Muutos on näkynyt avaruudesta. Savusumu suurkaupunkien yltä on väistynyt.
Näemmekö nyt vilahduksen siitä, millainen olisi maailma ilman fossiilisia polttoaineita? Näin nopeastiko se tapahtui?
Miten koronapandemia vaikuttaa ilmastokriisiin? Arviot siitä menevät ristiin.
Toisten mielestä nyt on ainutlaatuinen tilaisuus nopeuttaa muutoksia, jotka olisivat joka tapauksessa välttämättömiä. Koronakriisistä ei pidä palata vanhaan talouteen, vaan rakentaa elvytys ympäristöystävälliselle pohjalle. Koronakriisi on osoittanut, että valtavasti rahaa ja muita resursseja on kyllä heittää peliin, jos hätä on suuri.
Toiset taas ovat sitä mieltä, että muutos tulee lopulta olemaan vähäinen. Poliittisten päättäjien päälle painavat aina seuraavat vaalit, ja silloin tärkeintä on saada talous nopeasti käyntiin keinolla millä hyvänsä.
Se, pyritäänkö elvytysrahoilla takaisin vanhaan vai uutta luoviin investointeihin, määrittää joka tapauksessa pandemian jälkeisen maailman.
Ilmastokriisillä on se ero koronapandemiaan, että muutokset tapahtuvat hitaammin. Ilmastonmuutos on jo täällä nyt, mutta aikaperspektiivissä puhutaan vuosista ja vuosikymmenistä, ei viikoista ja kuukausista.
Kuitenkin myös ilmastokriisi tappaa ihmisiä. Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan se aiheuttaa vuosina 2030–2050 joka vuosi keskimäärin 250 000 sellaista kuolemaa, joita ei muuten tapahtuisi.
Päästövähennys rajallinen
Kaupungeissa ja teollisuusalueilla nyt näkyvä ilman puhdistuminen ei tarkoita sitä, että ilmakehän hiilidioksidipitoisuus olisi pienentynyt. Päinvastoin, huhtikuussa noteerattiin mittaushistorian korkein kuukausikeskiarvo. Hiilidioksidi on pitkään ilmakehässä viipyvä kaasu.
Kansainvälinen energiajärjestö IEA arvioi, että hiilidioksidipäästöt vähenevät tänä vuonna lähes 8 prosenttia. Se voisi tarkoittaa maaliskuusta vuoden loppuun ulottuvalla ajanjaksolla ehkä 0,6 ppm:n (miljoonasosan) vähentävää vaikutusta ilmakehän hiilidioksidipitoisuuteen. Kuitenkin viime vuosina pitoisuus on kasvanut keskimäärin 2,4 ppm vuosittain.
Edes koronakriisin aiheuttama energian kysynnän pieneneminen ei siis juurikaan vaikuta ilmastokriisiin, vaikka se poistaisi suunnilleen Intian vuosikulutusta vastaavan määrän.
Todellisiin muutoksiin tarvitaan suurempia, pitkäaikaisia päästövähennyksiä.
Todellisiin muutoksiin tarvitaan suurempia päästövähennyksiä, ja niiden pitäisi olla pitkäaikaisia, kun taas koronakriisi on väliaikainen.
Joidenkin muiden arvioiden mukaan päästövähennys olisi vain 5,5 prosenttia. YK:n marraskuisen raportin mukaan tarvittaisiin seuraavien kymmenen vuoden aikana joka vuosi 7,6 prosentin päästövähennys, jotta Pariisin sopimuksen mukaiseen 1,5 asteen tavoitteeseen olisi mahdollista päästä.
Tuskin kukaan ilmastokriisistä huolestunut myöskään toivoo, että päästövähennykset tapahtuvat koronakriisin inhimillisellä hinnalla: kärsimyksellä, kuolemalla ja toimeentulohuolilla.
Talouden trendit
Jotkut tutkijat ovat sitä mieltä, että koronapandemia on käynnistänyt pitkään vaikuttavia mekanismeja, jotka voivat merkitä loppua öljyn aikakaudelle.
Heihin kuuluu amerikkalainen professori Michael T. Klare. Hän toteaa TomDispatchissa julkaistussa kirjoituksessaan, että viime vuonna IEA arvioi uusiutuvan energian ohittavan öljyn vuonna 2040 maailman ykkösenergialähteenä. Mutta nyt muutos voi Klaren mukaan tapahtua jopa muutamassa vuodessa.
