Tänään aamulla julkistettu Sosiaalibarometri osoittaa, että Suomen palvelujärjestelmä ei onnistunut auttamaan kaikkia ihmisryhmiä koronavuoden aikana. Sosiaalityöntekijöiden huoli lisääntyi merkittävästi erityisesti ihmisistä, joilla on ongelmia mielenterveyden tai päihteiden kanssa tai joilla on muita elämänhallinnan vaikeuksia.
Huoli yksinäisyydestä sen sijaan väheni vuoden aikana.
Palvelujärjestelmä onnistuu tukemaan ihmisiä, joiden ongelmat ovat selkeitä ja yksinkertaisia. Esimerkiksi ruoka-apua, asunto- ja etuusasioita on pystytty hoitamaan hyvin.
Mitä vaikeampia ja monisyisempiä ongelmat ovat, sitä heikommin koronakriisissä pystyttiin tarjoamaan apua. Sosiaalityöntekijöiden mielestä huonosti tai melko huonosti pystyttiin vastaamaan erityisesti mielenterveyspalveluihin pääsyä odottavien sekä niiden, jotka eivät pystyneet hyödyntämään etä- ja digipalveluita ja muuten toimintakyvyltään heikkojen ihmisten tarpeisiin.
– Tulokset huolestuttavat. Näyttää, että sosiaaliturvajärjestelmämme epäonnistuu pahimmin juuri siinä, mikä on sosiaalityön ydin, kaikista heikoimpien ihmisten auttamisessa. Mitä syvempi ihmisen hätä on, niin sitä huonommin siihen pystytään vastaamaan, sanoo THL:n tutkimuspäällikkö Minna Kivipelto.
”Osa ihmisistä syrjäytetty”
Erityisen vaikeassa tilanteessa olevien ihmisten palveluihin panostamista on pidetty tärkeänä, mutta tarvittavia toimia ei ole kyetty tekemään. Vaikeissa tilanteessa eläville ihmisille soveltuvaa etsivää ja jalkautuvaa työtä lisättiin koronavuoden aikana varsin vähän, tämän mainitsi vain 19 prosenttia. Sen sijaan satsattiin tuntuvasti etä- ja digipalveluihin, myös ikääntyneillä.
– On iso harha, jos poikkeusoloissa odotamme, että kaikilla on kyky hakea itse aktiivisesti apua. On paljon ihmisiä, nuorista vanhoihin, jotka syystä tai toisesta tarvitsevat jo normaalioloissa tukea palveluihinsa. Sosiaalibarometrin tulokset näyttävät selvästi, että osa ihmisistä on syrjäytetty koronavuonna palvelujärjestelmän ulkopuolelle, SOSTEn tutkija Anne Eronen sanoo.
Järjestöjen tuki paikkaa julkisen sektorin aukkoja
Koronaepidemian aikana julkisia palveluja ovat täydentäneet muiden toimijoiden tarjoamat tukimuodot sekä läheisten ja lähiyhteisön apu. Sosiaalibarometrin 2021 mukaan muiden toimijoiden rooli julkisen sektorin rinnalla vahvistui koronavuoden aikana. Järjestöjen, seurakuntien ja vapaaehtoisten tarjoamassa tuessa painottui käytännön apu, kuten ruoka- ja asiointiapu. Lisäksi toimijat tarjosivat neuvontaa ja psykososiaalista tukea.
Sekä sosiaali- ja terveysjohtajat että sosiaalityöntekijät arvioivat seurakuntien, järjestöjen, vapaaehtoisten ja läheisten roolin koronaepidemian aikana merkittäväksi. Julkisen sektorin ulkopuoliset toimijat lievensivät koronaepidemian vaikutuksia niin omalla toiminnallaan kuin kuntien kumppaneina.
Moni sosiaalityöntekijä kertoi lisänneensä syksyllä yhteistyötä järjestöjen ja seurakuntien kanssa edeltävään kevääseen verrattuna. Sosiaalityöntekijöistä valtaosa ohjasi asiakkaitaan vähintään satunnaisesti järjestöjen ja seurakuntien tuen ja toiminnan piiriin.
Järjestöjä tarvitaan jälkihoidossakin
Sosiaali- ja terveysjohtajista 46 prosenttia odottaa järjestöjen toimia myös koronaepidemian jälkihoidossa.
– Järjestöt sopeuttivat koronavuonna nopeasti toimintaansa, jotta akuutissa avuntarpeessa olevat ihmiset saivat ruokaa, lääkkeitä ja lievitystä yksinäisyyteen. Tässä on rakentunut hyvää yhteistyötä paikallistasolla. Kunnissa on nyt kovia odotuksia myös sille, että järjestöt ovat mukana ratkaisemassa koronan syventämiä ongelmia, kuten yksinäisyyttä ja mielenterveyshaittoja. Paikallistasolta tulevan tunnustuksen soisi näkyvän myös siinä, että riippumattomalle kansalaistoiminnalle turvataan rahoitus jatkossakin, vetoaa SOSTEn pääsihteeri Vertti Kiukas.