Lehtikuva/Antti Aimo-Koivisto

Työllisyyden parantaminen edellyttää hyvinvointi-investointeja, veronkevennykset taas olisivat tuhlausta, puhuttiin hallituksen kehysriihtä ennakoivassa keskustelutilaisuudessa.

Leikkauksia vai tulevaisuusinvestointeja?

Kysymyksen neljälle ekonomistille hallituksen kehysriihen lähestyessä esitti Vapaus valita toisin -järjestö keskiviikkona. Koko keskustelun voi katsoa täällä .

Sama kysymys on hallituksen edessä kahden viikon kuluttua, mutta leikkausten tilalla on sana sopeuttaminen ja ainakin sen aloittaminen. Sopeutuspäätöksiä on vaatinut hallituspuolueista keskusta ja vasemmistoliitto on pitänyt niitä ennenaikaisina. Muut hallituspuolueet eivät ole ottaneet asiaan selvää kantaa.

Arvovaltainen ekonomistiryhmä esitti noin vuosi sitten, että koronakriisiä pitää hoitaa voimakkaalla elvytyksellä, mutta sen jälkeen viimeistään vuonna 2023 on käynnistettävä kansallinen ”kipupaketti”. Velkasuhteen vakauttaminen tällä vuosikymmenellä vaatisi julkisen talouden vahvistamista seitsemällä miljardilla eurolla, työryhmä esitti.

Keskustelua vetänyt Eläketurvakeskuksen johtaja Jaakko Kiander piti asetelmaa leikkaukset vai elvytys hyvin suomalaisena talouspolitiikkakeskusteluna.

– Nyt luodaan voimakkaita odotuksia, että kehysriihessä pitäisi tehdä päätöksiä, joilla parannettaisiin työllisyyttä ja vahvistettaisiin julkista taloutta. Ehdotukset ovat aika leikkauspitoisia, Kiander sanoi.

ILMOITUS

Velkasuhde ei noussutkaan sataan prosenttiin

Keskustelussa kävi ilmi, että Suomen julkisen talouden tila on selvästi parempi kuin vuosi sitten ennakoitiin. Yhteinen mielipide olikin, että sopetuksen aika ei ole vielä.

Kianderin mukaan velkaantuminen koronan takia jäi paljon pienemmäksi kuin pelättiin. Valtio otti 20 miljardia velkaa, mutta siitä ei tarvittu kuin vähän yli puolet. Loput jäi säästöön.

– Velkasuhde näyttää vakiintuvan lähivuosiksi 70 prosenttiin. Viime kesän ennusteissa yleinen ennuste oli, että se nousee sataan prosenttiin ja se pitäisi kipupaketeilla vakiinnuttaa siihen. Nyt ollaan vakiintumassa luultavasti 70:een eli tilanne on radikaalisti toinen.

SOSTEn pääekonomisti Jussi Ahokas piti Suomen suhteellista rahoitustilannetta oikeinkin hyvänä tällä hetkellä. Velan bkt-suhde liikkuu muualla Euroopassa keskimäärin sadassa ja sen yläpuolella.

– Meillä on julkista alijäämää, mutta vaihtotase on noussut jo ylijäämäiseksi, mikä ei johdu pelkästään koronatilanteesta. Minun on vaikea nähdä mitään nopeaa sopeutustarvetta.

SAK:n ekonomisti Anni Marttinen uskoi, että jatkossa sopeudutaan aiempaa korkeampaan velkatasoon ja markkinat ovat ehkä sen jo tehneetkin. Tilanne on toinen kuin vielä kymmenen vuotta sitten.

Marttinen ei nähnyt paluuta Emu-sääntöjen 60 prosentin velkatasoon.

Edessä sosiaalisen velan hoitaminen

SAK:n Marttisen mukaan painetta on sopeutukseen, mutta hyvinvointi-investoinneille on nyt paikka ja tilaa.

– Sopeutuksen aika ei ole vielä. Tilanne näyttää tosi hyvältä koronakriisin jälkeen. Tämän vuoden globaalin bkt:n kasvun ennuste on kuusi prosenttia, EU:n neljä ja Suomen kaksi.

Kansantuotteen kasvu ei Marttisen mukaan kuitenkaan tarkoita sitä, että on aika kiristää vyötä.

– Samaan aikaan kriisin takia 95 miljoonaa ihmistä on joutunut köyhyyteen. Kuinka paljon EU:ssa ja Suomessa jää sosiaalista velkaa? Miten tämä on vaikuttanut eriarvoisuuteen? Ketkä työllistyvät kriisin jälkeen? Miten tuleva talouskasvu jakaantuu? hän kyseli.

Sopeutuksella ei voi ajatella pelkästään leikkauslistoja, Marttinen sanoi.

– Meillä SAK:ssa on jykevä näkemys siitä, että veropohjaa ja sen tilaa tulee kehittää. Painopistettä pitäisi siirtää työn verotuksesta pääoman verottamiseen.

Palkansaajien tutkimuslaitoksen johtajan Elina Pylkkänen torjui lisäelvytyksen. Hän huomautti, että menokehystä on kasvatettu puolella miljardilla sekä tänä että ensi vuonna. Lisäksi EU:n elpymisväline antaa lisäelvytystä lähinnä tälle ja kahdelle seuraavalle vuodelle käynnistyvän kasvun ja elpymisen päälle.

VM:n tyyli muuttunut

Kiander uskoi kehysriihen pyörivän sen ympärillä, mitä hallitus ja politiikka voivat tehdä työllisyyden eteen.

Keskustelijat olivat huomanneet, että tyyli valtiovarainministeriössä on muuttunut.

