Lehtikuva/Filippo Monteforte

Superliigan paluuseen on varauduttava. Jos se halutaan torjua, on kilpailuedellytyksiä tasoitettava.

Huomioiden sen, että kulissien takaista työtä tehtiin vuosien ajan, on hämmästyttävää kuinka nopeasti Euroopan Superliiga käytännössä kaatui. Kullakin kahdellatoista perustajaseuralla on takanaan massiivinen media- ja lakikoneisto sekä tuntemus jalkapallokentästä, joten erilaisiin vaihtoehtoihin olisi pitänyt valmistautua perinpohjaisesti. Todellisuus kuitenkin yllätti.

Paikallisten liittojen, Uefan ja Fifan asettamat ultimaatumit pistemenetyksistä, kansallisista sarjoista sulkemisesta, pelaajien joutumisesta arvokisojen ulkopuolelle ja varmaan vielä taivaspaikan menetyksestäkin osoittautuivat liian koviksi paloiksi. Fanien raivolla oli vaikutuksensa, mutta mitä ilmeisimmin Superliigan ulkopuolelle jääminen laskettiin paremmaksi bisnekseksi.

Superliigassakin olisi liikkunut kohtuullisesti rahaa, koska yksin pääsponsorina häärinyt finanssijätti JP Morgan olisi pumpannut seuroille suoraan 3,5 miljardia euroa.

Silti Superliiga eli yhtä kauan kuin lyhytikäisimmät sudenkorennot eli noin kaksi vuorokautta. Tätä kirjoitettaessa vain Real Madrid ja Barcelona ovat käytännössä mukana sarjassa, mutta tilanne on voinut päivittyä Kansan Uutisten kopsahtaessa postilaatikkoon.

Erilaiset juridiset prosessit ”vetäytymisen aloittaneita” seuroja kohtaan ovat oma lukunsa. Der Spiegelin tietojen mukaan kukin seura oli sitoutunut mukaan peräti 23 vuodeksi ja niille oli määritelty 150 miljoonan euron sanktio kilpailusta vetäytymisestä.

ILMOITUS

Real Madridin presidentti Florentino Perez uskoikin viime viikonloppuna espanjalaislehti AS:ssa julkaistussa haastattelussa eri seurojen palaavan ”mietintätauon” jälkeen. Perezin puheet ovat olleet omissa sfääreissään. Hänen mukaansa Superliigaa pistettiin pystyyn ”jalkapallon pelastamiseksi”, ja koska laji ei kiinnosta nuoria.

Voi hyvinkin olla, että Superliigaa ei tulla koskaan pelaamaan ainakaan tämän viritelmän pohjalta. Se oli kuitenkin viesti futiseliitin sisäisistä taisteluista, joissa pelinappulana on raha. Vaikka Uefan ja Fifan taholta lasketeltiin sokerikuorrutettuja puheita urheilun puolesta, käytännössä Superliiga olisi tuhonnut niiden bisnekset.

Myös Ison-Britannian pääministeri Boris Johnson jyrähti Superliigaa vastaan. On toki hieman nurinkurista, kun oikeistolaiset haluavat rajoittaa elinkeinovapautta, mutta poliittiset irtopinnat kelpaavat aina. Puntalähtöinen ajattelu osataan brittikentillä erittäin hyvin. Valioliigakin perustettiin aikoinaan televisiointibisnesten takia.

Superliigaan menossa olleiden seurojen pelaajia ei sovi syyttää pamppujensa pöljäilyistä. Erittäin monet ilmoittivat sometiliensä kautta vähintään epäsuoraa kritiikkiä suunnitelmia kohtaan. Heidän vilpittömyyttään on hankala kyseenalaistaa, koska vaikkapa Marcus Rashfordilla tuskin olisi puutetta kahvirahoista, tulisi Superliigaa tai ei. On silti varauduttava Superliigan paluuseen. Jos se halutaan torjua, on tasoitettava kilpailuedellytyksiä muun muassa tiukentamalla Financial Fair Play -säädöksiä ja takaamalla mediaoikeuksista tulevia rahoja paremmin sarjojen pienemmillekin seuroille. Eikä tuossa pitäisi todellakaan olla kaikki.

Vakiorivillä on Valioliigaa ja Championshipiä. Kuntopuntarin äärilaidoilta löytyvät Chelsea ja Fulham kohtaavat Lontoon paikallispelissä. Kehnosti pelanneet vieraat ovat hyvin isolla todennäköisyydellä putoamiskurimuksessa. Mestareiden Liigan paikat taitavat kiinnostaa Thomas Tuchelia sinipaitoineen, joten vuorenvarma ykkönen. Kohteessa neljä kohtaavat nousun jo varmistanut Norwich ja pudotuspelimahdollisuudet juuri menettänyt Reading. Tasoero on kotijoukkueen hyväksi huomattava, mutta sen ote saattaa lipsua paineettomuudenkin takia. Risti ykkösen oheen.

Vakioveikkauksen peliaika päättyy lauantaina 1.5. klo 16.58. Kansan Uutiset suosittaa 64 merkin järjestelmää: 1, 1(X), 1, 1(X), 1, 1(X), 1, 1(X), 1, 1, 2, 1(X), 1(2).