Varhaiskasvatuslain ja peruskoululain määrittelemiin koulutuksen ja kasvatuksen tehtäviin ei kuulu uskonnollisten tilaisuuksien järjestäminen. Varhaiskasvatuksen sekä perusopetuksen ja lukion opetussuunnitelmien perusteiden mukaan kasvatus ja opetus on ”uskonnollisesti, katsomuksellisesti ja puoluepoliittisesti sitouttamatonta”.
Silti uskonnollisia tilaisuuksia, kuten jumalanpalvelus kirkossa, on ennen koronarajoituksia liitetty koulujen ja päiväkotien toimintaan. Opetushallituksen ohjeen (12.1.2018) mukaan niille pitää olla samaan aikaan ei-uskonnollinen vaihtoehto. Samainen ohje nostaa esiin mahdollisuuden pitää uskonnolliset tilaisuudet päiväkoti- ja koulupäivien ulkopuolella.
”Opetuksen järjestäjä voi päätyä myös siihen, ettei koulun työsuunnitelmassa määriteltynä työaikana järjestetä uskonnollisia tilaisuuksia tai toimituksia.” Päiväkodeista todetaan samaan tapaan.
Lisäksi todetaan: ”Koulu voi sopia, että oppilaille ja näiden huoltajille tiedotetaan mahdollisuudesta osallistua vapaa-aikana eri seurakuntien ja uskonnollisten yhdyskuntien järjestämiin tilaisuuksiin kuten joulu- ja kevätkirkkoon.”
Uskonnollisten ja ei-uskonnollisten tilaisuuksien rinnakkainen järjestäminen on käytännössä osoittautunut ongelmalliseksi. Järjestelyt, tiedotus ja valinta eivät käytännössä toimi lapsia syrjimättä. Niistä on tehty paljon kanteluita.
Lasten jako kahteen ryhmään uskonnollisuuden tai uskonnottomuuden perusteella rikkoo myös perheen arkaluontoisen tiedon yksityisyyden suojaa.
Kahden ohjelman tarjoaminen vaatii ylimääräistä työtä, johon ei aina ole riittävästi henkilöstöä varsinkaan päiväkodeissa. Koronarajoitusten jälkeen niistä luopuminen ei olisi vaikeaa, vaan suuri helpotus johtajille, rehtoreille, varhaiskasvattajille, opettajille, oppilaille ja useimmille huoltajille. Näin kuntien päiväkodit ja koulut voisivat keskittyä kaikille yhteiseen toimintaan.
Esa Ylikoski
Vantaa