Kun perheessä on kaksi ravintolatyöntekijää, kolme lasta ja asuntovelka, vaatii koronapandemian aika lujia hermoja.
Opiskelijaravintolan palvelupäällikkönä toimineen, vasemmistoliiton oululaisen kuntavaaliehdokkaan Suvi Röntysen perheessä senttiä on venytetty nyt vuosi.
– Ihmiset eivät tunnu ymmärtävän, millainen ahdinko se on, kun menettää toimeentulonsa, hän sanoo.
Olemme eläneet aiemminkin pienellä rahalla.
– Sanotaan, että kaikkien pitää uhrautua terveysturvallisuuden vuoksi. Ei huomata, että uhrautuminen on hiukan eri tasoa, jos tämänvuotinen Thaimaan-matka jää tekemättä tai ei pääse after work -drinkeille perjantaisin verrattuna siihen, ettei pysty maksamaan sähkölaskua tai rahat eivät riitä ruokaan ja lääkkeisiin.
Palvelualojen ammattiliitto PAMin puheenjohtaja Annika Rönni-Sällinen muistuttaa liiton tiedotteessa, että matalapalkkaisten työntekijöiden taloudelliset puskurit ovat pieniä ja työttömyyden aiheuttama romahdus tuloissa suuri. Puskurit alkavat olla loppu, kun epidemia on jyllännyt vuoden.
PAMin mukaan ravintola-alan kokoaikaisen työntekijän keskipalkka viime vuonna oli 2021 euroa kuukaudessa. Ansioturvaa saavan työttömäksi tai lomautetuksi joutuvan bruttotulot romahtavat kolmanneksella 1269 euroon kuukaudessa.
PAM odottaa valtavaa lomautettujen määrän kasvua, kun pääministeri Sanna Marinin (sd.) hallitus asettaa liikkumisrajoituksia ja ravintolarajoitukset jatkuvat.
– Osa työntekijöistä on jo tai joutuu eri rajoitusten vuoksi joka tapauksessa lomautetuksi. Heidän kohdallaan aivan minimivaatimus on poistaa työttömyysturvan omavastuupäivät. Samoin koronarajoitusten vuoksi lomautettaville olisi maksettava korotettua päivärahaa. Molempia asioita olemme esittäneet jo monet kerrat, Rönni-Sällinen sanoo.
PAM on esittänyt toistuvasti, että yrityksille pitäisi luoda palkanmaksutuki, joka kannustaisi niitä pitämään työntekijät töissä. Nyt luvassa on yrityksille korvausta, jos toimitilat lain tai viranomaismääräyksen vuoksi suljetaan. Se koskisi yrityksiä, joissa on enintään 49 työntekijää.
Ensimmäinen lomautus
Suvi Röntynen sai vuosi sitten käteensä elämänsä ensimmäisen lomautuslapun. Se tuli heti, kun hallitus ilmoitti Suomen siirtyvän poikkeusoloihin. Samalla ilmoitettiin ravintoloiden sulkemisesta asiakkailta muun kuin noutoruuan osalta. Opiskelijaravintola, jossa Röntynen työskenteli palvelupäällikkönä, oli jo viikkoa aiemmin ilmoittanut työntekijöille tulevista lomautuksista. Nyt sama koski myös päällikköjä.
Röntynen oli lomautettuna heinäkuun loppuun ja elokuun vuosilomalla. Syyskuussa hän palasi töihin, kun yliopiston lukukausi alkoi. Koronatilanne kuitenkin jatkui pahana ja yliopistossa jatkui etäopetus.
Ruokailijoita ei riittänyt. Uusi, osa-aikainen lomautus alkoi marraskuun puolivälissä. Jo lokakuulla ilmoitettiin, että esimiehiä vähennetään pysyvästi, ja 19. marraskuuta tuli tieto, että Röntynen on yksi irtisanottavista. Kahden kuukauden irtisanomisajan jälkeen yhdeksän vuoden työsuhde päättyi.
Röntynen oli hankalasta koronatilanteesta huolimatta yllättynyt.
