Tulevaisuuden ruokapöytää koskevassa arvokeskustelussa on tulevaisuudentutkija Arto Salosen mukaan kolme tarkastelujanaa: paikallisuus ja globaali, eläinperäinen ja kasviperäinen sekä tehotuotanto vai luonnonmukainen.
– Näyttää siltä, että tulevaisuuden ruokapöydässä syödään yhä paikallisempaa, kasvispainotteisempaa ruokaa ja vältetään maatalouskemikaaleja, joko luomutuotannon kautta tai muuten.
Määriteltäväksi Salosen mukaan jää, mitä tarkoitetaan luonnonmukaisemmalla: onko kyse luomusertifioidusta ruuasta vai mistä.
Arto Salonen pohti tulevaisuuden ruokapöydän sisältöä alkuviikolla MTK:n järjestämässä tilaisuudessa. Hän päätyi näkemykseen, että etsittävänä on ruokavalio, joka hyödyttää samanaikaisesti yksittäistä ihmistä ja koko ihmiskuntaa. Hän tuntui uskovan, että varmimmin sellainen löytyy lempeän keskustelun kautta, ei juupas-eipäs -mittelöllä.
Moninäkökulmainen asia
Ruoka on Salosen mukaan moninäkökulmainen asia.
– Ruokavalinnalla vaikutetaan ympäröivään luontoon, tulevaisuuteen, ilmastonmuutokseen, tuotantoeläimiin, terveyteen.
Lisäksi on iso kysymys globaalista ruokaturvasta.
– Koska ruoka on inhimillinen perustarve, ei ole reilua, että planeetta viritellään sellaiseksi, että vain muutamille riittää ruokaa.
Oman alueen elinvoima
Oman alueen elinvoimaisuus on tärkeä asia. Voisi kuvitella, että asia ratkeaa kun fiksut kuluttajat tekevät rationaalisia kulutuspäätöksiä. Huonot valinnat karsiutuu markkinoilta pois ja hyvät jäävät jäljelle.
– Mutta olemme niin globaalissa toimintakulttuurissa, että kuluttajat eivät välttämättä tiedä missä ovat kulutusvalinnoillaan mukana.
Esimerkiksi keskivertosuomalaisen vesijalanjäljestä muodostuu 49 prosenttia nykyään ulkomailla. Myös Suomessa syötävän ruuan kasvattamiseen käytetyistä pelloista suuri osa sijaitsee nykyään ulkomailla.
– Ajatus, että kuluttajan rationaalisen päätöksenteon perusteella hyvät vaihtoehdot jäävät jäljelle ja huonot karsiutuvat pois, ei toimikaan.
Kuluttajille pitäisi kuitenkin pystyä luomaan mahdollisuudet tehdä sellaisia valintoja jotka vahvistavat oman alueen elinvoimaisuutta
Myrkyttömät tuotantotavat
Globaalilla tasolla ei Salosen mukaan vielä tunneta kemikalisaatiosta aiheutuvia haittoja.
– Mutta tiedetään esimerkiksi se, että jotkut kemikaalit ovat ongelma ihmisen elimistössä jo kun niitä ylipäänsä on, ei siis vasta sitten kun niiden määrä ylittää jonkun rajan. Sitten on vielä eri kemikaalien yhteisvaikutukset.
Hälyttävintä Salosen mukaan on antibioottiresistenssin ja kasvinsuojeluaineiden käytön välinen yhteys, josta on alustavaa näyttöä.
– Ja meille alkaa nyt jo tulla bakteereita, joiden selättämiseen meillä ei enää ole keinoja. On paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, että lasten kognitiiviset valmiudet ovat heikentyneet, koska elimistössä on maatalouskemikaaleja, Salonen sanoo.
Kemikaalit ovat yhteydessä myös pölytyksen onnistumiseen.
– Meillä on EU:ssa käytössä kymmenittäin käytössä kemikaaleja, joista pölyttäjähyönteiset eivät pidä. Pahimmillaan ekosysteemipalvelu jää ihmisten vastuulle. Kiipeilemmekö puissa sulkien kanssa pölyttämässä vai kehitelläänkö robottipölyttäjä? Hyönteisten hoitaman pölytyksen rahallinen arvo on valtava.
Tutkimukset puhuvat Salosen mukaan selvästi maatalouskemikaalien vähentämisen puolesta. Mitä vähemmillä maatalouskemikaaleilla pystymme tuottamaan ruokaa, sitä terveellisempää ruoka on.
– Ei ihme, että luonnonmukaisesti tuotetut elintarvikkeet myyvät yhä paremmin Suomessa.
Kaikki voittavat
Salonen palaa moninäkökulmaisuuteen.
– Se tarkoittaisi että yritettäisiin luoda ratkaisuja, joissa ei ole ollenkaan häviäjiä, vaan vain voittajia. Tuottaja ja kuluttaja voittaisivat, koko yhteiskunta voittaisi ja planeetta voittaisi niin että hyvän elämän mahdollisuudet säilyvät tuleville sukupolville.
Ruokaturvallisuuden näkökulmasta tämä tarkoittaisi Salosen mukaan sitä, että enää ei voitaisi syödä kuten yhdysvaltalaiset, koska silloin ruokaa riittäisi vain noin 2,5 miljardille ihmiselle.
– Jotta ruokaa riittäisi kaikille, pitäisi syödä vaikkapa kuten intialaiset. Eli käytännössä siirtyä yhä kasvisperäisempaan suuntaan. Nimittäin lihantuotanto on tehotonta, jos tavoitteena on ruokkia mahdollisimman monta ihmistä.
Salonen korostaa, että kyse ei ole vain ruuan riittävyydestä vaan myös kasvispainotteisen ruuan terveellisyydestä ihmiselle, mistä asiasta on hänen mukaansa runsaasti tutkimustietoa jo olemassa.