Mikä yhdistää huonoja lakiesityksiä ja Valtiontalouden tarkastusviraston ongelmia? Molemmilla on kytky vuonna 2003 alkaneeseen valtion tuottavuusohjelmaan, jonka tausta-ajatuksena oli saada tuottavuutta leikkaamalla valtionhallinnon työpaikkoja.
– Sen ajatuksena oli Nokia-huumassa vapauttaa työntekijöitä yksityisen sektorin käyttöön. Aluksi ohjelman tavoitteena oli vähentää 10 000 työntekijää, joka sekin oli kompromissi. Erityisesti valtiovarainministeriö ajoi tätä, kertoo Helsingin yliopiston tutkija Matti Ylönen.
– Tuottavuusohjelman tavoite puolitettiin Matti Vanhasen kakkoshallituksessa (2007–2011). Ajatuksena oli koko ajan vähentää kaikista toiminnoista työntekijöitä tietyn kaavan mukaan. Siinä ei katsottu, mitä niissä tehtiin.
Ylönen on tutkimuksissaan käynyt paljon läpi julkisen puolen leikkausohjelmia. Tuottavuusohjelman esimerkiksi otettiin Ylösen mukaan verohallinto.
– Siellä oli tehty paljon digitalisointityötä, esimerkiksi veroilmoituksen täyttäminen. Ajatuksena oli, että saman voi tuoda muualle valtionhallintoon. Tietysti toiminta oli hyvin erilaista, Ylönen sanoo.
Hyvin mekaanista tuottavuusohjelmaa jatkettiin 2010-luvun alkupuolelle, jonka jälkeen se korvattiin vaikuttavuus- ja tuloksellisuusohjelmalla.
– Se oli vähemmän mekaaninen, Ylönen kertoo.
Ongelmat tiedetty
Tuottavuusohjelma iski myös ministeriöihin, joissa eläkkeelle jääneiden työntekijöiden tilalle ei otettu aina uusia työntekijöitä. Kun väki väheni, väheni myös lakiesitysten kirjoittajien määrä.
– Lainsäädäntöongelmat johtuvat osin tästä, ja ne ovat olleet tiedossa. VTV teki 2010-luvun alussa useammankin raportin lainsäädäntötyön ongelmista. Ongelmiin kiinnittivät huomiota myös oikeuskansleri ja perustuslakivaliokunta, Ylönen sanoo.
Oikeusministeriön ongelmat ovat siis olleet laajalti tiedossa. Miksi niitä ei sitten ole korjattu?
– Ei pidä paikkaansa, ettei mitään olisi tehty, Ylönen sanoo.
Leikkausohjelmista on sittemmin luovuttu, ja niistä on otettu jonkin verran takapakkia, Ylönen sanoo. Virkamiehiä on silti edelleen huomattavasti vähemmän kuin aiemmin.
– Tästä ei ole tehty kattavaa selvitystyötä, eikä ole kartoitettu tarpeita. Taustatyö on puuttunut.
Ylönen pohtii, että myös tiedotusvälineiden kirjoittelulla on merkitystä, samoin kuin poliitikkojen toimilla.
– Kun poliitikot miettivät, millä kulmalla vaaleihin mennään, ei virkamiesten määrän lisääminen ole varmaan paras teema, Ylönen hymähtää.
Käänne VTV:ssä
Aiemmin mainittu Valtiontalouden tarkastusvirasto on ajautunut kohun keskelle, kun on paljastunut viraston vähentäneen tarkastuksia, minkä lisäksi johtoporras on lieventänyt kriittisiä tarkastusraportteja. Ylönen näkee VTV:n kohdalla käänteen tapahtuneen 2010-luvun vaihteessa.
– Vaalirahoitusskandaalin jälkeen VTV:lle tuotiin uusia velvoitteita tarkistaa vaaliraharaportteja. Samalla viraston henkilötyövuosien määrä väheni.
Tarkastuskohtien lisääminen ja vanhojen työntekijöiden jääminen eläkkeelle pakottivat VTV:n käyttämään enemmän junioripuolen tarkastajia. Ongelmaksi muodostui se, että niin sanottu hiljainen tieto ei siirtynyt eteenpäin.
Ylönen kirjoitti Politiikasta.fi-verkkolehteen artikkelin VTV:stä ja miten siihen kohdistetut tehostamistoimet ovat vaikuttaneet. Kirjoituksen jälkeen Ylöselle huomautettiin, että VTV:n määrärahoja on viime vuosina hieman lisätty. Lisääntyneet palkkakulut eivät kuitenkaan ole näkyneet tarkastajien määrän lisääntymisenä, johtajien määrä sen sijaan on kasvanut.
– Viraston johdon vastuulla on sitten se, miten resurssit kohdistetaan.
Joka tapauksessa VTV:n ongelmien juuret ovat osin tehostamisohjelmissa.
Riskit realisoituvat
Vaikka 2000-luvun alun leikkausohjelmista on jo luovuttu, ovat niiden vaikutukset nyt tulleet kunnolla näkyviin. Ylönen huomauttaa, että tällaiset vaikutukset näkyvät usein viipeellä.
– On mahdoton sanoa, mitä hyödyllistä on näiden leikkausten vuoksi jäänyt tekemättä. Esimerkiksi kansainvälinen työ on kärsinyt varmasti, koska virastoilla ja ministeriöillä on paljon lakisääteisiä tehtäviä, joista ei voi luopua.
”Kansainvälinen työ on kärsinyt varmasti”
Lisäksi töitä tehdään siis isommalla kiireellä. Kun tekeviä käsipareja on koko ajan vähemmän, alkaa syntyä uusia riskejä.
– Ja kriisiaikana ne realisoituvat helpommin, Ylönen toteaa.
Ylönen kiinnittää lopuksi huomiota yleiseen ajatukseen, jota myös tiedotusvälineissä käytetään.
– Meillä on luonnollistunut ajatus, että julkiselta sektorilta voi aina leikata.
Milloin tämä ajatus sitten lähti leviämään, on kysymys, johon on vaikea löytää vastausta. Yhden esimerkin Ylönen löytää 1990-luvun laman ajoilta.
– Ainakin 1990-luvun laman aikoihin ilmeisesti levisi mainos, jonka mukaan ”virkamies syö pöydästäsi”, Ylönen hymähtää.