Valtiovarainministeriö julkaisi 8.2. ”Talouskasvun edellytykset tulevaisuudessa: Lähtökohdat, suunnat ja ratkaisut” -raportin, jossa ministeriön virkamiehet esittivät useita toimia tuottavuuden parantamiseksi suomalaisissa yrityksissä.
Keskeisiksi toimiksi he esittivät ihmisten patistamista töihin ja työehtojen paikallisen sopimisen lisäämistä yrityksissä. Kummallekaan keinolle ei ole osoitettu yksiselitteisiä työn tuottavuutta parantavia vaikutuksia. Raportin laatijat esittävät useita keinoja työvoiman tarjonnan lisäämiseen, joka ei kannusta työn tuottavuuden parantamiseen yrityksissä vaan palkkojen ja työehtojen polkemiseen. Kun ihmisten on pakko ottaa vastaan työtä, se ei luo edellytyksiä paikalliselle sopimiselle ja yhteistyölle vaan paikalliselle sanelulle.
Raportissa puhutaan paljon suomalaisen työelämän rakenteellisista ongelmista, mutta siinä jätetään mainitsematta suurimmat suomalaista työelämää 2000-luvulla vaivanneet rakenteelliset ongelmat.
Rakennusalalta ensin teollisuuteen ja sitten palveluihin levinnyt ketjutetun alihankinnan toimintamalli ja siihen yhdistyvä ulkomaalaisten siirtotyöntekijöiden järjestelmällinen riisto ovat johtaneet vuodesta 2006 lähtien kehitykseen, joka on luonut Suomeen kahden kerroksen työmarkkinat.
Kehitys on johtanut tilanteeseen, jossa lain ja työehtosopimusten rikkominen on useissa yrityksissä arkipäivää ja viranomaisten halu ja keinot puuttua siihen ovat vähäiset. Yrityksille lain rikkomisesta koituvat rangaistukset ovat olemattomia ja kiinni jääminen on harvinaista. Tämä luo epätervettä kilpailuetua lain väärällä puolella toimiville yrityksille ja on estänyt rehellisten yrittäjien mahdollisuuksia pärjätä hintakilpailussa niin teollisuudessa, rakentamisessa kuin palvelusektorilla.
Palkkojen ja työehtojen polkemisen yleistyminen on johtanut tilanteeseen, jossa on kannattavampaa hakea tuottavuutta työehtodumppauksesta kuin itse toiminnan kehittämisestä. Lisäksi se on johtanut työn laadun alenemiseen ja projektien kokonaiskustannusten nousuun, josta selkein esimerkki on Olkiluoto 3:n rakennustyömaa.
Paikallinen sopiminen työehdoista on tällä hetkellä mahdollista lukuisilla suomalaisilla työpaikoilla, ja teollisuudessa sille ei käytännössä ole mitään teknisiä esteitä. Jotta paikallinen sopiminen voi toimia yrityksissä, se vaatii työnantajan aitoa halua sopia asioista henkilöstönsä kanssa. Se vaatii työnantajan työehtosopimusten tulkintaetuoikeuden poistamista ja sitä, että työnantajaliitot luopuvat yritysten kartellinomaisesta käskyttämisestä, jota on 2000-luvulla nähty useilla työehtosopimuskierroksilla ja sorvattaessa kiky-sopimusta sekä sen paikallisen sanelun sovelluksia.
UPM:n ilmoitus 9. helmikuuta siirtymisestä henkilökohtaiseen sopimiseen toimihenkilötyösuhteiden osalta kertoo, minkälaista paikallista ”sopimista” työnantajat oikeasti tavoittelevat. Tulevaisuuden kasvu ei synny työnantajapuolen yksipuolisella sanelulla ja halpatyökikkailuilla. Motivoituneet ja osaavat työntekijät ovat minkä tahansa yrityksen tärkein voimavara.
Markku Rintala, Tuukka Pääkkönen,
Jari-Petteri Lehtonen, Jukka Silvonen,
Sasu Haapanen, Matti Rajala
Turkulaisten ammattiosastojen puheenjohtajia