Tampereen yliopiston Duunarit-hankkeessa on selvitetty teollisuuden ja kiinteistöpalveluiden työntekijöiden kokemuksia työstään. Tutkijat Tuija Koivunen ja Tiina Saari toteavat TTT-lehden blogikirjoituksessaan, että nämä työntekijöiden kertomukset ovat olleet valaisevia. Suorittavan työn tekijöitä ei kuulla vaikka he ovat työnsä parhaita asiantuntijoita.
– Eräs hankkeessa haastateltu teollisuuden asentaja kertoi, että osa hänen päivittäin tarvitsemistaan työkaluista ja ylimääräisistä osista oli siirretty 250 metrin päähän työasemasta, kun ne aiemmin olivat vain 15 metrin päässä. Asennustyö on hyvin aikapaineista, eikä tilannetta auta se, ettei sopivia työkaluja ole käsillä, vaan niitä tarvitessaan joutuu juoksemaan linjan alkuun. Eikä parannusta tullut, vaikka työntekijät olivat yrittäneet pitkään saada muutosta aikaan eli tarvittavia työkaluja ja osia työasemille, tutkijat kertovat.
Turhaa kurottelua josta aiheutui selkävaivoja
Toinen esimerkki huonosta työn organisoinnista on sekin kokoonpanolinjalta, jossa yhden osan asennus oli siirretty linjan lopusta sen alkuun. Muutoksen seurauksena asentajat joutuivat kurottamaan kyseisen osan yli, mikä aiheuttaa selkävaivoja.
Teollisuusammattien lisäksi myös siivoojat työskentelevät jatkuvan aikapaineen alla. Monet hankkeessa haastatellut kokivat tutkijoiden mukaan juuri aikapaineen työnsä suurimmaksi ongelmaksi.
Useat olivat kouluttautuneet ammattiinsa työn ohessa. Heille oli opetettu, miten työ pitäisi periaatteessa tehdä, mutta käytännössä he joutuivat työskentelemään toisin, koska työhön mitoitettu aika ei riitä.
– Siivoojien työn aikapaineiden taustalla ovat siivouspalvelujen ulkoistaminen ja tiukka kilpailuttaminen. Vaikka tilojen siisteys on perusedellytys mille tahansa toiminnalle, siitä ei kuitenkaan olla valmiita maksamaan. Kilpailukykyisten tarjousten tekeminen näyttää edellyttävän siivoojien työhön varatun ajan alimitoittamista.
Kehitystyö ylhäältä alaspäin, tuloksena toimimattomia työpisteitä
Edellä esitellyt esimerkit ovat tutkijoiden mielestä hämmentäviä. He ihmettelevät, että kaikkien henkilöstön osallistamiseen tähtäävien puheiden ja toimien jälkeen tilanne on työpaikoilla edelleen tällainen.
– Pahimmillaan työtä kehitetään organisaatioissa edelleen ylhäältä alaspäin, eikä työntekijöiden kokemuksia ja ideoita kuunnella prosessissa. Tuloksena saattaa olla toimimattomia työpisteitä, hankalia työasentoja ja mahdottomia vaatimuksia työhön käytettävästä ajasta.
Ongelmat johtuvat työntekijöiden mukaan pitkälti tietämättömyydestä. Sekä teollisuuden että kiinteistöpalvelualan työntekijät toivat esiin huolen siitä, etteivät heidän esimiehensä tunne työoloja tarpeeksi hyvin. Ratkaisuksi esitettiin, että johtajien olisi hyvä aika ajoin opetella käytännön työtehtäviä, jotta he tunnistaisivat ja osaisivat ottaa vakavasti työn arkiset ongelmat.
– Suorittavan työn tekijät ovat osaavia ammattilaisia, jotka haluavat tehdä työnsä hyvin. Moni haluaisi myös osallistua työnsä kehittämiseen. Siihen heille pitäisi antaa myös mahdollisuus. Työntekijöiden hiljainen tieto ja osaaminen tulee hyödyntää, ja sen tarjoama kehityspotentiaali on otettava täysimittaisesti käyttöön, tutkijat vaativat.
Tampereen yliopiston Työelämän tutkimuskeskuksessa toteutettavassa Duunarit- hankkeessa tutkimuskohteina ovat psykologiset sopimukset, työn mielekkyys ja ammattiylpeys suorittavassa työssä. Hanketta rahoittaa Työsuojelurahasto.