Energiatehokkuus merkitsee kehitysmaissa eri asiaa kuin teollisuusmaissa. Tällainen havainto tehdään Maailmanpankin raportissa energiatehokkuudesta kehitysmaissa.
Teollisuusmaissa energiatehokkuus merkitsee enemmän hyödyketuotantoa vähemmällä energialla. Painopiste on säästämisessä, energiatehokkuuden kyvyssä pienentää energiankulutusta, kustannuksia ja viime aikoina myös hiilidioksidipäästöjä.
Kehitysmaiden tilanne on toinen. Elintaso on usein riittämätön, ja siksi raportin mukaan painopisteen pitäisi säästämisen sijaan olla tuotannon ja kulutuksen kasvussa: enemmän ja parempia hyödykkeitä ja palveluita, asuntoja, liikennettä, kouluja ja sairaaloita – ja vähemmän saasteita. Ei enemmän vähemmällä, vaan vieläkin enemmän enemmällä.