Antti Yrjönen

Nyt olisi mahdollisuus saada kolme kärpästä yhdellä iskulla. Mutta kun lätkä ei heilahda, ei sitten millään.

Myöntämällä koronalisää hoitohenkilökunnan liksaan saataisiin monta yhteiskunnallisesti hyvää asiaa liikahtamaan eteenpäin. Kyse on rahasta, tietysti. Mutta lähinnä portsarirahan suuruisista summista. Kunnat saivat koronakorvauksia ainakin miljardin euron verran ”liikaa”. Siinä ei ole moittimista. Kuntalaiset olemme me kaikki, mutta kuntien narina siitä, ettei ole rahaa, on faktojen valossa kyseenalainen.

Valmiuslailla rajoitettiin laajasti hoitohenkilökunnan perusoikeuksia viime keväänä. Olisi oikeudenmukaista suunnata tälle porukalle korvaus lailla rajoitettujen oikeuksien menetyksistä. Raha ei tietystikään korvaa kaikkea, mutta se olisi oikeudenmukaista. Kun rajoitetaan yrittämistä, koilottavat puolueet – nousevin tarjouksin – yrityksille kompensaatiota. Ihan oikein. Kun palkansaajan oikeuksiin erittäin vakavasti puututaan, niin hiljaisuus kompensaatioiden osalta on korvia huumaavaa.

On esitetty 1000 euron kertakorvausta. Kuntasektorilla, jolla hoitohenkilöstöstä valtaosa työskentelee, summa on ylimääräisistä kuntien kompensaatiosta alle viisi prosenttia. Siis: ei tunnu missään. Ensimmäinen kärpänen on oikeudenmukaisuus.

Koronan aikaansaama kuormituksen lisäys etulinjalaisille on lisännyt alan vaihto- ja eläköitymisaikomuksia. Väki vähenee ja hoitohenkilökunnan tarve kasvaa väestön ikääntymisen myötä. Koronan myötä vakavasta ongelmasta tulee erittäin vakava. Olisi syytä nostaa katse kengänkärjistä. Vaikka koronan nopea hillintä on tärkeätä, pitäisi katseen olla samalla pidemmällä. Viimeistään 2030 on hoiva-alalla vakava kriisi. Tarttis varmaan tehdä jotain. Mutta kun ei liiku lehti tuomen. Rahallinen korvaus ei yksin ratkaise työvoimapulaa, mutta tottahan se avittaa. Siinä toinen kärpänen.

Kolmas siivekäs on mehevin. Naisten ja miesten palkkojen välillä on selittämätöntä eroa. Selitys löytyy melko pitkälle naisten ja miesten alojen välisistä palkkaeroista. Sitä kutsutaan hienosti segregaatioksi. Kunta-alalla esimerkiksi saman koulutustason ja työn vaativuuden omaavilla miesten aloilla on ainakin 20 prosenttia korkeammat palkat kuin vastaavilla naisvaltaisilla aloilla. Ratkaisuksi tarjotaan nuorten naisten hakeutumista miesvaltaisille aloille. Hyvä idea, mutta kurki kuolee ennen kuin suo sulaa. Aivan liian hitaasti puksuttaa tämä juna. Tehokkain keino edistää palkkauksellista tasa-arvoa on suunnata rahaa naisvaltaisille aloille. Koronalisä osuu kuin nenä päähän. Palkkatasa-arvo, joka on pysynyt samana ainakin 30 vuotta, vihdoin oikenisi edes vähän.

Miksi ihmeessä se lätkä ei heilahda. Hakematta tulee mieleen puistattava ajatus. Päättäjät ehkä ajattelevat, että ”kutsumusammattiin” hakeutuvien tulee uhrautua. Heille piisaa hieman vähemmät sattumat sopassa. Olisivat, kiittämättömät, tyytyväisiä kun saavat uhrautua. Hallitusohjelma vilisee kauniita sanoja palkkatasoarvosta. Lätkä on nostettu lyöntiasentoon, mutta siihen se on jämähtänyt.