Israelissa poliittinen päätöksenteko on pattitilanteessa ja maaliskuun 23. päivänä maassa järjestetään neljännet parlamenttivaalit kahden vuoden sisällä. Maan vasemmiston kannatus on kuitenkin pohjalukemissa. Sen kannatuskäyrä alkoi heiketä jo 2000-luvun alussa.
Nykyisessä parlamentissa Israelin työväenpuolueella on vain kaksi paikkaa sadastakahdestakymmenestä, kun taas vasemmistopuolue Meretzillä on neljä. Mielipidemittaukset eivät povaa tätä parempaa tulosta vaaleissa.
Jerusalemin Heprealaisen yliopiston professorin ja Israelin demokratiainstituutin vanhemman tutkijan Gideon Rahatin mukaan vasemmiston kannatuslasku johtuu osittain siitä, että harva israelilainen pitää itseään vasemmistolaisena vaikka kannattaisikin hyvinvointivaltiota tai kahden valtion ratkaisua Israelin ja palestiinalaisten väliseen konfliktiin.
Puolustamalla köyhiä, kuten ortodoksijuutalaisia ja Israelin palestiinalaisväestöä, vasemmistopuolueet ovat Rahatin mukaan myös edistäneet sellaisten väestöryhmien etuja, jotka eivät kuitenkaan äänestäisi heitä.
– Useimmat työssäkäyvät ja veroja maksavat israelilaiset eivät halua kustantaa vanhoillisten ultraortodoksijuutalaisten toimettomuutta, Rahat kertoo puhelimitse Kansan Uutisille.
Noin kymmenen prosenttia Israelin väestöstä on ultra-ortodokseja, ja vuonna 2019 julkaistun tutkimuksen mukaan vain puolet ultra-ortodoksimiehistä kävi töissä, kun taas työssäkäyvien naisten osuus oli noin 75 prosenttia.
Harvempi uskoo
rauhanprosessiin
Vasemmiston kilpailijaksi on noussut etenkin sosiaalipoliittisissa kysymyksissä keskustalainen Yesh Atid -puolue. Puolue saa Rahatin mukaan vaaleissa tukea sellaisilta keskiluokkaisilta ihmisiltä, jotka periaatteessa voisivat äänestää sionistista vasemmistoa.
Työväenpuolue ja Meretz ovat myös keskittyneet liikaa viralliseen rauhanprosessiin palestiinalaisten kanssa. Tämä taas on kostautunut siksi, että yhä harvempi israelilainen uskoo rauhanprosessiin, etenkin palestiinalaisten 2000-luvun alun kansannousun jälkeen, jonka aikana yli tuhat israelilaista kuoli itsemurhapommituksiin ja muihin palestiinalaisten hyökkäyksiin.
Virallisella rauhanprosessilla viitataan Oslon-sopimukseen, jonka piti antaa viitekehys kestävän rauhan ja palestiinalaisten itsemääräämisoikeuden saavuttamiseksi. Prosessi ei kuitenkaan onnistunut tavoitteissaan.
Vuosien varrella myös moni muu puolue on omaksunut vasemmistoa lähellä olevia kysymyksiä. Vaikka vasemmisto erottuu jonkin verran muista puolueista esimerkiksi feminismin ja ilmastokysymysten suhteen, niin ne eivät ole Rahatin mukaan tarpeeksi merkittäviä tai sitten vasemmisto ei erotu niissä tarpeeksi paljon.
– Jos israelilainen yhteiskunta pitäisi ilmastonmuutosta vakavampana uhkana, niin vasemmistolla olisi hyvä paikka profiloitua sen vastaisessa taistelussa. Mutta näin ei ole vielä käynyt, Rahat sanoo.
Israelissa myös uskonnollisuus ohjaa Rahatin mukaan äänestyskäyttäytymistä. Siksi perinteiset tai uskonnolliset työväenluokkaiset äänestävät mieluummin oikeistopuolueita kuin sekulaareja vasemmistopuolueita.
Etääntyminen
kansasta
Tel Avivissa asuva ja Jaffassa yläasteen historianopettajana työskentelevä Dan Walfisch allekirjoittaa Rahatin analyysin vasemmistopuolueiden keskittymisestä liikaa viralliseen rauhanprosessiin. Hänen mukaansa maan sionistiset vasemmistolaiset puolueet ovat nyt niin huonossa jamassa, ettei niiden äänimäärä välttämättä ylitä 3,25 prosentin vaalikynnystä.
Tosin Walfisch suhtautuu myös pääministeri Benjamin Netanjahun jälkeiseen aikaan ristiriitaisesti, koska Netanjahun johtamaa Likud-puoluetta kannattaa ja edustaa parlamentissa moni työväenluokkainen konservatiivi. Nämä ovat vuosien varrella estäneet monia puolueen oikeistosiiven kaavailemia uusliberaaleja uudistuksia.
