Lehtikuva/Heikki Saukkomaa

Kommentti: Puolue kuulostaa elitistiseltä, ajaa monien vastustamia asioita ja on unohtanut tavalliset miehet.

Helsingin Sanomien tänään julkaisema mielipidemittaus vahvistaa sen, minkä Yle kertoi pari viikkoa aiemmin: vasemmistoliiton kannatus oli koko viime syksyn hienoisessa, mutta tasaisessa laskussa. Vuoden 2019 eduskuntavaalien tulos oli 8,2 prosenttia. Viime vuonna puolue oli enimmäkseen kahdeksan prosentin alapuolella molemmissa mittauksissa.

Muutokset ovat pieniä, sillä vasemmistoliiton kannatuskäyrä ei ole mikään käyrä vaan lähes suora viiva, niin kuin on ollut vuosia.

Viime vuoden mittauksissa huomio kiinnittyy pieneen kannatuspiikkiin kesällä. HS:n mukaan vasemmistoliiton kannatus kävi heinäkuussa 8,2 prosentissa, mutta vuoden loppuun mennessä lasketeltiin 7,7 prosenttiin. Ylen mittauksissa kannatus oli korkeimmillaan kesäkuussa 8,7 prosenttia ja pysyi 8 prosentissa myös heinä- ja elokuun. Loppuvuosi meni sen alla.

Elokuun ministeriryhmän kesäkokouksesta joulukuun loppupuolelle asti vasemmistoliitto profiloitui eläkeputken poistamisen vastustaja ainoana hallituspuolueena. Kun päätös oli tehty 17. joulukuuta, puheenjohtaja Li Andersson otti kaikki muutosturvan parannukset puolueen ansioksi.

Eläkeputken kohtalo oli iso asia vasemmistoliiton kannattajille, mutta puolueen kannatukseen voimakkaalla profiloitumisella ei ollut mitään vaikutusta.

ILMOITUS

Kun politiikan isotkaan asiakysymykset eivät juuri vaikuta vasemmistoliiton kannatukseen, niin voisiko ongelma piillä jossain aivan muualla? Vasemmistoliitossa itsessään?

Eliitin kieltä, ylhäältä opettamista

Vasemmistoliitto ajaa vasemmistoliiton ydinkannattajien mielestä oikeita asioita oikeilla tavoilla: ilmasto, sukupuolten tasa-arvo, vähemmistöjen oikeudet ja yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus painottuvat.

Monien muiden mielestä nämä taas ovat jonnin joutoa, kun pitäisi puhua työstä, toimeentulosta, reuna-alueiden kurjistumisesta sekä verojen ja maksujen jatkuvasta noususta eli perussuomalaisten sanoin: sinä maksat.

Vasemmistoliitto on puolue, joka luottaa tietoon ja tutkimukseen. Niin pitääkin, mutta sen omakin viesti kuulostaa usein enemmän tieteeltä ja tutkimukselta kuin poliittiselta puheelta. Syntyy vaikutelma, että yliopistot käynyt eliitti puhuu omassa sfäärissään ja yrittää opettaa ylhäältä päin ihmisille oikeita mielipiteitä ja oikeaa tapaa elää.

Erityinen ongelma vasemmistoliitossa on, että sillä on vain yksi näkyvä miespoliitikko. Inhoan Timo Soinin soinismeja, mutta ”karvaperse duunari” ja hänen kiinnostustensa tunnistaminen ovat se, mitä vasemmistoliitosta puuttuu.

Ongelma on myös itse aiheutettu. Edellisellä puoluekokouskaudella vasemmistoliiton puheenjohtajistossa oli kolme kolmikymppistä naista. Nyt on sentään tasapaino tässä suhteessa.

Vasemmistoliiton puoluetoimistossa on alusta alkaen ollut naispoliittinen sihteeri tai nykyään asiantuntija. Tällä hetkellä tarvetta olisi enemmän miespolitiikalle, sillä ainakin puolueen omat naisasiat ovat erittäin hyvässä kunnossa.

Miten olisi miespoliittiseksi asiantuntijaksi joku, jolla on ollut kädet rasvassa, ajaa autoa, on kuin kotonaan huolto-asemien baarien miesten kanssa, juo kaljaa, mutta kavahtaa pienpanimoiden hipsterioluita, mahdollisesti metsästää ja kalastaa, katsoo telkkarista urheilua, kuuntelee iskelmiä ja rokkia, mutta inhoaa räppiä ja kiroilee luontevasti?