Lehtikuva/Heikki Saukkomaa

Mikä biotuotetehdas?

Metsä Groupin Kemin-biotuotetehdas rakennetaan Kemin nykyisen sellutehtaan alueelle Pajusaareen ja Sahansaareen.

Tehdas tulee tuottamaan havu- ja koivusellua 1,5 miljoonaa tonnia vuodessa kartongin, pehmo- ja painopaperin sekä erikoistuotteiden raaka-aineeksi.

Sellun tuotannon sivuvirroista valmistetaan muun muassa mäntyöljyä ja tärpättiä sekä uusia biotuotteita kuten tuotekaasua ja rikkihappoa. Varaus on tehty myös esimerkiksi ligniinin ja tekstiilikuitujen tuotannolle.

Tehdas tuottaa lisäksi biopohjaista sähköenergiaa kaksi terawattituntia vuodessa. Sähkön omavaraisuusaste on 250 prosenttia, ja ylijäävä sähkö toimitetaan valtakunnanverkkoon.

Tehdas käyttää vuodessa 7,6 miljoonaa kuutiometriä puuta. Sinne tulee päivittäin 8–10 junaa ja 125 puutavara-autoa.

Tehdas tulee työllistämään Metsä Groupin mukaan suorassa arvoketjussa noin 2 500 henkilöä, joista uusia on noin 1 500. Rakennusvaiheen työllisyysvaikutukseksi on arvioitu 10 000 henkilötyövuotta.

Tehtaan on määrä valmistua vuoden 2023 kolmannella neljänneksellä.

Kemiin tuleva biotuotetehdas on piristysruiske Meri-Lapin aluetaloudelle, mutta hakkuumäärien kasvaessa uhkana on lajikadon kiihtyminen metsissä.

Tämän vuoden toistaiseksi paras talousuutinen Suomessa oli Metsä Groupin helmikuinen ilmoitus, että se rakentaa Kemiin uuden biotuotetehtaan. Hanke on Suomen metsäteollisuuden tähän mennessä suurin investointi, ja sen arvo on 1,6 miljardia euroa. Uusia työpaikkoja on luvassa 1 500, ja välilliset työllisyysvaikutukset ovat tätäkin isommat.

Edellinen metsäalan iso piristysruiske osui Äänekoskelle, jossa käynnistyi vuonna 2017 uusi biotuotetehdas. 1,2 miljardin euron investointi oli tuolloin Suomen metsäteollisuuden historian suurin, ja nyt siis Kemissä ennätys ylitetään.

Ikäviinkin uutisiin metsäteollisuudesta on Suomessa totuttu. Viime vuoden lopulla UPM lakkautti paperitehtaan Jämsän Kaipolassa ja noin 400 työntekijää irtisanottiin. Tuolloin yhtiön johto sekä useat kommentaattorit nostivat julkisuudessa esiin huolen Suomen vientiteollisuuden kustannuskilpailukyvystä.

Kemin-investointi kertoo ainakin siitä, ettei Suomen kilpailukyvyssä vaikuttaisi olevan ongelmaa, kommentoi STTK:n pääekonomisti Patrizio Lainà.

– Kaipola suljettiin, mutta saatiin investointiarvoltaan huomattavasti isompi tehdas. Ei voi sanoa, että kilpailukyky olisi huono ja sen takia ei investoitaisi.

Pelkkää
bulkkia?

Paperitehtaiden vaihtuminen sellutehtaisiin merkitsee kuitenkin metsäteollisuuden tuotannon jalostusasteen heikkenemistä. Sellu on vain raaka-ainetta, josta tehdään muualla valmiita tuotteita, kuten kartonkia ja pehmopapereita.

– Kovin pitkään emme voi pärjätä kilpailussa, jos keskitymme bulkkituotteiden tekemiseen, Lainà varoittaa.

Hän huomauttaa kuitenkin, että korkean teknologian hyödyntäminen voi nostaa Kemin-tehtaankin tuotannon jalostusarvoa ja parantaa kilpailuasemia.

Paino- ja kirjoituspapereiden kysyntä on laskusuuntaista, kun taas pehmopaperin ja hygieniatuotteiden kysyntä kasvaa erityisesti Kiinassa keskiluokan kasvaessa. Nouto- ja tilausruokakulttuuri ja verkkokaupan kasvu ovat puolestaan lisänneet kartongin kysyntää.

