– Tämä maantie on nyt kotini ja se saa päättää tulevaisuudestani, punjabilainen maanviljelijä Sukhvinder Singh, 27, sanoo.
Viime marraskuussa Singh lähti kotikylästään New Delhin lähistöllä sijaitsevaan Singhun kylään osallistuakseen maanviljelijöiden mielenosoitukseen viljelijöiden elämään ratkaisevasti vaikuttavia uusia lakeja vastaan.
Marraskuusta lähtien Singh on asunut teltassa viiden muun protestoijan kanssa. Talviyöt ovat kylmiä, mutta miehen ääni on lämmin ja voimakas. Kylmyys ei haittaa.
– On kuin viettäisin tavalliseen tapaan yötä pellollani, suojellen vehnäsatoani.
Singhussa on tällä hetkellä noin 300 000 maanviljelijää osoittamassa mieltään. Kylä on muuttunut valtavaksi telttakaupungiksi. Eri puolilta maata saapuneita mielenosoittajia yhdistää vaatimus lakien kumoamisesta, sillä he pelkäävät niiden kurjistavan heitä entisestään.
Petettyjä lupauksia
Mielenosoitus alkoi marraskuun lopussa, mutta syyt siihen ovat olleet olemassa kauan, suorastaan aina.
Kautta maan ja kautta aikain pienviljelijöitä ovat rasittaneet mielivaltainen hinnoittelu, markkinoille pääsyn vaikeus, pienet tuotot, toistuvat tappiot ja velkataakka.
– Intialaiset maanviljelijät ovat protestoineet vuosien ajan, mihin kansakunta ei ole kiinnittänyt huomiota. Viime vuosina esimerkiksi maidontuottajat ovat kaataneet maitoa kaduille ja vihannesviljelijät ovat murskanneet tuoreita tuotteitaan puskutraktoreilla. Näin he ovat osoittaneet mieltä valtavia tappioita aiheuttanutta mielivaltaista hinnoittelua vastaan, aktivisti ja asiantuntija Kavitha Kuruganti selittää.
– Joka kerran protestit ovat päättyneet, kun hallitus on vakuuttanut joko suullisesti tai paperinpalasella, että viljelijöiden ongelmiin paneudutaan, Kuruganti jatkaa. Kerta toisensa jälkeen lupaukset on petetty.
Korporaatiot ja komissio
Suuryritykset tosin tulivat maatalousbisnekseen jo kauan ennen korporaatiomyönteistä Modin hallitusta. Vuonna 2011 silloin vallassa ollut Kongressipuolue avasi maatalouden ulkomaisille sijoittajille, ja joka tapauksessa jäsenyys WTO:ssa pakotti avaamaan markkinoita.
Eräänlaisena vastapainona on toiminut vuonna 2004 perustettu Swaminathan Commission, joka etsii ratkaisuja maanviljelijöiden ongelmiin. Komitean ansiosta viljelijät voivat esimerkiksi myydä tuotteitaan suoraan kuluttajille tai ruokavalmistajille, käyttämättä korruptoituneita tukkutoreja.
Swaminathan Commission on ehdottanut myös korkeampia minimihintoja ja sääntelyä suojaamaan suurille yksityiskauppiaille työskenteleviä sopimusviljelijöitä. Uusissa laeissa nämä ehdotukset on sivuutettu. Siksi maanviljelijät pelkäävät joutuvansa hyväksymään suuryhtiön tarjoaman hinnan, oli se mikä tahansa.
Pattitilanne
Tammikuun 26. päivänä maanviljelijät järjestivät 100 kilometriä pitkän traktorimarssin pääkaupunkiin. Päivä oli juhlapäivä, jolloin muistettiin Intian perustuslain voimaantuloa. Hallitus yritti estää traktorimarssin oikeudenmääräyksellä ja joissain osavaltioissa kiellettiin polttoaineen myynti traktoreille, mutta turhaan. Moni mielenosoittaja vannoo, ettei palaa kotiin ennen kuin lait on kumottu.
– Hallitus yrittää näyttää maailmalle, että se on tehnyt hyvää työtä rakentamalla aseita. Nyt me haluamme kertoa maailmalle, ettei maata tehdä loistavaksi tekemällä aseita, vaan kunnioittamalla maanviljelijöitä ja pistämällä kuntoon maan talouden elinehto eli maatalous, punjabilainen pienviljelijä Mandeep Kaur sanoo. Hän on kahden kuukauden aikana matkustanut Singhuun useita kertoja osallistumaan mielenosoituksiin.
Hallitus on ehdottanut lakien toimeenpanon lykkäämistä vuodella tai puolellatoista, mutta viljelijät eivät tyydy siihen. Keskustelut mielenosoittajien ja hallituksen välillä on keskeytetty, eikä uusista ole sovittu. Pattitilanne ei ole saanut viljelijöitä taipumaan, mutta jotkut ovat vedonneet hallitukseen, ettei se tekisi tilanteesta arvovaltakysymystä.
– Maanviljelijöiden vaatimusten hyväksymistä ei pitäisi nähdä viljelijöiden voittona tai hallituksen tappiona. Se tulisi nähdä demokratian voittona, Kuruganti sanoo.
– Protesti jatkuu rauhanomaisena.