– Netanjahu on korruptoitunut ja demokratian vihollinen, ja haluan hänestä eroon. Mutta jos valtaan pääsee Likudiakin oikeistolaisempia puolueita, jotka eivät ole riippuvaisia konservatiivisten työläisten tuesta, niin hyvinvointivaltion viimeiset rippeet, kuten julkinen terveydenhuolto, tulevat olemaan tulilinjalla, Walfisch sanoo.
Vasemmistopuolueiden kutistumista taas Walfisch selostaa etääntymisellä äänestäjistä.
– Meretzissä ja työväenpuolueen johdossa on liikaa entisiä TV-toimittajia, Tel Avivin älykköjä ja aškenasijuutalaisia, hän sanoo.
Työväenpuolue on Walfischin mukaan menettänyt otettaan ammattiliitoista ja kunnanvaltuustoista samaan aikaan kun pitkään maata hallinnut Likud on esiintynyt vastuullisena valtionjohtajana.
Miehitys ja sorto jatkuvat
riippumatta hallituksesta
Kysymys siitä, muodostaako Israelin seuraavan hallituksen oikeisto, vasemmisto vai laaja koalitio, ei kuitenkaan ole erityisen käänteentekevä kaikille. Esimerkiksi Jerusalemissa asuva Fayrouz Sharqawi, 39, saa Israelin kansalaisena äänestää mutta pitää vaaleja turhana sumutuksena, joka palvelee miehittäjää.
Suhtautumisessaan palestiinalaisiin oikeistolaiset puolueet ovat hänen mielestään myös rehellisempiä kuin vasemmistolaiset.
– Kun oikeisto hallitsee, asioista ei vallitse epäselvyyttä, vaan oikeisto edistää sionistista ja nationalistista politiikkaa selittelemättä ja kaunistelematta, Sharqawi sanoo.
Hänen mielestään palestiinalaisia ei pidä jakaa erikseen Israelin kansalaisiin ja esimerkiksi Länsirannalla tai Gazassa asuviin palestiinalaisiin, koska se edistää heidän pirstoutumistaan.
Sharqawi ei myöskään näe suurta eroa siinä, miten Israel kohtelee palestiinalaisia Länsirannalla tai Israelin rajojen sisällä.
– Turvallisuusjoukot tukahduttavat mielenosoituksia kotikaupungissani Uhm al-Fahmissa aivan yhtä kovakouraisesti kuin Länsirannalla, hän sanoo.
Kun oikeisto hallitsee, asioista ei vallitse epäselvyyttä, vaan oikeisto edistää sionistista ja nationalistista politiikkaa selittelemättä ja kaunistelematta.
Toisin kuin Sharqawi, monet Israelin kansalaisuuden omaavat palestiinalaiset äänestävät kuitenkin vaaleissa. Sharqawin mukaan tämä johtuu siitä, että moni uskoo voivansa vaikuttaa äänestämällä lisäresurssien kanavoimiseen koulutukseen tai infrastruktuurin kehittämiseen.
Koulutusta ja infrastruktuuria pitääkin Sharqawin mukaan kehittää, mutta hän ei usko sen tapahtuvan äänestämällä. Sen sijaan hän luottaa ruohonjuuritason järjestötoimintaan, joka parantaa paikallisyhteisöjen asemaa ja edistää miehityksen lopettamista kaikkialla historiallisessa Palestiinassa.
Vasemmiston lisäksi myös
demokratiaa koetellaan Israelissa
Israelin politiikkaa on seurannut myös Tel Avivista Helsinkiin vuoden 2018 lopulla muuttanut 30-vuotias tohtoriopiskelija Rotem Avneri Meir. Hänen mielestään on sääli, ettei vasemmistoon kallellaan oleva oppositio ole onnistunut muodostamaan yhtenäistä ja järjestäytynyttä rintamaa suurista mielenosoituksista huolimatta.
Sen sijaan viikoittaisiin pääministerin eroa vaativiin mielenosoituksiin on Meirin mukaan pesiytynyt omituisia piirteitä.
Sääli, ettei vasemmistoon kallellaan oleva oppositio ole onnistunut muodostamaan yhtenäistä ja järjestäytynyttä rintamaa suurista mielenosoituksista huolimatta.
– Mielenosoituksissa ei ole vastustettu ainoastaan hallitusta vaan myös kokoontumisrajoituksia, mikä on ihan ymmärrettävää. Mielenosoittajat ovat suhtautuneet kriittisesti myös rokotteisiin ja koko pandemiaan. Lopulta mielenosoittajien joukko on osoittautunut niin kirjavaksi, etteivät he ole pystyneet järjestäytymään, Avneri Meir sanoo.
Israelissa koetellaan vasemmiston lisäksi myös Rahatin, Walfischin ja Avneri Meirin mukaan demokratiaa. Avneri Meirin mielestä hallituksesta ja valtiosta on Israelissa tullut liian läheisiä, kun taas Walfisch ja Rahat arvioivat Netanjahun vievän Israelia itäeurooppalaisten puolidemokratioiden tielle.
Uusien uhkien edessä olisi ehkä siksi tilausta ei vain hyvinvointivaltion vaan myös liberaalin demokratian puolustajille.