Madelén Wildhaber

Glyfosaatti on 2000-luvun DDT, mutta onko maailman politiikalla enää voimaa vetää tuotteita pois markkinoilta, kysyy Lotta Laaksonen. Hän on juuri laittanut liikkeelle adressin, jossa vaaditaan glyfosaattia pois vähittäiskaupasta ja kuntien viheryksikköjen käytöstä.

Maailman luonnon monimuotoisuus on uhattuna erittäin vakavassa mittakaavassa. Meressä on enää kymmenen prosenttia petokaloista, tutuista lintulajeista on tullut uhanalaisia, pölyttäjähyönteisten määrä on romahtanut, kaikista nisäkkäistä villieläimiä on jäljellä neljä prosenttia. On lukuisia merkkejä siitä miten luonto on ajautumassa kohti kulminaatiopistettä, josta ei ole paluuta entiseen. Merkittävin tekijä kaikista lajikatoa aiheuttavista syistä on elinympäristöjen häviäminen monokulttuurin vuoksi.

Hiili, vety, typpi, happi ja fosfori – ovat rakennuspalikoita moneen elolliseen. Tästä ryhmästä löytyy niin peltojemme pääravinteet kuin veden valmistusaineet. Ihminen on oppinut muovaamaan alkuaineista monenlaisia palapelejä. Näistä palikoista ihminen on laboratorioissaan muovannut yhdisteen, joka tuhoaa kasvin aineenvaihdunnan ja vioittaa sen hengettömäksi. C3H8NO5P -yhdiste ei esiinny luonnossa ja sen vaikutukset luontoon on tuhoisat. Tämä aineenvaihdunta mekanismi esiintyy kasvien lisäksi suurella osalla mikrobeista, joten yhdisteellä on tappava vaikutus moniin pieneliöihin niin maaperässä, vesistöissä, kuin meidän omassa suolistossamme. Tämän yhdisteen nimi on glyfosaatti – tunnetummin kaupan hyllyltä löytyvä tuotemerkki RoundUp-rikkakasvihävite.

Uusi tutkimus todistaa myrkyn haitallisuutta ihmiselle

Turun yliopistossa on tehty maailmalla arvostettua, korkeatasoista glyfosaattitutkimusta. Tällaista tutkimusta ei voitaisi toteuttaa Brasiliassa, Yhdysvalloissa tai monissa muissakaan maissa, sillä niin tutkijat, kuin tutkimustulokset olisivat vaarassa. Mittakaavana teon rohkeudelle on tosiasia, että nyt sohimme satojen miljardien bisnestä ja systeemiä, johon koko globaali riistomaatalous pohjaa. Glyfosaattimyrkyn ympärille luotuun rakenteeseen on linkittynyt mittaamaton määrä kalustoa, työpaikkoja, yhtiöitä, tehtaita, kaivoksia, geenimanipulointiin laitettuja resursseja unohtamatta ja aihe koskee kaikkien maailman valtioiden maatalouspolitiikkaa.

Suomalainen tutkimus on kohtalaisen turvassa vaikutteilta ja tänäkin keväänä on saatu merkittäviä uusia tuloksia esiin. Tutkimusryhmä on avannut uudella tavalla aineen haitallisuutta ihmiselle. Kuten aiemmin mainitsin, glyfosaatti tuhoaa kasvien lisäksi myös mikrobeja. Myrkky matkaa lähes muuntumattomana ihmisen ruoansulatusjärjestelmän läpi, jolloin meille elintärkeää suolistomikrobistoa kuolee myrkyn vaikutuksesta. Dosentti Marjo Helanderin johdolla toteutettu tutkimus osoittaa että yli puolet suolistomme yleisimmistä bakteereista on potentiaalisesti sensitiivisiä glyfosaatille.

Monenlaiset suolistoon liittyvät ongelmat ovat yleistyneet radikaalisti viimeisten vuosikymmenten aikana. Suuret yhtiöt pyrkivät aktiivisesti osoittamaan, että yhteyttä kasvimyrkkyjen ja sairauksien välillä ei ole. Suomalainen tutkimus pureutuu juuri näihin haittoihin.

ILMOITUS

Miten myrkky päätyy kehoomme?

