Jarmo Lintunen

Kulttuurin monitoimimies, paikallisaktivisti Kimmo Paju (1947–2021) kuoli nopeasti edenneen vakavan sairauden väsyttämänä.

Kimmo tunnettiin huumorintajustaan ja halustaan tuottaa hyvää mieltä ja elämyksiä muille. Vielä muutama päivä ennen kuolemaansa hän pyysi tyttärentytärtään pitämään pienen sellokonsertin sairaalaosaston muille potilaille ja työntekijöille. Hän liikuttui herkästi ilosta, surusta ja ollessaan kauneuden äärellä. Isänä Kimmo poikkesi oman sukupolvensa miehenmallista: laittoi perheen ruoat sekä letitti ja leikkasi lasten hiukset (ja omansa myös!). Kauniisti paketoidut joululahjat ja hienot synttärikakut olivat hänen bravuurinsa.

Kimmo syntyi Jyväskylässä Schaumanin tehtaan valossa. Kouluaikainen työskentely tehtaan korjaamolla antoi kädentaitoja, joita hän hyödynsi läpi elämänsä.

Kimmo oli renessanssi-ihminen: osasi tehdä lähes kaikkea, suhtautui maailmaan uteliaasti ja sivisti itseään jatkuvasti. Hänelle ihmisen mitta eivät olleet tittelit, vaan jokainen oli yhtä arvokas.

Kimmo oli kiinnostunut kulttuurista laajasti. Nuorena miehenä hän soitti kitaraa ja maalasi öljyväreillä. Toisaalta myös tennis, urheiluammunta ja snooker kiinnostivat. Teatteriharrastus alkoi 1960-luvun lopulla Jyväskylän Huoneteatterin valokopista. Myöhemmin harrastus laajeni valoista ja äänistä lavastamiseen, käsikirjoittamiseen ja ohjaamiseen. Usein hän päätyi itsekin näyttämölle, vaikkei kokenutkaan näyttelemistä omaksi intohimokseen.

Työskenneltyään yhden uran verran konepiirtäjänä Kimmo opiskeli nelikymppisenä Voionmaa-opistolla harrastajateatteriohjaajaksi. Lopputyönään hän teki Slawomir Mrozekin Avomerellä-näytelmän. Luova ja idearikas mieli näkyi siinä, että näytelmä toteutettiin Jyväskylän uimahallin altaaseen rakennetulla lautalla.

Rauhanliike oli Kimmolle tärkeä yhteisö ja 1980-luvulla hän oli lettupannuineen tuttu näky Jyväskylän rauhantapahtumissa.

Merkittävän elämäntyön Kimmo teki kunnostaessaan hänen ja Lena-vaimonsa kodiksi Hankasalmen aseman Ratamestarin talon. Talo tuli tutuksi sekä hankasalmelaisille että muille kulttuurikotina, Kihveli Soikoon -tapahtuman Kihvelikahvilana, Ravintolapäivistä sekä konserteista, runoilloista ja tapaamisista.

Uudella kotipaikkakunnallaan Kimmo toimi aktiivisesti paikallisissa yhdistyksissä kuten Kihveli Soikoon -festivaalin hallituksessa ja musiikkiyhdistyksessä. Hän perusti Junasta jääneet -skiffleyhtyeen ja oli moottorina monelle asialle, joilla edistettiin hankasalmelaisten hyvinvointia ja kulttuurista osallisuutta. Tästä työstään kunta palkitsi hänet kulttuuripalkinnolla vuonna 2015.

Kimmo edisti kulttuuria myös vasemmistopuolueessa. Hän oli jäsenenä Keski-Suomen kulttuuridemokraateissa, mukana Vasemmistoliiton perustamiskokouksessa ja viimeisinä vuosinaan Keski-Suomen piirihallituksessa. Hän suunnitteli ja usein itse toteutti monien Vasemmistoliiton ja Vasemmistonaisten valtakunnallisten tapahtumien visuaalisen ilmeen.

Kimmolla oli myös kyky saada ystävät viihtymään. ”Paras ystävä, mitä mies voi toivoa”, Kimmoa kuvaili Matti Hokkanen. Kihvelikahvilaan saapui vuosittain talkoisiin joukko ihmisiä, jotka Outi Ojalan innoittamana perustivat leikkimielisen Kihveliorjat. Orjia Hankasalmelle veti työpäivän jälkeen vietetty yhdessä olo, Kimin tekemä hyvä ruoka ja talossa kukkiva huumori.

Ystävät jäävät kaipaamaan maailman parasta isäntää ja Kimin kykyä tuottaa elämäämme iloa ja lämpöä.

”Yhden naisen kanssa menin naimisiin, mutta sainkin seitsemän”, sanoi Kimmo laumastaan, johon kuului Lenan lisäksi kaksi tytärtä ja heidän neljä tytärtään. Hänen ensimmäisen lapsenlapsensa ensimmäinen sana oli ”Pappa”. Se kuvaa hyvin, kuinka tärkeä isoisän rooli oli sekä Kimmolle itselleen että koko perheelle.

Kimmon rakkaus oli huolenpitoa ja tekoja. Linnuille laitettiin paitsi pöntöt ja talveksi lyhteet, myös oma joulupuu valoineen. Pappalasta lähtijälle junaan evääksi voileivät ja pullo itse tehtyä marjamehua. Viis siitä oliko matkaanlähtijä 5- vai 45-vuotias. Tai vaimo Lena, jonka kanssa yhteistä taivalta kesti yli 50 vuotta.

Viimeiselle matkalle Papalle laitettiin mukaan lempikirja, Seitsemän veljestä.

”Linnut laulain taivaan alla

saattaa hänen iltasella

unien Kultalaan.”

Pitkän, Kimmon tekemän ruokapöydän päässä on nyt tyhjä paikka. ”Voi kuinka me sinua kaivataan.”

Minna Sirnö
Anna Paju
Kirjoittajat ovat Kimmo Pajun perheystävä ja tytär