Oikeus terveyteen ja hyvinvointiin
Hoitoon on päästävä viikossa niin perusterveydenhuollossa, mielenterveyspalveluissa kuin päihdepalveluissakin.
Lastensuojelun ja muun sosiaalityön määrärahoja on lisättävä.
Ikäihmisten hyvästä hoidosta, asumisen laadusta ja elämänlaadusta on huolehdittava niin kotihoidossa kuin palveluasumisessa.
Työntekijöiden palkkaus ja työhyvinvointi ovat ratkaisevia ammattitaitoisen työvoiman saamiseksi.
Paperittomille on tarjottava pääsy kiireettömään hoitoon.
Ennaltaehkäisevä työ niin sosiaali- kuin terveyspalveluissa on inhimillisesti ja taloudellisesti kannattavaa, ja apua pitää saada moniammatillisesti.
(Helsingin vasemmistoliiton kuntavaalikärjet, kärki 4)
– Oikeus terveyteen ja hyvinvointiin tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että kaikilla on arjessaan reilut ja tasapuoliset mahdollisuudet pitää itsestään huolta. Mutta siihen kuuluu myös oikeus päästä hoitoon ja saada vastauksia erilaisiin terveysmurheisiin ja -kysymyksiin.
Näin sanoo alueylilääkäri Samuel Adouchief, joka on Helsingissä vasemmistoliiton ehdokkaana kaupunginvaltuustoon.
– Riittävä terveydentila ja toimintakyky on kaiken inhimillisen toiminnan perusta. Tämä on niin jokaisen yksilön kuin yhteiskunnankin kannalta tärkeää. Sosiaali- ja terveyspalveluihin panostaminen on siis sekä inhimillisesti että taloudellisesti viisasta ja vastuullista.
Adouchiefin mukaan pääosassa on oltava ennaltaehkäisevä ja ongelmia varhaisessa vaiheessa tunnistava toiminta, mutta myös toteutuneita sosiaalisia ja terveyden ongelmia on hoidettava tehokkaasti.
Hyvinvointia ja terveyttä on monenlaista, ja niihin liittyvät tavoitteet ja toiveet ovat yksilöllisiä. Ja niin ovat lähtökohdatkin.
– Kaikille ihmisille kuitenkin kuuluu tasavertainen mahdollisuus edistää terveyttään ja saada siihen ammattilaisten tukea. Näin on oltava riippumatta ihmisen varallisuudesta, päihteiden käytöstä, rikoksista, etnisyydestä tai henkilöllisyyspaperien puuttumisesta, sanoo vankilalääkärinä työskentelevä Adouchief.
Hoidon tarve arvioitava nopeasti
Adouchief korostaa, että hoitoon tai tarkemmin sanoen hoidon tarpeen arviointiin on päästävä ilman turhia viiveitä.
– On kuitenkin altista väärinkäsityksille esittää kategorista oikeutta saada jokin tietty terveydenhoidon palvelu jossain tietyssä aikataulussa. Suurin osa oireista ja kysymyksistä ei vaadi lääkäriä tai magneettikuvantamista vaan esimerkiksi hoitajavastaanoton ja fysioterapeutin ohjauksen.
– Terveysbisnes voi olla helppoa, jos tietomäärän epäsuhtaa käytetään pelon lietsontaan ja turhien tutkimusten tekemiseen. Tähän voidaan ajautua myös julkisessa terveydenhoidossa. Kaupassa asiakas saattaa olla aina oikeassa, mutta terveydessä näin ei toisinaan ole.
Adouchief katsoo, että jokaisella on oikeus saada tutkittua ja tehokasta helpotusta terveyshuoliinsa. Usein se tarkoittaa aikaa keskustella oireista, kysymyksistä ja niihin liittyvistä peloista.
– Jos potilas ehditään kohdata kunnolla, saa ammattitaitoinen hoitaja selvitettyä hoidon tarpeen ja ohjattua jatkon sen mukaan. Joko asia ratkeaa siinä tai se ohjautuu mielenterveyshoitajalle, sosiaalipuolelle, fysioterapeutille, lääkärille tai päivystykseen. Meidän tulee kyetä tarjoamaan kaikkia näitä palveluita siten, että ne ovat tarvittaessa saatavilla. Pysyvät hoitosuhteet auttavat varsinkin monitahoisten tilanteiden selvittämisessä.
Hoitojonojen eli varsinaisen hoidon viiveiden pitkittyminen altistaa joskus vaivojen kasvamiselle ja hoidon vaikeutumiselle, huomauttaa Adouchief.
Iäkkäiden kotihoitoon riittävästi resursseja
Adouchief sanoo, että on luotettava terveydenhuollon ammattilaisiin ja annettava heille mahdollisuus tehdä työnsä hyvin.
– Tämä tarkoittaa esimerkiksi hoitajamitoituksesta huolehtimista, koulutuksen vaalimista ja riittävästä palkkauksesta kiinni pitämistä.