Siitä huolimassa, että rikkakasvihävitepullon kyljessä väitetään hajoamisajaksi 2 viikkoa, se kiertää luonnossamme vuosia vahingoittaen kasveja ja mikrobistoa ajansaatossa. Luken tutkimuksessa on otettu näytteitä 18 peltoalueelta Lounais-Suomessa ja Hämeessä. Melkein kaikista tutkituista maista on löytynyt glyfosaattia tai sen hajoamistuotetta. Sitä saattaa olla jopa 2–3 kiloa hehtaaria kohden. Määrällisesti jäämät ovat suuria, sillä suorakylvössä maahan laitetaan vuosittain tai joka toinen vuosi glyfosaattia noin 1–2 kiloa hehtaarilla. Tämä kertoo siitä, että jäämät pysyvät maassa vuosia ja tämä on myös osoitettu maanäytetutkimuksissa pelloilta, joissa glyfosaatin käyttö on lopetettu.

Haitallisinta meidän suomalaisten kannalta lienee muualla Euroopassa hyväksytty viljan pakkotuleennuttaminen glyfosaatilla. Tämä tarkoittaa valmiille viljalle tehtävää ruiskutusta, joka tappaa kasvin ja edesauttaa viljan kuivumista suoraan peltoon. Tässä käsittelyssä jäämien määrä viljatuotteissa on huomattavat suuri. Suomessa myllyt eivät ota vastaan pakkotuleennutettua viljaa, joten suomalaisesta viljasta leivottu leipä on turvallista syödä. Suosi siis suomalaista!

Vaikka omat säädöksemme ovat tiukempia, maailman mittakaavassa olemme samassa veneessä. GMO-rehuviljan kasvatuksen alta poltetaan Brasiliassa vuosittain tuhansia hehtaareja sademetsää, sillä siellä GMO-säännökset ovat löyhemmät. Brasilialaista kananrehua kuljetetaan markkinoille myös Suomeen. Lisäksi Brasiliassa kasvatettua lihaa myydään halvalla. Maailman keuhkoja tuhotaan epätoivoista vauhtia ja se vaikuttaa myös meidän peräpohjolan elämään ja myös meidän suomalaisten kulutusvalinnat saattavat tukea sademetsien hävittämistä.

Ihminen on kehittänyt historiassaan hyvin epäonnistuneita myrkkyjä, DDT yhtenä esimerkkinä. Glyfosaatti on 2000-luvun DDT, mutta onko enää maailman politiikalla voimaa vetää tuotteet markkinoilta? Glyfosaatin takana vaikuttavat niin merkittävät globaalit markkinavoimat, että sen saaminen pois käytöstä tuntuu vuoren siirtämiseltä. Itse asiassa sama Monsanto-yhtiö, joka on glyfosaatin takana, oli myös DDT:n ja Vietnamin sodassa käytetyn Agent Orange -myrkyn tuottaja. Molemmat myrkyt ovat aiheuttaneet merkittäviä kehityshäiriöitä ihmisille.

Ratkaisu

Onko ristiriitaista vaatia ruokaa koko väestölle ja yhtä aikaa eroon pääsyä glyfosaattirikkakasvihävitteestä, jonka kuitenkin luvataan takaavan ruokaa kaikille monokulttuurisen viljelyn helpottuessa? Vastaan ei. Teollisuus ja markkinavoimat näin saattavat väittää, mutta todellisuudessa koko väestön ruokaturvan takaaminen ei vaadi glyfosaatin käyttöä.

Maailman pinta-ala riittää hyvin nykyisen väestömäärän ruokkimiseen ottamalla samalla huomioon villin luonnon tarpeet ja maapallon keuhkojen, eli metsien voinnin. Agroforestry, luomu, jatkuvapeitteinen metsänkasvatus, lihankulutuksen vähentäminen ja paikallisuuden priorisointi tukevat todellista kestävää hyvinvointia. Näiden periaatteiden toteuttaminen luo monimuotoisuutta, tarjoaa tervettä elintilaa eliöille, vapauttaa maankäyttöä ja vähentää maanosien välistä rahtia.

Erityisesti haluaisin kiinnittää huomiota agroforestryyn maailmanlaajuisena vaihtoehtona monokulttuurille. Agroforestryssa viljellään puurivejä peltokaistojen väleissä ja tämä metodi Stephen Briggsin tekemän pitkäaikaisen brittiläistutkimuksen mukaan lisää alueen tuottoa jopa 40 prosentilla.

Olen laittanut liikkeelle adressin, jossa vaaditaan glyfosaatti pois vähittäiskaupasta ja kuntien viheryksikköjen käytöstä. Osaamattomissa käsissä myrkkyä leviää ympäristöön täysin hallitsemattomasti. Adressi laitetaan liikkeelle ensi viikolla. Aiheesta on myös juuri tehty Glyfosaatti-niminen Ville Riipisen ohjaama lyhytdokumenttielokuva, jossa haastatellaan Marjo Helanderin lisäksi professori Kari Saikkosta. Dokumenttielokuva löytyy YouTube ja Vimeo mediatoistopalveluista.