Hyvinvointitalousajattelu on saanut vahvan jalansijan suomalaisessa kansalaisyhteiskunnassa, politiikassa ja vähitellen myös julkisessa hallinnossa.

Viime viikolla sosiaali- ja terveysjärjestöjen kattojärjestö SOSTE julkaisi toimittamani kirjan Hyvinvointitaloudessa eteenpäin. Kirja on katsaus hyvinvointitalousajattelun ja -työn lähimenneisyyteen, nykytilaan ja tulevaisuuden näkymiin. Siihen kirjoitti yli kaksikymmentä hyvinvointitalouden asiantuntijaa. Kirjan seitsemäntoista artikkelia käsittelevät hyvinvointitaloutta monipuolisesti eri näkökulmista.

Alun perin hyvinvointitalous oli Suomessa sosiaali- ja terveysjärjestöjen yritys laajentaa hyvinvointipolitiikan tai laajemmin yhteiskuntapolitiikan näkökulmia. Konkreettisemmin hyvinvointitalous on määritelty järjestöissä yhteiskunnan alueeksi, jossa toimitaan ensisijaisesti hyvinvointilähtöisesti. Toisin sanoen tuotetaan ja jaetaan hyvinvointia sekä investoidaan hyvinvointiin. Hyvinvointitalouden voi nähdä myös visiona tulevaisuuden talous- ja yhteiskuntamallista.

Ajatus siitä, että hyvinvointilähtöiselle toiminnalle ja politiikalle tarvitaan yhteiskunnassamme lisää tilaa ei tietysti ole millään lailla vanhentunut. Päinvastoin aikamme suuret yhteiskunnalliset haasteet, kuten ilmastonmuutos, luontokato, eriarvoisuus ja yhteiskunnallinen epävakaus tuntuvat tänään suuremmilta kuin vuosikymmen sitten. Juuri nyt hyvinvointitalouden tärkeys liittyy siihen, että kun haasteiden edessä tarvitaan uudenlaista ajattelua ja aikaisempaa moniulotteisempaa näkemystä yhteiskunnasta, hyvinvointitalousajattelu tarjoaa juuri sitä.

Hyvinvointitalousajattelussa on alusta asti painotettu eri yhteiskunnan alueiden, sektoreiden ja politiikkalohkojen välistä vuorovaikutusta. Samoin hyvinvointia ja sen tekijöitä on pyritty hahmottamaan mahdollisimman laajasti, jotta kuva yksilöiden ja yhteisöjen hyvinvoinnin rakentumisesta ei jää liian kapeaksi. Viime vuosina entistä enemmän on painottunut tulevaisuuden hyvinvoinnin tekijöiden sekä edellytysten pohdinta, tietysti ennen kaikkea käsillämme olevan ilmastokriisin ja laajemman ekologisen kriisin vuoksi.

Juuri laaja-alaisen näkökulmansa vuoksi hyvinvointitalous on alkanut herättää kiinnostusta myös julkisessa hallinnossa. On huomattu, että jatkossa hallinnon on entistä paremmin pystyttävä käsittelemään sektorirajat ylittäviä kysymyksiä, hallitsemaan laajoja kokonaisuuksia sekä tekemään politiikan toimeenpanon alueella tiivistä yhteistyötä sekä sisäisesti että ulkoisesti. Eri politiikka-alueet nivoutuvat entistä selkeämmin yhteen, mikä myös julkisen hallinnon on pikimmiten sisäistettävä.

ILMOITUS

Suomen valtionhallinnossa onkin kehitteillä hyvinvointitalouden ohjausmalli, jonka avulla edellä kuvattuja tavoitteita kohti voitaisiin tulevaisuudessa mennä. Demos Helsinki, THL ja SOSTE pohtivat tuollaisen ohjausmallin perusteita valtioneuvoston rahoittamassa selvityshankkeessa. Kansanterveyden neuvottelukunnan hyvinvointitalouden jaostossa puolestaan hahmotellaan laajempaa tiekarttaa sille, mikä voisi olla hyvinvointitalousajattelun rooli julkisessa hallinnossa jatkossa.

Jos tässä vaiheessa pitäisi arvioida, miten hyvinvointitaloudelle käy 2020-luvun aikana, sanoisin, että sen tähtihetket ovat vielä edessä. Niin poliittisen ajattelun muovaajana, käytännöllisenä toimintana kuin myös yhteiskunnallisen ohjauksen kehittämisen innoittajana hyvinvointitaloudella on vielä paljon annettavaa. Määrätietoista hyvinvointitaloustyötä tarvitaan kuitenkin yhä, jotta tämänhetkinen innokkuus muuttuu uutta luovaksi toiminnaksi ja kestäviksi rakenteiksi, joilla yhteiskunnalliset haasteet onnistutaan selättämään tulevina vuosina.

Kirjoittaja on SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry:n pääekonomisti, joka on kiinnostunut hyvinvoinnin ja talouden välisestä suhteesta, järjestöjen taloudellisesta merkityksestä, makrotalouden kysymyksistä sekä poliittisesta taloudesta.