Kirjoitin viime kesäkuussa kolumnin, jossa ennustin, että koronakriisi ei tule nostamaan äärioikeiston suosiota, koska kriisi on osoittanut, että rasismin ja seksismin lisäksi äärioikeistolaisilla on vähän yhdistäviä tekijöitä. Voin todeta, että olin ennustuksessani oikeassa. Vuosi 2020 ei ollut hyvä suomalaiselle äärioikeistolle. Aktivismin määrä oli olematonta ja suuret tapahtumat, kuten 612-soihtukulkue, peruutettiin. Äärioikeiston suosikkiteemat eivät tällä hetkellä kiinnosta kovin monia ihmisiä. Muutoksia viime vuoden tilanteeseen on silti tapahtunut.
Suurin muutos on se, että enemmistö äärioikeistolaisista toimijoista ja järjestöistä on siirtynyt sille kannalle, että korona ei ole uhka. Tämä muutos ei ole tapahtunut pelkästään Suomessa, vaan myös muualla maailmassa. Esimerkiksi Ruotsissa sama kehitys on ollut nähtävissä. Vuosi sitten liike oli jakautunut koronan suhteen. Osa halusi kovempia toimia ja toiset väittivät, ettei koko virusta ole olemassa. Nyt liike on saavuttanut jonkin sortin konsensuksen. Liikkeen jäsenet jakavat salaliittoteoreettisen ajatuksen, että ”globalistit” yrittävät koronan avulla muuttaa maailman haluamallaan tavalla. Tämä konsensus mahdollistaa sen, että liikkeen sisäiset ryhmittymät pystyvät järjestämään yhdessä mielenosoituksia, joissa on tarpeeksi ”leveä” teema.
Mielenosoituksia on ollut useita ja osallistujaporukka on ollut kirjavaa. Mielenosoituksissa on nähty putinisteja, jotka haluavat todistaa, että Suomi on ”fasistisempi valtio” kuin Venäjä; joogaajia ja muita hippejä, jotka uskovat kristallien voimaan; perussuomalaisia, jotka kokevat, että koronarajoituksia tehdään heitä vastaan, sekä rokotekriitikoita, jotka kokevat, että eliitti haluaa tarkoituksella vähentää ihmisten määrää maapallolla. Ja sitten on ideologisia kansallissosialisteja, jotka uskovat, että koko koronapandemian takana ovat juutalaiset.
Mielenosoitukset ovat aktivismin näkyvin muoto, mutta korona-aikana suurin osa aktivismista tapahtuu kuitenkin netissä. Some-jätit ovat viime aikoina yrittäneet estää äärioikeistoa levittämästä propagandaa medioissaan, ja siinä on osittain onnistuttu. Monet äärioikeistolaiset toimijat ovat siirtyneet pois Youtubesta, Facebookista ja Twitteristä paikkoihin, joissa saa vapaasti levittää vihapuhetta.
Vaikka korona on ollut todella raskasta aikaa äärioikeistolle, niin kysymys kuuluu silti, voiko liike vielä kasvaa lähiaikoina? Tulevaisuuden ennustaminen on haastavaa, koska monet tekijät voivat vaikuttaa asiaan, mutta yritystä heillä ainakin on. Äärioikeistolaiset eivät ole vain istuneet käsiensä päällä, vaan osa on ottanut ohjat käsiinsä.
Maailmalla on nähty esimerkkejä siitä, miten äärioikeistolaiset toimijat yrittävät soluttua erilaisiin salaliittoryhmiin ja rekrytoida näitä jo valmiiksi salaliittoihin uskovia ihmisiä edistämään omia tarkoituksiaan. Paras esimerkki tästä oli USA:n presidentinvaalien jälkeinen kuohunta. Trumpin takana seissyt QAnon-salaliittoporukka pettyi pahasti, kun kaikki ennusteet ja profetiat menivät pieleen. Äärioikeistolaiset toimijat tajusivat tilanteen ja alkoivat levittää omaa propagandaansa QAnon-keskusteluryhmissä. Miten hyvin se on toiminut, jää nähtäväksi.
Suomessa on tapahtunut samanlaista kehitystä. Esimerkiksi Vastarintaliikkeen uusi nettisivusto on kirjoittanut ahkerasti valheellisia juttuja koronasta ja rokotteista, ja juttuja on jaettu erilaisiin koronakriittisiin ryhmiin sosiaalisessa mediassa. Rokotevastaiset henkilöt ovat mainio kohde uusnatsistiselle propagandalle. He uskovat jo valmiiksi suureen salaliittoon, eikä vaadi paljoa saada heitä uskomaan, että yksi kansanryhmä on kaiken takana. Hyvä esimerkki tästä nähtiin Ylen esittämässä dokumentissa Rokotevastaisuuden soturit (katsottavissa yhä Yle Areenassa), jossa tunnettu suomalainen rokotekriitikko kertoi, ettei hän usko holokaustiin ja että juutalaiset hallitsevat maailmaa.
Äärioikeisto on ollut korona-aikana sekasorrossa, koska julkisen aktivismin määrä on ollut vähäistä ja uusien jäsenten rekrytointi on ollut vaikeaa, mutta uudesta kohderyhmästä voi hyvin löytyä uutta verta.