Lokakuussa 2020 bangladeshilaiset osoittivat suurin joukoin mieltään raivostuneina uutisista maassa tapahtuneista karmeista joukkoraiskauksista ja muusta seksuaalisesta väkivallasta. Vuoden 2020 yhdeksän ensimmäisen kuukauden aikana raportoitiin 975 raiskausta ja 43 raiskauksen jälkeen tehtyä murhaa.
– Maassa on rankaisemattomuuden kulttuuri. Korruptio on edelleen iso este oikeuden saamiselle, naisten oikeuksien puolustaja ja kansalaisjärjestö Naripokkhon perustaja Shireen Huq sanoo. Naripokkho on työskennellyt Bangladeshin naisten oikeuksien puolesta ja seksuaalista väkivaltaa vastaan vuodesta 1983.
– Meillä on taipumus ihannoida menneisyyttä ja ajatella, että miehinen aggressio, väkivalta ja naisten alistaminen ovat meidän aikamme ilmiöitä. Naisviha on kuitenkin ollut osa kulttuuriamme, politiikkaamme ja yhteiskuntaamme vuosisatojen ajan, Shireen Huq lisää.
Kunnianimestä solvaukseksi
Kun Bangladeshin itsenäistymisestä oli kulunut 40 vuotta, Naripokkho nosti esille vuoden 1971 Bangladeshin itsenäisyyssodan aikana raakaa seksuaalista väkivaltaa kokeneet naiset. Järjestö vaati naisille valtion tukea, kärsimyskorvauksia sekä kunnianpalautusta.
Kun Bangladesh irtautui Pakistanista, lukemattomat bangladeshilaiset naiset joutuivat Pakistanin armeijan ja sen kätyrien raiskaamiksi. Itsenäisyytensä voittaneen valtion tuore hallitus tosin viikon sisällä valtaan pääsystään antoi näille naisille kunnianimen birangona, soturinainen, jotta he välttyisivät seksuaalisen väkivallan uhreja tavallisesti kohtaavalta kaltoinkohtelulta.
Kunnianimi piankin vääntyi solvaukseksi ja leimaksi. Moni perhe kieltäytyi ottamasta takaisin pakistanilaisten bunkkereista pelastettuja tyttäriään, maalaiskylissä naapurit osoittelivat sormella ja lapset heittelivät kivillä. Shireen kertoo yhden birangonan puuskahtaneen ”sen tähden mitä pakistanilaiset sotilaat tekivät minulle vuonna 1971, te olette ryövänneet minulta sitä seuranneet 40 vuotta”.
– Seksuaalisen väkivallan juuret ovat naisvihan kulttuurissa ja sitä ruokkivassa myrkyllisessä maskuliinisuudessa. Vuoden 2020 kansaa järkyttäneisiin joukkoraiskauksiin syyllistyneet olivat kaikki hallituspuolueen opiskelija- tai nuorisosiiven jäseniä. Seksuaaliseen väkivaltaan liittyy tunne miehisestä oikeudesta tunkeutua naisen ruumiiseen. Se on lisääntymässä, sillä juuri nyt ei vallitse laki ja järjestys, ja ihmiset tietävät, etteivät joudu vastaamaan teoistaan, Shireen selittää.
Tukea rohingya-naisille
Vuonna 2017 Naripokkho aloitti tukihankkeen rohingya-naisille. Sytykkeenä olivat raportit raa’asta seksuaalisesta väkivallasta, joka edelsi yli 700 000 rohingya-pakolaisen tulvaa Myanmarista Bangladeshin puolelle.
YK:n raportin mukaan brutaalit hyökkäykset rohingyoita kohtaan olivat organisoituja, koordinoituja ja systemaattisesti toteutettuja. Päämääränä oli ajaa rohingyat ulos Myanmarista, mutta lisäksi estää heitä palaamasta koteihinsa. Tämä sai Naripokkhon jäsenet tarttumaan asiaan, ”jotta naisia ei tällä kertaa petettäisi”.
– Bangladeshilaisilla naisilla meni 40 vuotta murtaa hiljaisuus, mutta rohingya-naiset olivat heti valmiita kertomaan koko maailmalle, mitä heille oli tapahtunut, miten se oli tapahtunut ja ketkä sen tekivät. Koimme, että Naripokkhon roolina olisi vahvistaa heidän ääntään ja varmistaa, että nämä naiset saavat tukemme nyt, Shireen sanoo.
– Kansainvälisen yhteisön pitäisi käyttää enemmän energiaa ja voimavaroja Myanmarin saattamiseen vastuuseen rikoksista ihmisyyttä vastaan. Myanmarin pitäisi välittömästi tunnustaa rohingyat kansalaisiksi, jotta he voivat palata kotimaahansa, Shireen vaatii.