Olemme olleet koronapandemian kurimuksessa noin vuoden, eikä epidemiaa ole vieläkään saatu kuriin. Maailmanlaajuisesti tautiin on kuollut tähän mennessä yli 2,3 miljoonaa ihmistä, taloudelliset vaikutukset ovat valtavia, ja yhteiskuntien sulkeminen aiheuttaa suurta kärsimystä varsinkin iäkkäille ja nuorille.
Nykyisen pandemian aiheuttanut koronavirus on tutkijoiden mukaan levinnyt villieläintorilta. Monet muutkin taudit, kuten HIV, SARS ja Ebola, ovat seuraus villieläinten hyväksikäytöstä ja niiden elinympäristöjen tuhoamisesta, useimmiten eläinteollisuuden tarpeisiin. Tuotantoeläinlaitokset, kuten sikalat ja siipikarjatilat, ovat myös erinomaisia virushautomoita. Esimerkiksi espanjantauti sekä sika- ja lintuinfluenssa ovat levinneet eläinteollisuudesta. Tutkijoiden mukaan on vain ajan kysymys, koska seuraava pandemia tulee, ja se voi olla paljon tappavampi kuin nykyinen koronapandemia.
Toinen suuri uhka ihmisten terveydelle ovat antibiooteille vastustuskykyiset bakteerit. Maailmassa kuolee jo nyt vuosittain noin 700 000 ihmistä infektioihin, joihin antibiootit eivät enää tehoa. Pian ollaan tilanteessa, jossa pienet vammat ja tavalliset infektiot kuten virtsatieinfektiot tappavat ihmisiä antibioottien tehottomuuden takia. Valtaosa maailman antibiooteista annetaan tuotantoeläimille, ja monissa maissa niitä annetaan myös ennaltaehkäisevästi tai kasvun lisäämiseksi.
Tuntuisi järkeenkäyvältä, että pandemiat ja antibioottikriisi olisivat riittävät syyt alkaa viipymättä tehdä sellaisia poliittisia päätöksiä, jotka ratkaisevasti vähentäisivät globaalia eläintuotantoa. Muita yhtä painavia syitä eläintuotannon supistamiselle ovat ilmastonmuutos ja luontokato, jotka myös liittyvät tautien syntyyn, sekä eettiset syyt.
Vaikka ihmiskunnan ja koko planeettamme elinvoimaisuus on vaakalaudalla, poliittista tahtoa eläintuotannon vähentämiselle ei vain tunnu löytyvän. Lihan ja muiden eläintuotteiden kulutus lisääntyy hälyttävää tahtia. EU hehkuttaa ilmastotoimiaan, mutta esimerkiksi EU:n yhteinen maatalouspolitiikka (CAP), jota parhaillaan uudistetaan, uhkaa vahvasti vesittyä ilmastotoimien kannalta, ilmeisesti lihalobbareiden painostuksesta.
Eläinteollisuus tuntuu olevan joka puolella maailmaa pyhä lehmä, johon ei saa kajota, vaikka mitä tapahtuisi. Siitä ei myöskään sovi puhua, ainakaan Suomessa. Tästä on hyvä esimerkki pastori Kari Kuulan Kirkko ja kaupunki -lehdessä julkaistu kolumni, jossa hän yleisluontoisesti kritisoi teollista eläintuotantoa. Eläintuottajat nostivat kolumnista kovan äläkän, ja MTK uhkasi oikeustoimilla ja kantelulla tuomiokapitulille. Kirkko ja kaupunki poisti lopulta kolumnin verkkosivuiltaan, mikä on hyvin merkillistä sananvapautta ajatellen.
Olemme pahoissa vaikeuksissa, jos eläintuotannosta ei saa edes herättää keskustelua. Mikäli yleinen mielipide ei tue globaalin eläintuotannon vähentämistä, poliitikkojen on vaikea ryhtyä sellaisiin konkreettisiin toimiin, joita nyt epätoivoisesti tarvitaan.
Johanna Wasström
Sipoo