IPS/Neena Bhandari

Alkuperäiskansoihin kuuluvien osuus vangeista on korkein maailmassa.

Keenan Mundine varttui kerrostalossa, joka tunnettiin nimellä The Block. Järkälemäinen, Australian aboriginaaliyhteisölle sosiaalisin perustein rakennettu talo oli Sydneyssä kuuluisa surkeista elinolosuhteista, alkoholin ja huumeiden käytöstä ja väkivallasta. Mundinen vanhemmat menehtyivät huumeisiin ja itsemurhaan, ja seitsenvuotiaana poika erotettiin sisaruksistaan ja sijoitettiin sukulaisperheeseen.

– Tunsin, että minulta ryövättiin lapsuuteni. Turvattomuuden tunne järkytti mieltäni, en pystynyt keskittymään koulussa ja ajauduin suuriin vaikeuksiin. Vietin unettomia öitä miettien, mikä tilanteeni olisi, jos vanhempani olisivat yhä elossa. Neljäntoista ikäisenä päädyin kodittomana kadulle, Mundine kertoo.

Nykyään Keenan Mundine hyödyntää elämänkokemustaan rikosoikeusjärjestelmässä selviytymisestä. Hän onnistui muuttamaan elämänsä suunnan ja kehittelee nyt luovia ratkaisuja toisille Australian alkuperäisasukkaille, jotta nämä pystyisivät vapautumaan väkivallan, poliisien ja vankiloiden kierteestä.

Vankilaan jo kymmenvuotiaana

Australian alkuperäisasukkaat ovat maailmanlaajuisesti suhteellisesti eniten vankiloissa viruva kansanryhmä. He muodostavat vain 3,3 prosenttia Australian väestöstä, mutta vangeista 28 prosenttia.

Monet tutustuvat rikosoikeusjärjestelmään jo nuorella iällä, joutuvat vankilaan vähäpätöisistä rikkeistä ja pysyvät järjestelmän puitteissa lopun elämäänsä.

ILMOITUS

Australiassa rikosoikeudellisen vastuun ikäraja on 10 vuotta. Väestöryhmien epäsuhta on lapsilla vielä räikeämpi kuin aikuisilla: alkuperäiskansoihin lukeutuvia lapsia on 6 prosenttia koko Australian lapsista, mutta nuorisovankeudessa heidän osuutensa on 57 prosenttia.

Nuorimmassa ikäryhmässä suhdeluku on tätäkin järkyttävämpi: 78 prosenttia 10–13-vuotiaista vangeista.

Haittojen noidankehä

– Useimmat vankilan lapset ovat jo ennen laitosta kokeneet väkivaltaa, hyväksikäyttöä, kodittomuutta ja huumeiden tai alkoholin väärinkäyttöä. Merkittävä osa pidätyskeskuksissa ja vankiloissa olevista alkuperäiskansojen nuorista kärsii diagnosoimattomasta fas-oireyhtymästä, joka johtuu äidin alkoholinkäytöstä sikiöaikana. Heidän käyttäytymisensä kriminalisoiminen luo haittojen noidankehän, Australian lääkäriliiton presidentti tri Omar Khorshid sanoo.

Lapsivankien kohtelu saattaa rikkoa sekä lastenoikeuksien julistusta että Australian allekirjoittamaa kidutuksenvastaista sopimusta.

– YK:n ihmisoikeusneuvoston tammikuisessa kokouksessa useat YK-maat kehottivat Australiaa nostamaan rikosoikeudellisen vastuun alaikärajaa kymmenestä neljääntoista vuoteen. Hallituksen täytyy nyt toimia oikein, jotta 10-13 -vuotiaita lapsia ei enää lähetettäisi vankilaan, Australian ihmisoikeusasianajajien presidentti Kerry Weste sanoo.

Joukkovangitsemiskriisi

Vuosien 2000 ja 2019 välillä alkuperäiskansojen vankien määrä kasvoi 72 prosenttia. Suurin osa vangeista on miehiä, mutta naisvankien määrä kasvaa miehiä nopeammin. Yhä kasvava osuus naisvangeista ei ole varsinaisesti vankilassa, vaan tutkintavankeudessa (vuonna 2019 40 prosenttia alkuperäiskansojen naisvangeista).

– Australia on keskellä joukkovangitsemiskriisiä. Naisvankien määrä on viimeisen kymmenen vuoden aikana noussut 64 prosenttia. Aivan liian usein sortavat lait ja liialliset poliisivaltuudet muodostavat myrkyllisen yhdistelmän, joka johtaa yhä useampien alkuperäiskansojen naisten erottamiseen perheistään ja vankilasysteemiin tuuppaamiseen, asianajaja Monique Hurley Ihmisoikeuslakikeskuksesta kertoo.

– Ihmisten telkien taakse sulkeminen on vanhanaikaista ja tehotonta. Valtion täytyy investoida yhteisöjen vahvistamiseen ja rikollisuuden ajureiden heikentämiseen. Se tarkoittaa esimerkiksi edullisempia asuntoja, kulttuurin vahvistamista ja nuorten kannustamista koulussa pysymiseen, aboriginaalijohtoisen Change the Record -järjestön johtaja Sophie Trevitt painottaa.

Englanninkielinen versio