Häirinnän mahdollistava ilmapiiri on meidän ihmisten luoma, ja me voimme sen myös purkaa.

Käy parturissa ensin.”

”Kyllä huomaa Täys p”

”no huh, huh mitä jos siistisit itsesi ensin”

”Dinge dong, titityy!!”

”Kuka on parturinne?”

Tällaisia kommentteja sain, kun nostin Facebookissa esiin jotain kuntavaaliteemojani ja kysyin helsinkiläisten parannusehdotuksia kotikaupunkiinsa.

Keski-ikäisenä vaaleaihoisena miehenä saamani häirintä on vielä melko mietoa, mutta ei tietenkään mitään mukavaa. Tutkitusti paljon useammin häirinnän kohteet ovat naispoliitikkoja, -tutkijoita ja -toimittajia ja häiriköt äärioikeistoa. Asiaan liittyy siis naisviha, mutta ei pelkästään se. Nuoruus, punavihreys ja vähemmistöihin kuuluminen vetävät myös häirintää puoleensa.

Häirintä ei kuitenkaan ole mikään luonnonvakio, vaan sen mahdollistava ilmapiiri on meidän ihmisten luoma. Me voimme sen myös purkaa.

Ehkä tärkein häirinnän mahdollistava asenne on oletus, että se kuuluu asiaan: Sille ei voi mitään. Pojat on poikia. Nämä hommat vaativat paksua nahkaa. Pientä hälinää pitää kestää. Mitäs läksit?

Häirintä ei kuulu asiaan.

Jos näet häirintää tapahtuvan, puutu siihen. Jos kirjoitat kriittisesti poliitikosta ja joku tulee kommentteihin haukkumaan hänen ulkonäköään tai vitsikkäästi ehdottamaan hänen tappamistaan, sano, että tämä ei käy. Kaljuuntuminen, ryhti, vatsa, rinnat, kampaus, vaatteet, käsien asento tai parta eivät ole yhteiskunnallisia ongelmia, mutta köyhyys, ilmastonmuutos ja rasismi ovat. Puututaan näihin jälkimmäisiin.

Tiedän hyvin, että on vaikeaa sanoa omalla puolella olevalle ihmiselle, että nyt menit rajan yli, käyttäydy paremmin. Mutta jos emme tee niin, sallimme häirinnän. Häirintä lisää häirintää. Älä siis hyväksy sitä omiltasikaan.

Näin puramme ilmapiiriä, joka mahdollistaa häirinnän.

Jos sinua häiritään, älä jää yksin. Kerro lähipiirillesi ja tarvittaessa poliisille. Jos olet kuntavaaleissa ehdokkaana, kerro myös piirin tai puolueen työntekijöille. Ilmianna ja blokkaa häirikkö myös some-alustan työkaluilla.

Jos huomaat häirintää, puutu siihen. Hiljaisuus on hyväksyntää. Älä jätä ketään yksin. Jos joku kertoo häirinnästä, usko häntä. Älä hyökkää häirityn kimppuun tai puolustele häirikköä.

Jos sinuun kohdistuu selkeää ja selkeästi tunnistettavaa häirintää, kuten uhkailua, haukkumista tai maalitusta, tee asiasta julkinen. Kysy häiriköltä ja tahoilta, joita hän edustaa, onko tämä heistä hyväksyttävää.

Ja tietenkin: älä itse häiritse muita.

Häirintää vastaan kamppailu ei ole helppoa, sillä asiasta puhuminen tai kirjoittaminen johtaa helposti uuteen häirintään. Aivan varmasti tämänkin tekstin kommentteihin tulee kaikenlaista huutelua ulkonäöstä, kommunismista ja oikeista ongelmista. Ehkä joku nokkela jälleen päättää sivaltaa huomattuaan, että minulla on parta. Koronaa edeltävästä kolumnikuvasta sitä ei tosin huomaa, mutta kyllä häirikkö aina jotain keksii, kun haluaa ilkeillä.

Joku saattaa jopa ottaa kolumnin henkilökohtaisena hyökkäyksenä itseään vastaan, maalittaa minut somessa ja toivoa, että hänen seuraajansa antaisivat minulle jotain oikeaa itkemisen aihetta.

Siitä huolimatta kutsun kaikkia tekemään julkiseksi itseensä kohdistuneen häirinnän hashtagilla #trollikontrolli tai Nytkis ry:n lanseeraamalla #vaalitilmanvihaa.

Jos häirintä loppuu, lupaan mennä parturiin.

Kirjoittaja on kirjailija, pelisuunnittelija ja yrittäjä.