ja tämä tapahtuu työssä, jonka päätarkoitus on auttaa ja parantaa. Vetää hiljaiseksi. Oikeus tehdä työnsä turvallisesti ja pelkäämättä on välttämätön minimitason lähtökohta kunnollisille, säällisille työoloille. Alan vetovoimassa on muitakin ongelmia riittämiin ja pois työntäviä tekijöitä aivan liikaa, toteaa Rytkönen.

Fyysisen väkivallantekoihin tai niiden uhkaan syyllistyivät useimmiten asiakkaat tai potilaat, vähäisemmässä määrin saattajat tai omaiset.

Fyysisen väkivallan lisäksi henkistä väkivaltaa töissä oli työuran aikana kokenut 71 prosenttia vastaajista. Myös henkisen väkivallan kokemukset kohdistuivat muita enemmän alle 35-vuotiaisiin vastaajiin.

Rytkösen mukaan henkisen väkivallan kokemuksissa nousevat esiin myös työyhteisöjen sisäiset ja johtamisen ongelmat, kun henkistä väkivaltaa koetaan selvästi myös muiden työntekijöiden, esimiesten ja johdon taholta.

– Tämäkin on järkyttävä tulos, joka edellyttää työyhteisöissä välittömiä korjaavia toimia ja ennaltaehkäisyä.

Moni ei kerro, eikä kertomisesta seuraa mitään

Kysely kartoitti myös väkivaltatilanteiden seurauksia ja jälkihoitoa. Neljäsosa ei ole kertonut tapahtumasta lainkaan. Vastaajista 75 prosenttia oli kertonut väkivaltatilanteesta esimiehelleen, 27 prosenttuia henkilöstön edustajalle ja 22 prosenttia työterveyshuoltoon.

– On erittäin huono uutinen, että neljäsosa väkivallan kohteeksi joutuneista ei kerro asiasta kenellekään. Mutta vähintään yhtä suuri ongelma on lähes 40 prosentin vastaajan kokemus, että kertomisesta ei ole seurannut yhtään mitään, sanoo Rytkönen.

Tehy vaatii työnantajilta tehokkaampaa ennaltaehkäisyä, jotta vaaratilanteita ei synny. Työnantajan pitää työturvallisuuslain mukaan kartoittaa terveydellistä uhkaa aiheuttavat vaarat työssä ja poistaa mahdolliset vaaratilanteet työympäristöstä ja ohjeistaa henkilöstöä, miten väkivaltatilanteissa toimitaan. Tässä on ilmiselvästi parannettavaa.

Työnantajan tehtävä rikosilmoitus

Jos työntekijä kuitenkin joutuu ennaltaehkäisevistä toimenpiteistä huolimatta väkivallan kohteeksi, työnantajan on toimittava ripeästi ja aktiivisesti väkivaltatilanteiden selvittämiseksi ja työntekijän auttamiseksi. Lisäksi työnantajan tulee avustaa työntekijöitä, tarjota työntekijälle maksutonta kriisiapua ja ryhtyä välittömiin toimenpiteisiin väkivaltatilanteen jatkumisen tai sen toistumisen estämiseksi. Tässäkin on kyselyn mukaan isoja puutteita.

– Työnantajan on esimerkiksi tehtävä rikosilmoitus väkivaltatilanteen tapahduttua. Se vähentää osaltaan merkittävästi työntekijän psyykkistä kuormitusta.

Syrjäytyminen näkyy sote-työpaikoilla

Rytkösen mukaan tuloksissa näkyy myös yleinen yhteiskunnallinen tilanne – syrjäytyminen ja eriarvoisuuden sekä päihde- ja mielenterveysongelmien lisääntyminen. Kaikki heijastuu suoraan sote-alan työpaikoille.

– Missään nimessä väkivaltaa ei pidä hyväksyä tai normalisoida hoitotyön arkeen kuuluvaksi ilmiöksi. Väkivallalle alan työpaikoilla on oltava nollatoleranssi. Myös poliittisen päättäjän on toimittava, alleviivaa Rytkönen.

Tehy on esittänyt valtiovallalle valtakunnallista sote-alan työturvallisuushanketta sosiaali- ja terveysministeriön, sisäministeriön ja oikeusministeriön tiiviinä yhteistyönä. Tavoitteena on kartoittaa sote-alan väkivaltatilanne ja luoda alalle toimintamalli, jolla väkivaltatilanteita voidaan konkreettisesti ennaltaehkäistä.