IPS/Neena Bhandari

Taustalla perheiden äärimmäinen köyhyys, lukutaidottomuus ja epätasa-arvo.

Intian Biharin osavaltiossa asuvan Babloon vanhemmilla oli vaikeuksia ruokkia kuusihenkistä perhettään. Maatöissä uurastavat vanhemmat eivät olleet vielä toipuneet vanhimman poikansa äkillisestä kuolemasta, kun etäinen sukulainen houkutteli heidät lähettämään 12-vuotiaan Babloon kaupunkiin töihin.

Sukulainen lupasi, että pojalle maksettaisiin 5 000 rupiaa (noin 58 euroa) kuussa. Poika luonnollisesti lähettäisi sen perheelleen maalle, mikä olisi heille suureksi avuksi.

Sukulainen vei Babloon ja tämän 14-vuotiaan serkun näiden kotikylästä ja luovutti heidät ihmiskauppiaalle. Tämä kuljetti pojat Rajasthanin osavaltiossa sijaitsevaan Jaipuriin, lähes 1 200 kilometrin päähän.

Kuudesta aamulla puoleen yöhön

– Meidät lukittiin pieneen huoneeseen. Ikkunat oli peitetty eikä siellä ollut luonnonvaloa. Huoneessa oli jo kymmenen muuta lasta. Meidät pantiin hiomaan lasikiviä ja kiinnittämään kivikoristeita ja helmiä rannerenkaisiin. Työtä tehtiin joka päivä aamukuudesta puoleen yöhön, Babloo kertoo Zoom-haastattelussa.

– Jos työtahtimme hidastui uupumuksen, nälän tai sairauden vuoksi, meitä hakattiin puuseipäällä. Huusimme tuskasta ja pelkäsimme henkemme edestä. Olimme niin kauhun lamauttamia, ettemme edes yrittäneet paeta, Babloo lisää. Hänet pelastettiin puolen vuoden kuluttua.

ILMOITUS

Toisesta biharilaisesta kylästä kotoisin oleva Ramu myytiin 13-vuotiaana vuonna 2017 niin ikään Jaipuriin rannekorupajaan.

– Olimme aina nälissämme. Jos pyysimme lupaa puhua perheemme kanssa, meitä solvattiin ja hakattiin. Näen siitä vieläkin painajaisia, vuonna 2018 pelastettu Ramu sanoo.

Köyhät ovat helppo kohde

Lasten pakkotyöhön kauppaamisen taustalla ovat äärimmäinen köyhyys, lukutaidottomuus ja epätasa-arvo. Kauppiaat huijaavat maalaisperheitä käyttämällä apuna sukulaisia tai näiltä saatuja suosituksia, joilla saavutetaan perheiden luottamus.

– Jos kahdeksanlapsisessa perheessä on vain yksi leiväntuoja, siitä tulee helppo kohde ihmiskauppiaille. He ovat alkaneet värvätä alle neljä lasta kerralla, jotta välttäisivät viranomaisten huomion, Kanhaiya Kumar Singh kertoo. Hän on lapsia auttavan biharilaisen kansalaisjärjestön johtaja.

YK:n huume- ja rikostoimiston ihmiskaupparaportin mukaan lapset muodostivat kolmasosan kaupatuiksi havaituista kaikkiaan 48 478 ihmisestä vuonna 2020. Toimiston mukaan ihmiskaupan trendinä näyttää olevan lasten ja etenkin poikien osuuden kasvu.

Selviytyjien kollektiivi

Lähes 80 prosenttia Jaipurin tekstiili-, käsityö- ja korupajoista ja tehtaista pelastetuista lapsista on kotoisin Biharista, Intian köyhimpiin lukeutuvasta osavaltiosta. Heidän avukseen on käynnistetty hanke lapsityön lopettamiseksi Jaipurissa, Child Labour Free Jaipur (CLFJ). Se kokoaa yhteen Jaipurin ja Biharin viranomaisia, kansalaisjärjestöjä, yrityksiä ja paikallisyhteisöjä.

Hikipajoista ja tehtaista pelastetut lapset ohjataan perus- tai ammattikouluun. Heitä autetaan myös hakemaan korvauksia kärsimyksistään ja haastamaan ihmiskauppiaita oikeuteen.

Babloo ja Ramu kuuluvat nyt CLFJ:n selviytyjien kollektiiviin, jonka jäsenet kokoontuvat kahdesti kuussa.

– Me annamme heille koulutusta ja taitoja, jotta he voivat toimia ihmiskauppaa vastaan omissa yhteisöissään, järjestön neuvonantaja Abhijit De kertoo.

Ramu aikoo poliisiksi.

– Haluan suojella perhettäni ja kylääni rikollisilta, varsinkin ihmiskauppiailta, jotta yhdenkään lapsen ei tarvitsisi kokea samaa kidutusta kuin minun.

Babloo haluaa lääkäriksi.

– Kylässämme on vain apteekki. Sairaala on liian kaukana ja monet ihmiset kuolevat kunnollisen hoidon puutteessa.

Babloo ja Ramu eivät turvallisuussyistä esiinny jutussa oikeilla nimillään.

Englanninkielinen versio