Laajaa kansainvälistäkin huomiota herättäneiden vaalien pääkysymykseksi nousi pitkään valmisteltu kaivoshanke. Mielipidetutkimusten mukaan enemmistö grönlantilaisista vastustaa hanketta.
Kaivoksella oli sosialidemokraattisen Siumutin johtaman hallituksen tuki. Hallitus – Naalakkersuisut – kuitenkin hajosi, kun Demokraatti-puolue katsoi Siumutin lipeävän hankkeen takaa ja lähti omille teilleen. Edessä olivat ennenaikaiset vaalit.
Vasemmistolainen oppositiopuolue Inuit Ataqatigiit (IA) on vastustanut hanketta ympäristösyistä.
Inuit Ataqatigiit oli vaalien selvä voittaja ja sai itsehallintoalueen parlamenttiin – nimeltään Inatsisartut – 12 paikkaa, kolme aikaisempaa enemmän. Äänistä se sai 36,6 prosenttia, lisäystä 11,1 prosenttiyksikköä.
Toiseksi jäänyt Siumut kasvatti sekin ääniosuuttaan ja sai 29,4 prosenttia, mutta paikkoja tuli vain entiset kymmenen.
Kaivoshanketta ajava sosiaaliliberaalinen Demokraatti-puolue sen sijaan kärsi rökäletappion, menetti puolet paikoistaan ja joutui tyytymään kolmeen edustajaan. Hanketta vastustava Naleraq, jonka entinen sosialidemokraattinen pääministeri Hans Enoksen perusti vuonna 2014, voitti yhden paikan ja sai neljä edustajaa. Perinteinen konservatiivipuolue Atassut säilytti kaksi paikkaansa, kun taas kaksi sirpalepuoluetta putosi parlamentista.
Inuit Ataqatigiit kuuluu Pohjoismaiden Neuvostossa samaan puolueryhmään vasemmistoliiton kanssa.
”Aloitamme kupilla kahvia”
IA:n puheenjohtaja Múte B. Egede sanoi Grönlannin yleisradion KNR:n haastattelussa käyvänsä kaikkien puolueiden kanssa keskustelun yhteistyöstä.
”Aloitamme juomalla kupin kahvia ja jatkamme sitten neuvotteluja nähdäksemme, onko mahdollisuutta yhteistyölle. Aika näyttää, kuinka laaja koalitiosta tulee.”
Múte B. Egedestä, 34, on tulossa Grönlannin nuorin pääministeri ja myös tällä hetkellä nuorin eurooppalainen pääministeri, sillä Itävallan Sebastian Kurz on vähän häntä vanhempi. Hänellä on jo ministerikokemusta Siumutin Kim Kielsenin hallituksesta vuosilta 2016–2018.
Sosialidemokraatit ovat johtaneet Grönlannin hallitusta miltei yhtäjaksoisesti sitten itsehallintoalueen perustamisen vuonna 1979. Vuosina 2009–2013 pääministerinä toimi IA:n Kuupik Kleist.
Parlamentissa on 31 kansanedustajaa, joten enemmistöön tarvitaan 16. Sellainen syntyisi yhdessä Naleraq-puolueen kanssa.
Kaivoshanke kaatuu?
Kaivoshankkeen ympäristövaikutuksista on meneillään julkinen kuuleminen, joka päättyy 1.6. Sen tulosten perusteella poliitikot joutuvat päättämään kaivokselle mahdollisesti myönnettävästä luvasta. Itsehallintoa vuonna 2009 laajennettaessa Grönlanti sai oikeuden määrätä omien luonnonvarojensa käytöstä.
IA valmistautuu pysäyttämään kaivoshankkeen, koska sivutuotteena vapautuu uraania, Kalaallit Nunaata Radioa kertoo. Louhinnasta syntyy radioaktiivista jätettä, joka voi saastuttaa ympäristöä ja vahingoittaa paikallisia elinkeinoja.
Kaivosalue on Grönlannin eteläkärjessä, joka on saaren parhaita alueita harjoittaa maataloutta. IA ei sinänsä vastusta kaivostoimintaa, kunhan sen vaikutukset ympäristöön ovat hallinnassa. Grönlannissa on vireillä noin 70 kaivos- ja energiaprojektia.
Louhinnasta syntyy radioaktiivista jätettä, joka voi saastuttaa ympäristöä ja vahingoittaa paikallisia elinkeinoja.
Uraanin louhinta ja siitä aiheutuvat haavoittuvaa arktista ympäristöä vahingoittavat seuraukset ovat perusteena kannanotossa, jolla 141 kansallista ja kansainvälistä ympäristöjärjestöä vastustaa kaivoksen avaamista.
Kaivoshankkeen puolustajat vetoavat sen myönteisiin talousvaikutuksiin, kuten 300 työpaikan syntymiseen. Vastustajat taas painottavat kalastuksen, turismin ja muiden arktisen ympäristön haavoittuvuuden huomioon ottavien elinkeinojen kehittämistä.
Australialainen Greenland Minerals sai malminetsintäluvan Kuannersuitin alueelle vuonna 2010. Sen mukaan alueella löytyneet harvinaisten maametallien esiintymät ovat maailman suurimpien joukossa. Maaperästä löytyy myös uraania. Kaivosyhtiö perustaisi avolouhoksen, josta se louhisi vuosittain kolme miljoonaa tonnia malmia 40 vuoden aikana.
Suurvaltojen silmätikkuna
Arktisen alueen poliittisen merkityksen jälleen kasvaessa Grönlanti joutuu entistä enemmän eritoten Yhdysvaltojen ja Kiinan katseen kohteeksi.
Grönlannin merkitys Yhdysvalloille on ennen muuta turvallisuuspoliittinen, mutta myös taloudellinen. Se on Kiinan tavoin kiinnostunut sen luonnonvaroista. Kiina on jo Grönlannissa, muun muassa kiinalaisen yhtiön kautta osakkaana Greenland Mineralsissa.
Yhdysvalloilla on ollut sotilaallinen tukikohta, Thule, pohjois-Grönlannissa jo vuodesta 1941. Kylmän sodan aikaan 1959 Yhdysvallat rakensi Grönlantiin jäänalaisen tukikohdan, joka sai voimansa ydinreaktorista. Peitetarinana oli kokeilla hyisiin oloihin sopivia rakennustapoja, mutta todellinen tarkoitus valmistautuminen sen varalta, että Grönlannista laukaistaisiin ydinohjuksia Neuvostoliittoon.
Yhdysvallat luopui tukikohdasta 1967, mutta jätti rakennukset purkamatta ja jälkensä siivoamatta. Jään sulaessa tukikohdan päältä ja jätteiden päätyessä mereen seurauksena on ympäristötuho. Grönlanti vaatii Yhdysvaltoja ja Tanskaa, jonka luvalla tukikohta perustettiin, raivaamaan alueen.