– Pidän itseäni hyvänä työntekijänä ja olin edennyt jatkuvasti työtehtävissä. Kyllä se oli aikamoinen sokki, että olin yksi irtisanotuista, vaikka meistä jäi vain muutama taloon.
Kumpikin ilman töitä
Myös Röntysen kokkipuoliso työskentelee ravintola-alalla ja joutui lomautetuksi viime keväänä.
– Mieheni pääsi palaamaan töihin elokuusta ja sai olla yhtäjaksoisesti töissä tammikuun loppuun, kunnes hänet lomautettiin, Röntynen kertoo.
Alun perin puolison piti palata töihin pääsiäisen jälkeen. Rajoitusten jatkuminen venyttää lomautusta näillä näkymin parilla viikolla.
Raha on tiukassa.
– Reilu kymmenen vuotta sitten luotimme tulevaisuuteen ja palvelualojen töihin niin paljon, että ostimme omakotitalon. Niinpä keväällä olimme paniikissa, kun haimme lyhennysvapaata asuntolainaan. Pankista tuli hyväksyntä vasta kolme päivää lainan erääntymisen jälkeen.
Nyt lyhennysvapaa on lopussa. Kumpikin puoliso on ilman töitä, mutta lainaa pitää lyhentää huhtikuussa.
– Huolettaa. Täytyy toivoa, että mikään kodinkone ei hajoa tai että kukaan lapsista ei tarvitse keväällä vaikkapa polkupyörää, Röntynen sanoo.
– Toki matalapalkka-alalla työskennelleinä olemme eläneet aiemminkin pienellä. Mutta nyt tiukkuus alkaa vaikuttaa perusasioihin. Lasten kanssa teen yhdessä ruokalistat, jotta he tajuavat, miksi herkkuruokia on harvoin. Kun nyt syödään jauhelihakeittoa ja sosekeittoja, voidaan ehkä jonain perjantaina valmistaa pizzaa tai tortilloja.
Etätyö syö lounaspaikkoja
Röntynen on lähettänyt kymmenkunta työhakemusta alansa työpaikkoihin ja neljä henkilöstövuokrausyrityksiin. Vielä ei ole tärpännyt.
– Ravintola-alan työpaikkoja ei ole enkä usko, että niitä avautuukaan. Olen valmis tekemään mitä töitä tahansa, mutta se rajoittaa, että viime vuosien työkokemukseni on suurtalouspuolelta. Tällaista henkilöä ei helposti oteta baariin viinaa myymään, kun ei ole sellaista kokemusta.
Hän ei näe alallaan tulevaisuutta kovin positiivisena.
– En usko, että saan ainakaan puoleen vuoteen töitä ravintola-alalta, hän sanoo.
Muutenkin hän on skeptinen ravintola-alan suhteen, varsinkin henkilöstöravintoloiden osalta. Jos töitä tehdään etänä ja työpaikat luopuvat tiloistaan, henkilöstöravintoloiden tarve varmasti vähenee.
– Pandemia on lisännyt etätyötä ja varmaan sitä tehdään aiempaa enemmän muutenkin jatkossa. Saa nähdä, jäävätkö esimerkiksi oppilaitokset aiempaa enemmän etäopetukseen, luovutaanko kampuksista, onko niissä ravintoloita.
Muutenkin hän arvioi alan kärsineen kohtuuttomasti.
– Ravintola-ala on aina ollut hyvin tiukkaan säädelty hygienian ja elintarvikelakien osalta, hän muistuttaa.
– On kansiokaupalla omavalvontaa, pitää tehdä mittauksia ja kirjata niitä ylös. Silti jopa valtiovalta leimaa, että ravintola-ala on se, jossa tauti tarttuu. Tein Facebook-kyselyn vuosi sitten ja jo silloin monet sanoivat, että eivät enää syö lounasravintoloissa, koska niissä taudit tarttuvat. Siinä ei huomata, että ruokaravintolat eivät ole olleet koronalinkoja.