Jonkinasteinen sosiaalisen etäisyyden pitäminen voi jatkua vielä vuosia. Se vähentää erilaisissa tapahtumissa käymistä, joihin sisältyy paljon autoliikennettä. Monet saattavat jäädä pysyvästi tai osittain etätöihin.
Kiinan ja Intian kaltaisten nopeasti kehittyvien maiden öljynkulutus ei Klaren mukaan lähivuosina kehity aiemmin ennustettua tahtia. Heikkenevä talouskasvu vaikuttaa kuluttajien ostovoimaan, mikä edelleen vähentää öljyn kysyntää. Kiinan kasvun hidastuminen vaikuttaa puolestaan lukuisien muiden maiden vientituotteiden kysyntään.
Yhdysvalloissa kasvava työttömyys vähentää kysyntää.
Koronakriisin seurauksena monissa maissa halutaan vähentää pitkiä globaaleja tuotantoketjuja, mikä vähentää pitkien kuljetusten tarvetta.
Globaali kauppa vähenee, Aasian kasvu hidastuu, eikä tärkeimmäksi öljynkulutuksen kasvun moottoriksi arvioitu Aasian keskiluokka kasvakaan aiemmin arvioidulla tavalla.
Yhdessä kaikki muutokset tarkoittavat Klaren mukaan sähkön kulutuksen kasvua. Kysymykseksi tulee, millä sähkö tuotetaan.
IEA:n tuoreimman tilaston mukaan 38 prosenttia maailman sähköstä on tuotettu hiilellä, 26 prosenttia öljyllä ja maakaasulla, 26 prosenttia uusiutuvilla sekä 10 prosenttia ydinvoimalla ja muilla energiamuodoilla.
Nyt kuitenkin Klaren mukaan tuuli- ja aurinkovoima ovat usein jo edullisin tuotantomuoto, kaasu niistä seuraava ja hiili kallein. Tämä kohdistaa investointeja uusiutuvaan energiaan.
Elvytystarve ja halpa öljy
Täysin päinvastaisella kannalla on esimerkiksi Jonathan Gornall Asia Timesin artikkelissaan. Hänen mukaansa ajatus siitä, että koronapandemia ratkaisisi ilmastokriisin, on naiivia ja vaarallista toiveajattelua.
Gornall muistuttaa, että vaikka uusiutuvien osuus kasvaa jatkuvasti, se on yhä vain 9,3 prosenttia kaikesta maailmassa kulutetusta energiasta.
Gornall pitää varmana, että kun koronapandemiasta päästään, maailman taloudet lähtevät turbovaihteella kuromaan takaisin menetettyjä tuottoja. Tähän tarvitaan valtavasti energiaa, ja vain fossiiliset polttoaineet pystyvät nopeasti vastaamaan kysyntään.
Rakenteellisiin muutoksiin tarvitaan poliittisia päätöksiä.
Lisäksi kriisin aikana on kertynyt valtavat öljyvarastot, mikä pitää jo ennen koronakriisiä pudonneet öljynhinnat alhaalla.
Harva poliitikko voi Gornallin mukaan vastustaa elvytystä halvalla, runsaasti tarjolla olevalla energialla, ja tämä voi keikauttaa ilmaston lämpenemisen kuilun reunan yli.
Gornall ei tässä yhteydessä pohdi öljyn halvan hinnan vaikutusta pitemmällä aikavälillä. Voisi olettaa, että se vähentäisi kiinnostusta investoida öljyntuotantoon, erityisesti hintaviin tuotantotapoihin kuten liuskeöljyyn tai arktisille alueille.
Tilaisuus muutokseen
Pandemia on osoittanut konkreettisesti, miten globaali ongelma vaikuttaa kansallisesti ja paikallisesti. Se on myös näyttänyt, mitä tapahtuu, kun ei kuunnella asiantuntijoiden varoituksia, viivytellään ratkaisuissa sekä uhrataan terveys ja ympäristö talouden alttarille. Kaikki tämä koskee myös ilmastokriisiä.
Vaikka yksilötasolla käyttäytymisessä tapahtuisi muutoksia, ei ilmastonmuutokseen pystytä vastaamaan ilman rakenteellisia muutoksia. Vaikka Klaren analyysin tavoin talous itsessään tuottaisi niitä, se ei riitä, vaan tarvitaan poliittisia päätöksiä.