Näistä syistä sellun vienti Suomestakin on kasvanut voimakkaasti viimeksi kuluneiden viiden vuoden aikana, kertoo Metsäteollisuus ry:n pääekonomisti Maarit Lindström.

Huomattava lisäys
hakkuisiin

Kemin biotuotetehtaan käynnistäminen merkitsee huomattavaa lisäystä hakkuumääriin. Tehtaalla tullaan käyttämään vuodessa 7,6 miljoonaa kuutiometriä puuta, mikä vastaa noin kymmenesosaa runkopuun viimeaikaisista hakkuumääristä Suomessa. Nykyiseen Kemin-sellutehtaaseen verrattuna puun käyttö lisääntyy 4,5 miljoonalla kuutiometrillä. Puuta on tarkoitus hankkia pääasiassa Lapista, Pohjois-Pohjanmaalta ja Kainuusta.

Suomen Luonnonsuojeluliitto on ilmaissut huolensa siitä, että pohjoisten metsien lajikato kiihtyy lisähakkuiden myötä.

Luonnonvarakeskuksen ohjelmajohtaja, professori Anne Tolvanen, toteaa, että metsien hakkuut ovat uhka luonnon monimuotoisuudelle. Paljon on kuitenkin kiinni siitä, mistä metsiä hakataan ja miten.

– Harvennusvarat ovat monissa metsissä isot. Pusikoiden raivaaminen ei ole riski. Isoin uhka on se, jos kohdistetaan paljon hakkuita vanhoihin metsiin, koska niiden määrä on jo vähentynyt huomattavasti ja Suomen metsien ikärakenne on sen takia nuorentunut, Tolvanen sanoo.

Luontovaikutuksia
pyritään rajoittamaan

Metsä Groupin mukaan 60 prosenttia tehtaan käyttämästä puusta tulisi harvennuksista. Se tarkoittaa toisaalta, ettei avohakkuiltakaan vältytä.

– Toivoa voi, että kaikkea ei pistettäisi sileäksi, vaan jätettäisiin erirakenteisia puustoryhmiä sekaan ja tehtäisiin vaikkapa pienaukkohakkuita suurten avohakkuiden sijasta, Tolvanen kommentoi.

Hakkuut eivät kohdistuisi vanhoihin metsiin, koska suurin osa Pohjois-Suomen vanhoista metsistä on jo suojeltu, arvioi Metsä Groupin kestävän kehityksen johtaja Vesa Junnikkala Suomen Luonnonsuojeluliiton Lapin piirin järjestämässä webinaarissa tammikuussa.

Metsä Group/Sami Karppinen

Metsä Group sanoo pyrkivänsä biotuotetehtaan puunhankinnassa turvaamaan luonnon monimuotoisuutta. Yhtiö pyrkii esimerkiksi kuusen ja männyn kasvattamiseen sekametsinä yksilajisen metsän sijaan sekä lisäämään lahopuun määrää metsissä tekopökkelöiden avulla. Niistä hyötyvät kolopesijät, lahottajat ja hyönteiset.

Laajassa käytössä on jo FSC-metsäsertifiointi. Metsä Group on myös mukana suometsien hoitoa käsittelevissä Luonnonvarakeskuksen ja Suomen ympäristökeskuksen tutkimushankkeissa. Yhtiön päivitettyjen ohjeiden mukaan suometsien usein toistuvista ojituksista siirrytään jatkuvan kasvatuksen suuntaan, mikä hillitsee vesistökuormitusta.

Hiilinielut
pienenevät

Tolvanen pitää linjauksia hyvinä, mutta näkee tilanteen silti haasteena.

– Nyt on näytön paikka. Onko kysymys vain biotalouden strategiapuheesta, vai halutaanko oikeasti tehdä asioita mahdollisimman kestävällä tavalla ja huomioida luonto?

Haaste on toiminnan valtava mittakaava.

– Haittoja voidaan yrittää minimoida, mutta on vaikeaa korvata vahinkoja kokonaan.

Tolvasen mukaan on yksiselitteistä, että hakkuiden lisääminen pienentää metsien hiilinieluja.

– Kun puun ottaa metsästä ja polttaa kattilassa, hiili lähtee siitä ilmakehään.

Metsä Group sanoo pyrkivänsä metsien nopeaan uudistamiseen puunkorjuun jälkeen. Tämä nopeuttaa hiilen sitoutumista takaisin metsään, ennen kuin metsä taas hakataan uudestaan. Hakkuiden vaikutus hiilinieluun pitkällä tähtäimellä ei kuitenkaan muutu.

