All Over Press/Alamy/DOD Photo

Suomen ja Viron yhteistyöhön kuuluu Naton ja Yhdysvaltojen johtamia sotaharjoituksia, tiedonvaihtoa ja yhteisiä asehankintoja. Suomen linja on, ettei Viro voi etukäteen odottaa Suomelta sotilaallista apua sodan tullen. Samalla sitä kuitenkin harjoitellaan.

Viron presidentillä Kersti Kaljulaidilla oli vuoden alussa suomalaisille viesti.

Vielä 50 vuotta sitten samanlainen kieli yhdisti Viroa ja Suomea. Nyt maat kasvaneet jo niin kiinteästi yhteen, että kieli on ainoa asia, joka niitä enää erottaa.

Kaljulaidin mukaansa Suomella ja Virolla on myös samanlainen arvio Itämeren turvallisuuspoliittisesta tilanteesta.

Viron uskollisuus Natolle ja erityisesti sen johtovaltiolle Yhdysvalloille on ollut horjumaton.

– Jos vertaamme Viron ja Suomen viranomaisten julkaisemia asiakirjoja, ymmärryksemme isosta kuvasta on täsmälleen samanlainen, Kaljulaid sanoi MTV:llä toimittaja Jaakko Loikkasen Asian ytimeen -ohjelmassa tammikuussa.

”Transatlanttinen yhteys on suurin turvallisuutemme takuu”

ILMOITUS

Vaikka analyysi Itämeren tilanteesta olisi yhteneväinen, on johtopäätöksissä merkittävä ero. Viro kuuluu sotilasliitto Natoon, Suomi ei.

– Transatlanttinen yhteys on suurin turvallisuutemme takuu, Kaljulaid usko.

Suomeksi se tarkoittaa Yhdysvaltoja eikä tässä ole Kaljulaidun mukaan ole tapahtunut muutoksia, vaikka isännät Valkoisessa talossa vaihtuvat.

Sotilaspoliittisesti Baltia kiinnostaa myös Iso-Britanniaa, joka johtaa Naton Viroon sijoittamia niin sanottuja eteen työnnetyn läsnäolon joukkoja. Latviassa vastaavaa noin tuhannen sotilaan joukkoa johtaa Kanada, Liettuassa Saksa ja Puolassa Yhdysvallat.

– Joukot ovat selkeä osoitus Naton ja Iso-Britannian sitoutumisesta Baltian yhteiseen puolustukseen, sanoo pääministeri Boris Johnsonin ulkopoliittinen neuvonantaja John Bew.

Hän puhui tammikuun lopussa Kaljulaidin kanssa samassa brittiläis-balttilaisen geopolitiikan tutkimushankkeen avajaisissa. Bewin mukaan Baltia on tärkeä Euroopassa nousseen geopoliittisen kilpailun takia. Suomeksi sanottuna se tarkoittaa Naton ja Venäjän vastakkainasettelua.

Nato-neuvot ovat vaienneet

Suomenlahden takaa onkin vuosien varrella kuultu puheenvuoroja, joissa Suomea on kehotettu liittymään Natoon. Erityisen ahkera Suomen neuvomisessa on ollut maan entinen presidentti Toomas Hendrik Ilves.

– Unohdetaanpa hetkeksi Suomessakin esiintyvä amerikkalaisvastaisuus ja katsotaan vain karttaa, Ilves täräytti vielä virassa ollessaan.

Tämä ärsytti jo aikanaan presidentti Sauli Niinistöä, joka vastasi, ettei Suomi kaipaa oppitunteja Natoon liittymisessä.

Nyt Virossa on otettu niin sanotusti lusikka kauniiseen käteen. Maan uusi Helsingin lähettiläs Sven Sakkov sanoi Verkkouutisten haastattelussa, että Suomen sotilaallinen liittoutumattomuus on pikemminkin mahdollisuus kuin este.

Sakkovin mielestä yhteistyötä pitäisi kuitenkin tiivistää erityisesti sotaharjoituksissa ja puolustusmateriaalin hankinnoissa.

Sakkov kieltäytyy kommenteista KU:lle vedoten koronan ja rajaliikenteen rajoitusten aiheuttamiin kiireisiin.

Uskollisuus Atlantin taakse

Myös Suomessa katsotaan, että Suomella ja Virolla on turvallisuusympäristöstä yhteinen näkemys. Sitä luodaan maiden puolustusviranomaisten jatkuvissa tapaamisissa. KU on käynyt tätä juttua varten taustakeskusteluja useiden turvallisuus- ja puolustuspolitiikan asiantuntijoiden ja päättäjien kanssa.

Lisäksi Suomi käy Naton kanssa niin sanottua Itämeri-dialogia, jossa vaihdetaan tietoja turvallisuustilanteesta Naton suuntaan.