Euroopan unioni määritti talvella Green Dealin painopisteekseen. Komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen vakuutti huhtikuussa, että siitä pidetään kiinni. Hänen mukaansa pandemian voi kääntää tilaisuudeksi rakentaa talous toisenlaiseksi ja kestävämmäksi.
Von der Leyen on saanut tukea muun muassa Angela Merkeliltä ja Emmanuel Macronilta. Mutta jäävätkö puheet – kuten niin usein ilmastoasioissa – enemmän suuriksi sanoiksi kuin todellisiksi teoiksi, kun isoja päätöksiä aletaan tehdä?
Huhtikuussa julkaistiin Ipsosin gallup, joka oli tehty 14 maassa. Sen mukaan selvä – useimmissa maissa ylivoimainen – enemmistö piti ilmastonmuutosta pitkällä aikavälillä vakavampana uhkana kuin koronaa. Keskimäärin 65 prosenttia oli sitä mieltä, että koronan jälkeisessä elvytyksessä pitäisi ilmasto asettaa etusijalle. Tässäkin enemmistö oli selkeä kaikissa maissa, myös esimerkiksi Kiinassa ja Yhdysvalloissa.
Mutta sitten tuli kolmas kysymys: pitääkö talouden elvytyksen olla etusijalla, vaikka tämä johtaisi joihinkin ympäristölle huonoihin ratkaisuihin? Nyt vastaukset jakautuivat, 6 maassa enemmistö vastasi myöntävästi, 8 maassa kieltävästi.
Saksassa jotkut poliitikot ovat koronakriisin vuoksi halunneet löysentää ilmastotavoitteita. Der Spiegelin mukaan liike-elämä ei ole samaa mieltä. Höllennykset torjutaan erityisesti sellaisissa paljon hiilidioksidia tuottavissa yhtiöissä kuten BASF, joissa on jo investoitu paljon puhtaampaan tekniikkaan.
Teollisuuden yhteistä muutosryhmää johtava Bernhard Lorentz sanoo Spiegelille, että kriisissä voittajia tulevat olemaan ne, jotka ovat teknologisesti edistyneimpiä ja päässeet pisimmälle kohti hiilineutraalisuutta.
YK:n pääsihteerin teesit
Maailma tulee tuskin koronan jälkeenkään olemaan joko tai. Se pysyy samana sekavana paikkana. Vastaus otsikon kysymykseen lieneekin: on monia keskenään ristiriitaisia trendejä, joista jotkut edistävät muutosta kohti ilmastoystävällisempää maailmaa ja toiset taas jarruttavat sitä tai ovat jopa kääntämässä suuntaa taaksepäin.
Annetaan YK:n pääsihteerille António Guterresille viimeinen sana siitä, mitä pitäisi tehdä. Guterres kirjoitti huhtikuun lopulla New York Timesiin mielipidekirjoituksen, jossa hän kehotti tarttumaan ilmastokriisiin samanaikaisesti ja samalla ponnella kuin koronakriisiin.
Guterresin mukaan ei pidä palata siihen, missä oltiin viime kesänä, vaan käyttää tilaisuus kestävämmän ja samalla vauraamman maailman luomiseen.
Guterres esittää kuuden kohdan ohjelmaa (seuraavassa tiivistettynä).
1. Elvytyksessä on investoitava hiilitaloudesta vapautumiseen kaikilla talouden aloilla.
2. Jaettaessa veronmaksajien rahaa yhtiöille niiden on luotava ympäristöystävällisiä työpaikkoja. Vanhentunutta saastuttavaa teollisuutta ei pidä pelastaa.
3. Rahaa on käytettävä kaikille reiluun muutokseen, jossa ketään ei jätetä.
4. Tukiaiset fossiilisille polttoaineille on lopetettava ja toteutettava.
5. Maailman finanssijärjestelmässä on otettava ilmastoon liittyvät riskit ja mahdollisuudet huomioon. Investoinneissa ei voi enää jättää huomioon ottamatta kestämättömän kasvun planeetalle aiheuttamaa hintaa
6. Molempiin kriiseihin vastaamiseksi on toimittava yhdessä kansainvälisenä yhteisönä. Eristyminen on ansa. Mikään maa ei voi pärjää yksin.