Iäkkään ihmisen asuminen ja pärjääminen kotona kotihoidon turvin on Adouchiefin mukaan kaunis ja tavoittelemisen arvoinen ajatus. Se kuitenkin edellyttää, että kotihoidossa ja sitä tukevissa palveluissa on riittävästi henkilöstöä.
Jos iäkkäiden kotihoidon resursseista jatkuvasti tingitään, kääntyy ajatus kotona pärjäämisestä nopeasti heitteillejätöksi.
– Jos näistä resursseista jatkuvasti tingitään, kääntyy ajatus kotona pärjäämisestä nopeasti heitteillejätöksi. On esimerkiksi aivan oleellista, että kotihoitoa tuetaan riittävällä määrällä toimivia intervalli- ja kriisiosastopaikkoja.
– Vastaavasti tulisi kaupungin kunnioittaa käytännön tukipalveluilla omaishoitajia niin, että heille tarjotaan neuvontaa, tarvittaessa kotisairaanhoidon konsultaatiota ja apua, tukiryhmiä sekä levähdystaukoja intervallijärjestelmän kautta.
Suuret terveyserot kaupungin sisällä
Adouchief on huolissaan siitä, että Helsingissä on erittäin suuret terveyden erot. Tämä tarkoittaa sitä, että rikkailla asuinalueilla sairastetaan vähemmän ja eletään pidempään.
– Erot ovat Suomen mittapuulla suuret, ja skandaalimaisesti myös rikkaiden länsimaiden surkeimmasta päästä. Esimerkiksi miesten eliniän odote oli vuonna 2017 Jakomäessä asuvalla 73 vuotta ja ydinkeskustassa asuvalla 83 vuotta.
Adouchief sanoo, että terveyseroja on aktiivisesti vähennettävä lisäämällä palveluita ja madaltamalla niiden kynnystä ongelmallisimmilla alueilla.
Helsingissä on kehityssuunta ollut kohti suuria hyvinvointikeskuksia sen sijaan, että panostettaisiin vahvoihin alueellisiin lähiterveyspalveluihin.
– Kynnys lähteä tällaisiin suuryksikköihin pitkän matkan päähän voi olla liian korkea, kun puhutaan syrjäytymisuhan alla olevista, monisairaista tai iäkkäistä ihmisistä. Ei siis riitä, että terveyspalveluita on tarjolla – niiden on myös oltava oikeasti saavutettavissa. Sosiaaliohjauksen, terveysneuvonnan, lääkärin ja hoitajan vastaanoton, päihdeohjauksen ja mielenterveyden palveluiden on tarvittaessa oltava myös fyysisesti lähellä.
Tukea terveyttä vahvistaville rakenteille
Adouchiefin mukaan on myös yleisesti tuettava terveyttä vahvistavia rakenteita, kuten liikuntapaikkoja tai yhteisiä tiloja, joissa harrastaa tai tavata ilman rahan ja kuluttamisen pakkoa.
– Lähiluonto lisää tutkitusti jaksamista ja terveyttä. Terveyttä ja hyvinvointia täytyy tukea monitahoisesti myös päiväkotien, koulujen ja oppilaitosten, kaavoituksen, kirjastojen ja harrastustoiminnan kautta. Siis toimivilla ja arkisilla lähipalveluilla.
Adouchief toteaa, että moniammatilliset työryhmät pystyvät auttamaan erityisiä ongelmia kohdanneita ihmisiä tehokkaammin kuin hajanaiset ja vaihtuvat yksittäistoimijat.
– Paljon palveluita tarvitsevien (PPT) ihmisten tukitoimintaa tulisi kehittää ja ulottaa laajemmin myös sosiaali- ja päihdepalveluiden palveluita ensisijaisesti tarvitsevien puolelle. Ennakoivalla työotteella saadaan selviä säästöjä ja samalla helpotettua eniten tarvitsevien ihmisten hätää sekä muun hoitojärjestelmän ylirasittumista, sanoo Adouchief.
Oikeus terveyteen ja hyvinvointiin
Hoitoon on päästävä viikossa niin perusterveydenhuollossa, mielenterveyspalveluissa kuin päihdepalveluissakin.
Lastensuojelun ja muun sosiaalityön määrärahoja on lisättävä.
Ikäihmisten hyvästä hoidosta, asumisen laadusta ja elämänlaadusta on huolehdittava niin kotihoidossa kuin palveluasumisessa.
Työntekijöiden palkkaus ja työhyvinvointi ovat ratkaisevia ammattitaitoisen työvoiman saamiseksi.
Paperittomille on tarjottava pääsy kiireettömään hoitoon.
Ennaltaehkäisevä työ niin sosiaali- kuin terveyspalveluissa on inhimillisesti ja taloudellisesti kannattavaa, ja apua pitää saada moniammatillisesti.
(Helsingin vasemmistoliiton kuntavaalikärjet, kärki 4)