Kun Viro uudelleen itsenäistyi elokuussa 1991, se joutui aloittamaan maanpuolustuksensa rakentamisen nollasta. Suomesta virtasi tuolloin koulutusapua ja myöhemmin lahjoituksina tykistöä ja rajavartioaluksia.

Viro on myös maana pieni ja Suomeen verrattuna köyhä. Siksi sille on ollut luontevaa hankkia ulkoistettuja turvallisuus- ja puolustuspalveluja Natolta, joka puolestaan saa sotilaallisen jalansijan Venäjän rajan tuntumasta.

Yli kaksi prosenttia kansantuotteestaan puolustukseen

Viron uskollisuus Natolle ja erityisesti sen johtovaltiolle Yhdysvalloille on ollut horjumaton. Maa otti vuosituhannen alkupuolella osaa jopa Yhdysvaltain ja Iso-Britannian käynnistämään Irakin sotaan ja sitä seuranneeseen miehitykseen. Virolaisten ajatus on, että he voivat kriisin tullen odottaa saavansa sotilaallista apua Natolta, mikäli maa itse tarjoaa sitä muille.

Sama koskee EU:ta.

– Tämä on tapamme osoittaa, että samalla, kun Viro voi pyytää muita maita auttamaan meitä idässä, me olemme varmasti valmiita auttamaan muita maita etelässä, Viron nykyistä edellinen puolustusministeri Jüri Luik kommentoi maan läsnäoloa Ranskan johtamassa operaatiossa Länsi-Afrikan Malissa.

Lisäksi Viro on yksi harvoista Nato-maista, joka ohjaa yli kaksi prosenttia kansantuotteestaan puolustukseen. Rahassa se tarkoittaa runsasta 500 miljoonaa euroa.

Aseostoksia ja tutka-asema

Vaikka maat ovatkin eri puolilla Naton aitaa, Suomesta kulkee monta kytköstä Viron puolustukseen.

Maat allekirjoittivat vuonna 2017 kahdenvälisen puolustusalan puiteasiakirjan, joka määrittelee sen, mitä ja miten yhteistyötä tehdään.

Suomi on mukana myös Tallinnassa sijaitsevassa Naton kyberosaamiskeskuksessa ja sen aktiivisessa harjoitustoiminnassa.

Vähemmän julkisuutta on saanut se, että myös valtion aseyhtiö Patria on käynyt ostoksilla Virossa. Vuonna 2017 se osti enemmistön virolaisyritys Milremistä (nykyisin Milwork), joka huoltaa Viron armeijan rynnäkköpanssareita, panssaroituja kuljetusvaunuja ja muita ajoneuvoja.

Maat ovat myös ostaneet yhdessä eteläkorealaisia raskaita K9 Thunder panssarihaupitseja.

Jokunen vuosi sitten Viro avasi Suomen avustuksella myös Etelä-Viron Tõikamäellä tutka-aseman, joka kuuluu Baltian BALTNET – ilmavalvontajärjestelmään. Tõikamäeltä valvotaan paitsi Baltian ilmatilaa, kurkistellaan myös ilmaliikennettä itärajan yli.

Viron puolustusvoimien mukaan tutkan paikan olivat katsoneet Naton analyytikot jo vuonna 2001.

Mukana joka aselajin harjoituksissa

Näyttävintä sotilasyhteistyötä on kuitenkin Suomen osallistuminen Virossa pidettyihin sotaharjoituksiin, joissa keskeisessä roolissa ovat Nato ja Yhdysvallat.

Niihin kuuluu joukko kybersotaharjoituksia, joilla on uhmakkaat nimet kuten Crossed Swords (Ristityt miekat), Locked Shields (Lukitut kilvet) ja Cyber Coalition (Kyberliittouma).

Itämerellä tapahtuviin sotapeleihin kuuluvat myös Yhdysvaltain Euroopan laivaston johtama merioperaatio Baltops, jonka yhteydessä on testattu maihinnousua milloin Hankoon, milloin Saarenmaalle.

Meriharjoitus on myös laajemmin Itämerellä tapahtuva Northern Coasts, jonka uhkakuvaa on kuulunut tilanne, jossa ”kuvitteellinen vihamielinen maa” esittää aluevaatimuksia Itämeren saarten suhteen ja yrittää estää vapaan merenkulun.

Nato-maiden suorittamaa Baltian ilmavalvontaa harjoitellaan puolestaan Ramstein Alloyssa. Vaikka Suomi ei ole mukana Baltian ilmavalvonnassa, siihen liittyvissä harjoituksissa on oltu aktiivisia jo vuosia.

