Antti Yrjönen

Kunnat säästävät omaishoitajien tekemällä työllä. Lohjalainen Matti Pajuoja esittää, että yhteiskunta lähestyisi omaishoitajia muuttamalla heidän saamansa korvauksen verottomaksi.

Lohjalainen Eevi Väätäinen on puolisonsa Vesa Väätäisen omaishoitaja, on ollut jo seitsemän vuotta. Vesa Väätäinen, 74, on täysin autettava.

– Hän ei pysty edes nenäänsä pyyhkimään tai kääntämään kylkeä omin voimin. Hän on liikuntakyvytön ja hänet on syötettävä ja juotettava, Eevi Väätäinen, 82, kuvailee.

– Omaishoitajan on tehtävä kaikki.

Vesa Väätäinen on diabeetikko, jonka jalka on amputoitu. Lisäksi hän on saanut neljä aivoinfarktia.

– Hyvin olemme kuitenkin pärjänneet, Eevi Väätäinen sanoo.

Kotisairaanhoito käy kahdesti päivässä, vaihtaa vaipat ja pesee miehen.

ILMOITUS

– Ja saamme hänet pyörätuoliin, jotta pääsemme ulkoilemaan.

Hyvää elämää

Väätäiset ovat olleet yhdessä 42 vuotta. Eevi Väätäinen on päättänyt, että miestä ei laiteta laitoshoitoon ainakaan niin kauan, kuin hän itse on kunnossa.

– Ei meidän elämä huonoa ole. Olen sopeutunut tähän eikä omaishoitajuus minua häiritse. Tämä on nyt meidän elämäntapamme, Väätäinen sanoo.

– Nyt korona-aikana en ole halunnut käyttää vapaapäiviäkään, koska pelkään altistumisia paikoissa, joihin mieheni otettaisiin vapaapäivien ajaksi. Kun olemme yhdessä eristyksissä omassa kodissa, olemme parhaassa turvassa. Ja jos puoliso olisi hoidossa, mitäpä minäkään tekisin, kun ei voi mennä juuri mihinkään.

Omaa aikaakin Väätäiselle jää, koska puoliso menee nukkumaan jo iltakuuden jälkeen ja nukkuu aamuseitsemään.

– Olen iloisella mielellä. Ajanvietteeksi riittää, että on televisio, radio ja lehtiä.

Väätäinen sanoo, että kotihoito sopii puolisolle parhaiten.

– Hänellä niin huono ruokahalu, että täytyy valita tarkkaan, mitä hänelle tarjoaa. Hän oli vastikään vähän aikaa terveyskeskuksen vuodeosastolla eikä syönyt senkään vertaa ja varsinkaan ei juonut. Sanoivat, että pitää laittaa tiputuksen kautta nestettä, kun hän ei juo tarpeeksi. Mutta kotiin tultuaan hän joi hyvin. Täytyy tietää, mitä hän juo, Väätäinen sanoo.

– En ole yhtään innostunut laitoshoidosta ja kun olen itse järjestänyt päivämme sujuviksi, en haluaisikaan, että puoliso lähtisi mihinkään. Meillä on ihan hyvä päiväjärjestys.

Oman ilonsa elämään tuo se, että tytär asuu perheineen saman omakotitalon yläkerrassa omassa asunnossaan.

– Meistä on puolin ja toisin tukea tosillemme. Lähetän heidän poikansa aamuisin kouluun. On tärkeää, että lähellä on ihmisiä, joiden kanssa voi kommunikoida päivittäin.

Tuki verottomaksi

Eevi Väätäinen saa korkeinta omaishoidon tukea, koska Vesa Väätäinen on täysin autettava. Käteen siitä jää kuukaudessa runsas 500 euroa. Väätäisen mielestä lohjalaisen vasemmistoliiton kaupunginvaltuutetun, kunnallisneuvos Matti Pajuojan aloite omaishoidon tuen verovapaudesta on hyvä.

– Se tekisi pari sataa euroa kuukaudessa, Väätäinen laskee.

Antti Yrjönen

Pajuoja havahtui omaishoitajien asiaan, kun Lohjalla viime syksynä taisteltiin omaishoidon tuen kuntaosuudesta. Virkamiehet esittivät sen poistamista.

– Omaishoito ei saa olla kustannuskysymys, Pajuoja sanoo. Hän asuu Väätäisten naapurustossa.

– Jokainen kunta, kuten Lohjakin, tarvitsee jatkuvasti lisää hoitopaikkoja. Omaishoidolla kunta säästää hoivapaikoissa, joten kannattaisi nostaa korvausta ja luopua korvauksen verottamisesta. Kunnat voisivat jopa säästää tällä tavalla.

Hän on jättänyt valtuustoaloitteen omaishoidon tuen korottamisesta valtuustoryhmänsä nimissä. Verotuksesta hän on tekemässä kansalaisaloitetta yhdessä vantaalaisen kaupunginvaltuutetun Antero Eerolan kanssa.

– Kunnan tasolla pääsen suoraan vaikuttamaan, mutta valtakunnan tasolla minulla ei ole muuta väylää kuin kansalaisaloite, Pajuoja sanoo.

”Sen arvoa ei voi mitata rahassa, että ihminen saa asua kotonaan”.

Tosin hän on käyttänyt monia väyliä jo nyt: kirjoitellut lehtiin, ollut yhteydessä kansanedustajiin, tavannut omaishoitajia, levittänyt sanaa vasemmistoliitossa.

– Aion toitottaa tätä asiaa joka paikassa yli puoluerajojen. Tästä ei saa tehdä politiikkaa. Toivon, että kaikki olisivat mukana tässä.

Tärkeintä kuitenkin on asian inhimillinen puoli.

– Sen arvoa ei voi mitata rahassa, että ihminen saa asua kotonaan, Pajuoja painottaa.