Tarvitaan päättäjiä, jotka puheissaan ja teoissaan lisäävät yhdenvertaisuutta, eivätkä polje toisia alaspäin vaan luovat sellaista poliittista kulttuuria, joka kannustaa vähemmistöjä mukaan politiikkaan, kirjoittaa kolumnissaan vasemmistoliiton toinen varapuheenjohtaja Minna Minkkinen.

Kuntavaalien vaalikoneissa on kysytty, tulisiko kunnan liputtaa Pride-viikolla ja mitä mieltä ehdokas on tasa-arvoisesta avioliittolaista. Kysymykset eivät kerro juuri mitään siitä, millaista yhdenvertaisuuspolitiikkaa valtuutettu valtuustokaudellaan meinaa tehdä. Liputus on symboliikkaa, joka on toki tärkeää, mutta kunnan tulisi ansaita liputtaa sateenkaarilippua. Kuntien on ensisijaisesti tehtävä seksuaali-ja sukupuolivähemmistöjen yhdenvertaisuutta edistävää politiikkaa, jotta ne voivat myös liputtaa aiheesta kerran kesässä.

Typerin kysymys on avioliittolaista, josta on jo päätetty, ja siitä päätettiin eduskunnassa eikä yli 300 suomalaisessa kunnassa. Kunnat voivat ja kuntien tulee edistää yhdenvertaisuutta.

Mitä yhdenvertaisuus sitten on kunnissa?

Se on mahdollisuutta kaikille tulla kohdatuksi sellaisena kuin on, ihmisen tarpeet huomioiden. Se on systemaattista yhdenvertaisuus- ja saavutettavuustyötä, jota arvioidaan säännöllisesti. Se on kaikkien, myös sukupuolivähemmistöjen, mahdollisuutta päästä uimahalliin. Se on turvallinen koulu ja varhaiskasvatus, sellainen jossa jokainen lapsi ja nuori uskaltaa olla juuri sellainen kuin on ja jossa lapsia ja nuoria tuetaan. Sellainen, jossa homo-ja transfobiaan puututaan aina. Se on kaupungin koko henkilökunnan kouluttamista yhdenvertaisuuskysymyksiin. Se on sukupuolineutraaleja vessoja. Se on johtajia ja päätöksentekijöitä, jotka haluavat olla ihmisoikeuksien puolella jokaisena päivänä vuodesta, ei vain Pride-viikolla. Se on kunta, joka ei solmi ystävyyskaupunkisuhteita sellaisiin maihin, joissa räikeästi poljetaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia. Se on ajantasainen ja säännöllisesti päivittyvä tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelma.

Kuntien poliittisten yhdenvertaisuuskysymysten lisäksi työtä on asenteissa. Ongelmana on myös vähemmistöön kuuluvien hakeutuminen politiikkaan. Tarvitsemme kaikkia mukaan, koska valtuustojen tulee edustaa laajasti kuntalaisia. Tarvitaan päättäjiä, jotka puheissaan ja teoissaan lisäävät yhdenvertaisuutta, eivätkä polje toisia alaspäin vaan pikemminkin luovat sellaista poliittista kulttuuria, joka kannustaa vähemmistöjä mukaan politiikkaan. Näin saadaan lisää sateenkaarikuntia.

Kirjoittaja on vasemmistoliiton 2. varapuheenjohtaja.