Suurin ponnistus on kuitenkin ollut osallistuminen Viron pääsotaharjoitukseen Kevadtormiin (Kevätmyrsky). Viime vuonna se oli tarkoitus yhdistää Yhdysvaltain Euroopan joukkojen Saber Strike (Sapelinisku) -harjoitukseen, mutta maailmanlaajuinen koronapandemia kaatoi suunnitelmat. Sapeliniskussa Yhdysvallat nimenomaan harjoittelee sodan käyntiä Baltiassa.

Uhka Groslandin mielikuvitusmaasta

Esimerkiksi keväällä 2019 Suomen päämäärä Kevadtormissa oli ”harjoittaa henkilöstön osaamista kansainvälisen avun antamisen suunnittelussa ja toteuttamisessa”.

Kyse on Suomen puolustusvoimien uudesta lakisääteisestä tehtävästä.

Harjoituksiin osallistuminen hyväksytään tasavallan presidentin johtamassa hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa valiokunnassa, jossa teemaa katsotaan myös poliittisten linssien läpi.

Sodan harjoittelua Virossa perustellaan silläkin, että maa on lähellä, jolloin joukkojen ja kaluston lähettäminen sinne on helpompaa.

Takavuosina Suomi on ollut mukana myös niin sanotuissa karttaharjoituksissa, joissa on testattu Baltian maiden puolustamista Groslandiksi nimetyn Venäjän hyökkäystä vastaan. Presidentti Niinistön mukaan pöytäpeleillä luodaan myös turvallisuuspolitiikan linjaa.

Puolustusviranomaisten mukaan vastaaviin eri tutkimuslaitosten ja valtiollisten organisaatioiden karttapeleihin osallistuminen on arkipäiväinen työmenetelmä.

Ajatuksena on testata esimerkiksi lainsäädäntöön liittyviä hidasteita tai esteitä, joista voisi tulla ongelma, kun kriisin aikana annetaan toisille sotilaallista apua.

Omia hävittäjiä ei tule

Viron omat puolustusvoimat ovat vaatimattomat.

Tavoitteena on, että vuoteen 2026 mennessä maalla olisi yksi panssaroiduilla miehistönkuljetusvaunuilla, rynnäkköpanssareilla ja raskaalla telatykistöllä mekanisoitu prikaati ja yksi kevyt jalkaväkiprikaati sekä noin 4 000 määräaikaista sopimussotilasta vuodessa.

Viron eräänlainen nopean reagoinnin reservi kasvaa 25 000 henkeen. Koko reservin suuruus on 90 000.

Ilmavoimat Virolla on käytännössä vain paperilla, sillä kalustoa ei juuri ole.

– Jos ostaisimme omia hävittäjiä ilmavoimillemme, meidän pitäisi upottaa siihen koko puolustusbudjettimme, Viron edellinen puolustusministeri Jüri Luik on sanonut julkisuudessa.

Viron ilmapuolustus perustuukin Naton hävittäjävalvontaan, jossa vastuu kiertää jäsenmaiden kesken. Alkuvuodesta Ämarin tukikohdasta käsin ilmatilaa partioi Puolan ilmavoimat, huhtikuussa vastuu siirtyy Ranskalle.

Viron laivastolla on vain neljä pientä alusta.

Puolustuksen päävastuu lepääkin Naton varassa.

Sotilasliiton suunnitelma Baltian ja Puolan puolustamiseksi kulkee nimellä Eagle Defender. Sen yksityiskohdat ovat salaisia, mutta jotain silti tiedetään.

Tietovuotosivusto Wikileaksin paljastamien lukujen mukaan vuonna 2010 Baltian ja Puolan puolustukseen oli korvamerkitty yhdeksän divisioonaa Yhdysvalloista, Iso-Britanniasta, Saksasta ja Puolasta. Lisäksi Puolan ja Saksan satamia on varattu joukkojen kuljetuksiin.

Uusi suunnitelma Baltian puolustuksesta hyväksyttiin Naton Lontoon huippukokouksessa joulukuussa 2019.

Veljeskansa vai aseveli?

Mutta voisiko Suomi tulla vedetyksi mukaan Virossa tapahtuvaan kriisiin tai aseelliseen konfliktiin? Millaisia odotuksia Virossa on, että Suomi tulisi sen avuksi – jos ei suoraan, antamalla esimerkiksi ilmatilansa tai satamansa Naton käyttöön.

Suomen kannalta asetelma on selvä. Puolustusviranomaisten mukaan Virolla ei ole perusteita odottaa Suomelta sotilaallista apua. Suomi ei etukäteen lupaa tai ilmoita antavansa alueitaan muiden käyttöön. Tilanne- ja tapauskohtaiseen harkintaan on kuitenkin mahdollisuus.

Euroopan unionin kautta Virolla olisi kuitenkin lähtökohtaisesti oikeus odottaa apua Suomelta. Tämä myönnetään myös pohjoisen veljeskansan pääkaupungissa.