Vasemmistoliitto avasi keskiviikkoiltana kuntavaalikampanjansa. Verkossa järjestetyssä tilaisuudessa kuultiin muun muassa puheenjohtaja Li Anderssonin linjapuhe.
Puheessaan Andersson sanoi paljon pohtineensa, miksi kuntavaalien asiakysymykset eivät tunnu kelpaavan puheenaiheiksi. Puhetta on riittänyt hallituksen kaatamisesta, EU:n elpymisvälineestä ja enemmän kuin paljon pormestariehdokkaista.
– Nuorten mielenterveyspalveluiden kehittäminen tai paikalliset ilmastoratkaisut eivät selvästi ole yhtä mediaseksikkäitä kuin tunnettujen poliitikkojen keskinäinen kilpa. Me aiomme kuitenkin puhua hyvinvointipalveluista, eli siitä, miten kunnissa voidaan turvata hyvän elämän edellytykset kaikille.
”Suomessakaan tasa-arvo ei ole valmis”
– Esitämme konkreettisia ratkaisuja ihmisten arjen parantamiseksi kunnissa: aiomme kaventaa terveyseroja takaamalla kiireettömän lääkäriajan viikossa ja poistamalla terveyskeskusmaksut, Andersson linjasi.
Vasemmisto tulee lopettamaan kunnissa tehdyt palveluiden yksityistämiset ja tuhoisat lomautukset, Anderssonin viesti kuului. Palveluiden tarkoitus on ensisijaisesti lisätä ihmisten hyvinvointia, ei tehdä bisnestä.
Andersson myös lupasi vasemmiston kertovan pian, mistä palveluihin on mahdollista saada lisää rahaa.
– Me tulemme myös julkaisemaan kuntatalousohjelman, jossa muun muassa kerromme, miten on mahdollista kerätä miljardi euroa lisää hyvinvointipalveluiden rahoittamiseksi: korona ei saa olla tekosyy leikkauksille.
Pahoinvointi kasvanut koronan keskellä
Andersson kertasi puheessaan koronakriisin vaikutuksia. Ihmisten pahoinvointi on lisääntynyt, hoitovelkaa on kertynyt ja nuorten oppimisvaikeudet pahentuneet.
– Siksi tulevien kuntavaalien tärkein kysymys on, miten koronan aiheuttamaan hoitovelkaan ja pahoinvointiin tulevien vuosien aikana tullaan vastaamaan. Tämän kysymyksen pitäisi olla kaikkien huulilla. Meillä ei ole varaa menettää yhtäkään nuorta tämän pandemian takia.
Andersson painotti, että huoli pahoinvoinnista ei saa jäädä vain puheen tasolle. Palveluiden pitää olla kunnossa.
– On irvokasta, että viime vuoden loppupuolella esimerkiksi Helsingissä päättivät leikkauksista kunnan omiin panostuksiin sivistyspalveluihin, myös demareiden ja vihreiden äänillä, vaikka valtio myönsi ylimääräisiä valtionavustuksia koronasta johtuen.
Eriarvoisuus ongelma
Puheensa lopuksi Andersson nosti esiin vielä eriarvoisuuden. Hän kertoi saavansa usein joutuvansa vastaamaan kysymykseen, miksi vasemmisto puhuu niin paljon eriarvoisuudesta, kun Suomi on kuitenkin yksi tasa-arvoisimmista maista.
– Miksi Suomen pitäisi verrata itseään sellaiseen maahan, jossa luokkaerot ovat vielä suuremmat ja jyrkemmät. Meidän pitää asettaa omat tavoitteemme, ja on selvää, että Suomessakaan tasa-arvo ei ole valmis.
Andersson kertasi puheessaan esimerkkejä, miten eriarvoisuus näkyy Suomessa. Vähemmän koulutetut miehet kuolevat monta vuotta nuorempina kuin koulutetut ja hyvätuloisten perheiden lapsilla on pienempi riski kuolla syöpään kuin köyhempien.
– Emme voi olla tyytyväisiä, kun terveyserot ovat mittavia ja osa ihmisistä kokee jäävänsä yksin. Meidän on tähdättävä siihen, että jokaisella on mahdollisuus hyvään elämään.
Eriarvoisuus on hiipinyt myös koulutukseen. Vaikka Suomessa on maailman parhaat lähikoulut, ovat erot oppilaiden välillä alkaneet kasvaa.
– Koulutuksen mallimaana tunnetussa Suomessa oppilaiden kotitausta vaikuttaa yhä vahvemmin oppimistuloksiin. Sillä on kauaskantoisia yhteiskunnallisia seurauksia, koska se vaikeuttaa sen keskeisen lupauksen lunastamista, jonka hyvinvointivaltio antaa lapsille: juuri sinusta voi tulla mitä vaan.
Kaikessa on lopulta kyse luottamuksesta, Andersson tiivisti. Sen ympärille kiteytyy myös vasemmistoliiton kuntavaalien tunnus ”Oikeus hyvään elämään kuuluu kaikille”.
– Hyvän elämän keskeinen rakennuspalikka on, että voi luottaa siihen, että omasta lapsesta pidetään hyvää huolta, kun hänet jättää päiväkotiin. Voi luottaa siihen, että omista vanhemmista pidetään hyvää huolta, kun he eivät enää pärjää itsekseen kotona. Voi luottaa siihen, että teini-ikäinen oikeasti saa apua, jos häntä masentaa ja elämä tuntuu valottomalta. Jokaisella meillä on oikeus luottaa siihen, että joku vastaa, tukee ja auttaa silloin kun, itse tarvitsee apua.
– Tämä luottamus on se, mistä hyvinvointivaltion tunnistaa ja se, mistä oikeus hyvään elämään rakentuu.