Aki ja Milla Ollikaisen ensimmäinen yhteinen työ on silti toimivaa viihdettä. Hyvät henkilöhahmot ovat muuten tavanomaisen jännärin suola.

Kun pelkkä murha ei riitä vaan sen on näytettävä performanssilta, joka sisältää viestin, ollaan nordic noirin perusasioiden äärellä. Sellaisia olivat murhat tanskalais-ruotsalaisessa Silta-tv-sarjassa, jota dekkarikirjailijat ovat jäljitelleet väsyttävyyteen saakka.

A.M. Ollikaisen esikoisteos Kontti on ensimmäinen suomalainen Sillasta selvästi inspiraationsa saanut trilleri. Onneksi kyse on enemmän vaikutteista kuin suoranaisesta kopioinnista.

A.M. Ollikainen -nimen takana on kokenut kirjailijapariskunta Aki ja Milla Ollikainen. Kumpikin on aiemmin julkaissut kolme teosta omillaan. Aki Ollikaisen esikoisteos Nälkävuosi (2012) voitti Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon ja oli myös Finlandia-ehdokas. Milla Ollikaisen aiemmat teokset ovat olleet pohjoiseen sijoittuvia dekkareita.

Kontissa murhaväline on maailmankaupan ja globalisaation mullistanut tavallinen merikontti. Nordic noirin perinteestä poiketen sinne hukutetaan tummaihoinen nainen helteisenä juhannuksena, ei räntäsateessa marraskuussa. Kontti kuuluu menestyvälle yrittäjäsuvulle, jonka maille se on myös tuotu.

Nordic noirin perinteen mukaisesti jutun päätutkija on nainen, rikoskomisario Paula Pihlaja. Perinteestä poiketen hänellä ei ole erikoisominaisuuksia. Paula on vahva ja määrätietoinen johtaja, jonka omaan kirjan lopussa paljastuvaan salaisuuteen viitataan jutun kestäessä muutaman kerran.

ILMOITUS

Vastahakoisesti Paula joutuu ottamaan parikseen koko ajan hölöttävän Aki Rengon, mutta hän saa huomata, että joskus välittömyys ja puheliaisuus toimivat rikostutkinnassa paremmin kuin oma tiukka asiallisuus. Toisiaan täydentävät Paula ja Aki ovat hyvä pohja jatkaa sarjaa, sillä totta kai tulossa on nykytyyliin lisää Paula Pihlajan tutkimuksia.

Rikkaat ja turmeltuneet ovat muodostaneet hyvän pohjan rikosromaaneille jo ainakin sadan vuoden ajan. Tällä kertaa rikkaita edustaa Lehmusojan perhe ja heidän hyvää tekevä Lehmus-säätiönsä. Sen toimet yltävät Namibiaan, jossa säätiö omistaa maatilan.

Kulissit ovat kulisseja. Niiden takaa löytyy selitys julmalle murhalle.

Ollikaiset kuljettavat tarinaa sujuvasti ja jopa nautittavasti. Rikostutkinnan lomassa lukija saa kiehtovan katsauksen merikontteihin ja niiden maailmaa muuttaneeseen vaikutukseen. Henkilöhahmot syvenevät tarinan edetessä.

Lopussa jännityksen pitäisi kiihtyä äärimmilleen, kun uusia henkilöitä joutuu vaaraan. Tässä kohtaa A.M. Ollikaisen eväät hieman loppuvat, sillä vaaran tunnetta ei synny. Loppukiihdytys tussahtaa, kun kaikki selviää liian helposti.

Lopun kauneusvirheestä huolimatta Kontti on kelpo avaus ja taas vähän erilainen tapaus korkealle tasolle nousseiden suomidekkareiden piirissä. Onkin mukava lukea, että sen käännösoikeudet on myyty yli kymmeneen maahan jo ennen teoksen ilmestymistä. Sitä on nyt liikkeellä. Onkohan Suomi nordic noirin Next Big Thing?

A.M. Ollikainen: Kontti. 304 sivua, Otava.