Monet yhtiöt pyrkivät kompensoimaan toimiensa vaikutuksia niin biodiversiteettiin kuin hiilitaseeseenkin. Tolvanen muistuttaa, että luonnonvarat ovat joka tapauksessa rajallisia.

– Jos niitä otetaan ihan hirveät määrät, vaikea sitä on kompensoida.

Ekologisesti iso merkitys on myös sillä, mihin puuta käytetään. Sellutuotteet käytetään tällä hetkellä yleensä lyhytikäisiin tuotteisiin, jotka sitovat hiiltä vain vähäksi aikaa. Lisäksi sellukattilaan kelpaa kaiken kokoinen puu, kun taas huonekaluihin ja talonrakentamiseen tarvitaan järeää tukkipuuta.

– Olisi toivottavaa, että koko ajan kasvaisi sen puun osuus, joka menee puurakentamiseen. Silloin kannattaisi kasvattaa metsiä pitempään ja vanhemmaksi, Tolvanen sanoo.

Metsä Groupin Kemin-biotuotetehtaalle kertyy kuitupuun mukana yhtiön arvion mukaan noin miljoona kuutiota tukkipuuta vuodessa. Sitä yhtiö pyrkii sijoittamaan ensisijaisesti Pohjois-Suomen yksityisille sahalaitoksille.

Nanosellun
suuret mahdollisuudet

Sellun valmistuksen ympäristöystävällisyyttä perustellaan usein sillä, että puukuitupohjaisilla tuotteilla korvataan fossiilisista raaka-aineista, kuten muovista valmistettuja tuotteita.

Selluun liittyy runsaasti muitakin lupauksia. Suomalainen metsäteollisuus on vahvasti mukana esimerkiksi nanosellun ja ligniinin kehittämisessä ja patentoinnissa. Hyvin pienen mittakaavan nanorakenteen avulla päästään luomaan kokonaan uudenlaisia materiaaleja. Sillä voidaan korvata monenlaista muovia, terästä, tekstiiliä ja kuitua.

Nanosellua käytetään myös lääkinnässä, esimerkiksi leikkaushaavojen parantamiseen tarkoitetuissa siteissä, ja solurakenteiden kasvualustana syöpätutkimuksessa. Puun sidosaineena toimivasta ligniinistä voidaan tehdä muun muassa maaleja ja liimoja, ja niistä kehitetään parhaillaan uusiutuvaa biohiiltä sähköautojen akkuihin.

Korkean jalostusasteen tuotantoa voi siis olla odotettavissa Suomeenkin tällaisten innovaatioiden myötä. Se edellyttää nykyistä teollista infrastruktuuria ja uusia investointeja, joista Kemiin tuleva biotuotetehdas on hyvä esimerkki, sanoo Maarit Lindström Metsäteollisuus ry:stä.

– Tuotantoa pitää skaalata riittävän isoksi, jotta se olisi taloudellisesti kannattavaa ja innovaatioiden tuotokset olisivat järkevän hintaisia.

Mikä biotuotetehdas?

Metsä Groupin Kemin-biotuotetehdas rakennetaan Kemin nykyisen sellutehtaan alueelle Pajusaareen ja Sahansaareen.

Tehdas tulee tuottamaan havu- ja koivusellua 1,5 miljoonaa tonnia vuodessa kartongin, pehmo- ja painopaperin sekä erikoistuotteiden raaka-aineeksi.

Sellun tuotannon sivuvirroista valmistetaan muun muassa mäntyöljyä ja tärpättiä sekä uusia biotuotteita kuten tuotekaasua ja rikkihappoa. Varaus on tehty myös esimerkiksi ligniinin ja tekstiilikuitujen tuotannolle.

Tehdas tuottaa lisäksi biopohjaista sähköenergiaa kaksi terawattituntia vuodessa. Sähkön omavaraisuusaste on 250 prosenttia, ja ylijäävä sähkö toimitetaan valtakunnanverkkoon.

Tehdas käyttää vuodessa 7,6 miljoonaa kuutiometriä puuta. Sinne tulee päivittäin 8–10 junaa ja 125 puutavara-autoa.

Tehdas tulee työllistämään Metsä Groupin mukaan suorassa arvoketjussa noin 2 500 henkilöä, joista uusia on noin 1 500. Rakennusvaiheen työllisyysvaikutukseksi on arvioitu 10 000 henkilötyövuotta.

Tehtaan on määrä valmistua vuoden 2023 kolmannella neljänneksellä.