Lehtikuva/Oliver Berg

Tervetuloa sitten vaan peremmälle. Juottehan kahvia?

– Ei minua varten tarvitse keittää.

– Keitin jo. Istukaa vaan alas. Tässä on pullaakin. Ei kyllä pitäisi syödä, kun melkein koko vuosi on mennyt vaan tässä istuessa.

– Kiitos. On tainnut olla aika erikoista.

– No on. Siksi teitä on niin odotettukin. Sanon suoraan, että odotukset ovat kovat. Tuo edellinen oli niin suuri pettymys.

ILMOITUS

– Meni epäkuntoon?

– Epäkuntoon… Kun olisikin mennyt vain epäkuntoon, mutta kun oli täysi romu. Kyllä se kahden kuukauden takuuajan toimi ihan normaalisti, mutta alkoi sitten juonitella. Ajattelin, että palauttaisinko kun vielä ehtii, mutta enhän minä pöljä sitä tehnyt. Sitä tässä on saanut katua.

– Uskon sen.

– Niin, teillähän ei ole mitään kokemusta?

– Ei, tällä alalla ei pääse edes harjoittelemaan. Ensimmäisestä päivästä pitää silti olla valmis.

– Onhan siinä se hyvä puoli, että uusi on sitten ihan uutta. Ei ole urautunut tallaamaan samoja latuja.

– Niin minäkin ajattelen. Joo, nykyäänhän puhutaan paljon pätkätöistä ja projekteista. Tämä minun alani on pioneeri sillä saralla. Koskaan ei ole muuta ollutkaan kuin 365 päivän pätkään käsiksi ja sitten se on kerrasta poikki. Aina on kuitenkin tullut uusia halukkaita tekemään seuraavan.

– Tämän nykyisen puolustukseksi voi sanoa, että on niitä ollut muitakin, joilta hommat menivät täysin pieleen. Pahemminkin. Entä te? Pystyttekö korjaamaan tämän tekemät vahingot?

– Sanon suoraan, että takuuta ei pysty antamaan. Näissä hommissa on aina niin monta muuttujaa, että mitä tahansa voi sattua. Ei se ole aina viranhaltijan vika, että kaikki menee päin pers… anteeksi prinkkalaa. Kyllä tässäkin tapauksessa olisi joutunut yllätetyksi sellainenkin, jolla olisi ollut kokemusta. Ja sitä siis meidän alalla ei koskaan ole.

– Ymmärrän että haluatte puolustella kollegaanne, mutta en minä sitä kysynyt. Pystyttekö vai ette?

– Vastaan rehellisesti, että uskon pystyväni, mutta en siis mene takuuseen. Onhan tämä nykyinen kuitenkin yrittänyt korjata virheitään viime hetkillään. Minä pääsen osaksi valmiiseen pöytään tai liikkuvaan junaan, niin kuin sanonta kuuluu. Siis jos tulen valituksi.

– Onhan tuo tosiaan laittanut korjaustoimia käyntiin, myönnetään, vaikka muuten on täysi renttu ja hyväkäs. No, miten te jatkaisitte siitä?

– Vähitellen parempaa. Muun lupaaminen olisi huijausta. Kyllähän te ymmärrätte, ettei tuollaisen koijarin jälkien siivoaminen onnistu hetkessä, ei ainakaan takuuaikanani. Sen verran uskallan kuitenkin luvata, että kesään mennessä pahimmat sotkut on siivottu ja toimikauteni toisella puoliskolla päästään jo ihan kunnolla korjaushommiin. Niiden loppuun saattaminen jää kyllä seuraajilleni, on tässä niin iso savotta edessä.

– Olette ainakin rehellinen ja realisti. En palkkaisikaan sellaista, joka lupaa kuuta taivaalta. Ei minulla ole tämän enempää kysyttävää. Tervetuloa hommiin sitten vaan. Tehän tiedätte tarkan hetken milloin vuoronne alkaa. Levätkää nyt vielä hetki, edessä on kova souvi. Vai saako olla vielä toinen kuppi kahvia?

Politiikan toimittaja