Työllisyyskeskustelua ovat tavallisesti dominoineet keinot, joiden uskotaan vaikuttavan työvoiman tarjonnan kannusteisiin. Silloin puhutaan työttömyysturvan porrastamisesta, aktiivimallista ja sen tapaisista asioista.

Palkansaajien tutkimuslaitoksen Pylkkänen oli yllättynyt, kun VM:stä tulee aika optimistisia arvioita siitä, että kestävyysvajetta voitaisiin kuroa umpeen työllisyyttä parantamalla.

– Myönnetään, että velkataso on mikä on, mutta kestävyysvajetta lähdetään kuromaan systemaattisesti umpeen yhtäältä julkispalveluiden tuottavuutta parantamalla ja työllisyyttä kasvattamalla. Nämä ovat aika optimistisia keinoja. Siinä mielessä antaisin optimismipisteitä sekä VM:n virkamiehille että hallitukselle.

– VM on ehkä yllättänytkin meitä uusilla sävyillään. Vanhat voimat ovat vetäytyneet pois ja uutta tyyliä on, myötäili Kiander.

Työllisyys voi kasvaa nopeatikin

Pylkkänen uskoi työllisyyden voivan kasvaa nopeastikin.

– Vienti lähtee vetämään, kotimainen kulutuskysyntä lähtee kasvamaan. Sehän tarkoittaa automaattisesti, että työllisyys lähtee nousuun.

– On puhuttu, että kansalaisilla on paljon patoutunutta kulutuskysyntää ja erityisesti palveluihin. Yhtä nopeasti kuin palvelujen kysyntä rojahti, se voi myös kasvaa. Näen työvoiman tarjonnan kasvavan työvoiman kysynnän kautta.

Työllisyyden parantamisessa tultiin työllisyyspalveluiden nostamiseen pohjoismaiselle tasolle, mitä hallituskin suunnittelee.

– Työllisyyspalveluiden parantaminen on ihan hyvällä suunnitelmatasolla, mutta me SAK:ssa näemme, että edelleenkin te-palveluihin tarvittaisiin paukkuja. Erityisesti osa-aikaistyöllisyyden mahdollistaminen ja maahanmuuttajien palveluiden parantaminen ovat isoja keinoja parantaa työllisyyttä, sanoi Marttinen.

Hyvinvointi-investoinnit työllisyyspolitiikkaa

SOSTEn Ahokkaan mukaan tässä ollaan hyvinvointi-investointien ytimessä.

– On odotettavissa, että tulevaisuuden työpaikat eroavat aiemmin olleista juuri ekologisen kriisin ratkaisemisen näkökulmasta. Tarvitaan suurta rakennemuutosta, että tähän pystytään vastaamaan.

– Tarjontapuolen laadullinen kysymys on, onko meillä työikäisillä ihmisillä riittävää toimintakykyä, työkykyä, osaamista ja ylipäätään kykyä pysyä työmarkkinoilla. Jos ei ole, mitä hyvinvointi-, osaamisvajeet ja kaikki muutkin vajeet ovat, jotka estävät osallistumisen tulevaisuuden työmarkkinoille? Miten ne vajeet täytetään? Monilla ihmisillä se on ihan terveys- ja perusvoimavarakysymys.

– Rakennepolitiikassa ei ikinä muisteta miettiä näitä, ajatellaan vaan taloudellisia kannusteita ja rajaveroasteita. Silloin ollaan eksyksissä tässä isossa kuvassa.

Ahokkaan mukaan ei pidä alentaa ihmisten palkkoja vaan nostaa tuottavuutta, että voidaan nostaa palkkoja.

– Se tapahtuu pitkällä aikavälillä investointien kautta ja se on myös globaali kilpailukykykysymys ja ennen kaikkea kestävyyskysymys, että on ne resurssit ja voimavarat, joilla ekologinen jälleenrakennus pystytään tekemään.

Veronkevennykset olisivat tuhlausta

Veronkevennyksiä sekä investointien lisäämiseksi että työllisyyden parantamiseksi on viimeksi esittänyt Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etla.

Palkansaajien tutkimuslaitoksen Pylkkänen ei siihen usko.

– En usko, että investoinnit ovat meillä jumissa sen takia, että on niin korkea verotus. Luulen, että se on aika kilpailukykyisellä tasolla. Kysymys on enemmän siitä, että kysyntänäkymä investoinnille on huono.

– Verohelpotuksilla ei saada aikaan myöskään työn tarjontaa. Töihin meno ei useimmiten ole kiinni verotasosta.

Pylkkänen sanoi verokannustimien olevan Suomessa jo kunnossa ja toimivan melkeinpä esimerkkinä koko maailmalle. Verojärjestelmä toimii niin, että töiden vastaanottaminen kannattaa lähestulkoon joka tilanteessa, koska päivärahatulojen verotus on huomattavasti kireämpää kuin palkkatulojen. Matalammilla tulotasoilla ero voi olla jopa kymmenen prosenttiyksikköä

Pylkkäsen mukaan verokannustimet eivät kuitenkaan toimi niin kuin on odotettu.

– Meillä pitäisi olla 80 prosentin työllisyysaste, jos kannustinpolitiikka toimisi. Se on passiivista politiikkaa.

– Sen takia uskon enemmän aktiiviseen politiikkaan, jota nyt ollaan tekemässä eli pohjoismaista työvoimapalvelujen mallia, jossa annetaan kädestä pitäen työttömille työnhakijoille ohjausta, kannustusta ja mahdollisesti lisäkoulutusta. Eivät yritykset ja kotitaloudet lähde reagoimaan pieniin verokannusteisiin. Siinä mielessä se on vaan tuhlattua julkista rahaa.