Median kannalta meneillään on eriskummallinen viikko. Eilen palkittiin Suomen huippujournalismia Ylen lähettämässä gaalassa . Palkitut ja ehdolle päässeet ovat alansa merkkiosaajia, jotka tekevät yhteiskunnallisesti merkittäviä paljastuksia, puolustavat oman asemansa alttiiksi pannenkin sananvapautta ja syventävät tietojamme ympäröivästä maailmasta.
Koronavirus on ollut koetinkivi myös journalismille. Tulokset ovat hyviä, jopa erinomaisia. Uudesta taudista on saatu nopeasti laadukasta, kattavaa ja kansantajuista tietoa kansalaisille. Ilman sitä hallituksen jo vuoden ajan asettamat rajoitustoimet olisivat tuskin toimineet yhtä hyvin.
Mutta on myös toinen todellisuus. Some-ajan lähes päivittäiset kohut, joissa toimittajat ovat itse mukana ja jopa käynnistämässä niitä.
Maanantaina salaliittoteorian esitti MTV:n uutisten päätoimittaja Ilkka Ahtiainen.
Alan pikku hiljaa epäillä, että #liikkumisrajoitus-suunnitelmat ovat syötti, jolla maan #hallitus haluaa ohjata huomion pois jostain muusta. Mutta mistä? Onko arvauksia tai peräti tietoa? #korona #politiikka #sulkutila #lockdown
— Ilkka Ahtiainen (@IlkkaAhtiainen) March 9, 2021
Juuri näin disinformaatiota jakavat myös äärioikeistolaiset trollit. Vihjaillaan, että näkyvällä tekemisellä peitellään jotain pinnan alla tapahtuvaa. Mitään todisteita ei tarvitse esittää. Pelkkä epäilys siitä, että huomiota ohjataan pois jostain muusta, riittää.
Marin ei ollut juttutuulella, mitä sitten?
Keskiviikkona meno meni vielä hullummaksi, kun Twitterissä jaettiin Ylen Rankka vuosi -dokumentista leikattua pätkää, jossa pääministeri Sanna Marin saapuu viime kevään koronapaineissa suoraan lähetykseen, eikä ole juttutuulella.
Syntyi ”pyöröovigate”.
Klipin todennäköinen tarkoitus oli osoittaa, että Marin on tyly ihminen ja vahvistaa mielikuvaa siitä, että hän ei kommentoi vaikeita asioita riittävästi medialle.
Perinteinen media repi asiasta kohua ja siitä jopa kysyttiin Marinilta, kun hän kommentoi korona-asioita liki puolen tunnin ajan Säätytalon portailla ennen hallituksen iltakoulua. Marin myös vastasi, vaikka koko kohu ja kysymys olivat täysin absurdeja.
Tutkijatohtori Timo Harjuniemi esitti tiistaina blogissaan kaksi osuvaa huomiota nykyajan somekohuista.
Myönteistä voi olla se, että ”vallanpitäjien töykeydet tulevat kaiken kansan nähtäville” ja ”some on vallan vahtikoira 2.0”.
”Digiajan rangaistuslaitos”
Toisaalta minikohua voi Harjuniemen mukaan ”lukea kylmäävänä esimerkkinä siitä, mitä sosiaalinen media ja uudenlaiset medialogiikat tekevät poliittiselle elämälle ja julkisen kanssakäymisen edellytyksille”.
”Kyse ei ole yksinomaan poliitikkojen tai muun vallasväen kohtelusta, vaan siitä, että digitaalinen mediaympäristö on vapaaehtoisvoimin pyörivä digiajan rangaistuslaitos, jossa kuka tahansa voi saada punaisen täplän otsaansa.”
Somen datakoneen markkinavetoinen avoimuus ei Harjuniemen mukaan näytä vahvistavan liberaalidemokraattisia hyveitä, kuten järkiperäistä avointa keskustelua.
”Avoimuus ja äärimmäinen läpinäkyvyys ruokkivat pikemminkin äärikyynistä poliittista kulttuuria, jossa valehtelu, vittuilu ja poliittisten vastustajien nautinnollinen nöyryyttäminen ovat ainoat autenttisen poliittisen toiminnan muodot. Kaikki muu on viime kädessä tekopyhää”, hän kirjoittaa.
Media ei voi olla osa ongelmaa
Usein on tapana kysyä, oletko osa ongelmaa vai sen ratkaisua. Medialla ei uskottavuutensa vuoksi ole muuta vaihtoehtoa kuin olla osa ratkaisua.
Some-kohuja nostattavat ja niitä monistavat toimittajat ovat valinneet väärän roolin, osa oman nimen tärkeäksi tekemisen takia. Välttämättä kyse ei kuitenkaan ole vain yksilöiden narsismista vaan median ansaintalogiikasta. Sitä myydään, mitä ostetaan eli nykymaailmassa klikataan verkossa.
Journalismin lisäksi häviäjä tässäkin tapauksessa on demokratia, jota kalvataan niin myyntilukujen kuin ehkä sekä poliittisten että henkilökohtaisten kaunojen vuoksi.