Pahimmillaan todellinen poliittinen valtakamppailu siirtyy harmaalle alueelle, jota määrittelevät erilaiset lainopilliset tulkinnat.

Vielä pitkään toisen maailmansodan jälkeen vasemmisto suhtautui melko nuivasti oikeuden alan kasvattamiseen yhteiskunnassa ja yleiseen poliittisen keskustelun juridisoitumiseen. Penseyden taustalla oli ajatus yksityisten omistusoikeuksien sedimentoimisesta perustuslakiin, mikä on vaikeuttanut poliittisten valtasuhteiden muuttamista radikaalisti.

Vasemmiston pääosin luovuttua vallankumouksellisista tavoitteistaan on juridisoitumisen kritiikki kohdistunut esimerkiksi keskuspankkien irrottamiseen demokraattisesta ohjauksesta tai julkisten toimijoiden roolia rajaavaan kilpailulainsäädäntöön. Monet vasemmistolaiset kriitikot ovat esittäneet, että tällaiset mekanismit kaventavat poliittisten vaateiden alaa yhteiskunnassa ja tekevät äärimmillään demokratiasta lähinnä seremoniallisen prosessin.

Jos vielä toisen maailmansodan jälkeisinä vuosikymmeninä huoli politiikan juridisoitumisesta oli leimallista vasemmistolle oikeiston puolustaessa olemassa olevaa järjestystä, on asetelma viime vuosina muuttunut. Etenkin Euroopassa taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien (TSS-oikeudet) ajatuksen vahvistuminen on tehnyt aiempaa legalistisemmasta politiikan tekemisen tavasta houkuttelevamman myös vasemmistolle.

Suomessa tämä oli jossain määrin nähtävissä esimerkiksi edellisellä vaalikaudella, kun silloisen hallituksen sote-esitystä kritisoitiin korostuneen juridisesta näkökulmasta. Samalla oikeistosta alettiin esittää rajua kritiikkiä ”perustuslakifundamentalismia” ja valtiosääntöoppineita kohtaan. Yllättäen oikeisto ottikin linjan, jossa oikeuden alaa yhteiskunnassa haluttiin kaventaa.

Vaikka kyse on yhtäältä aidosta poliittisten kantojen muuttumisesta, on keskustelussa toisaalta nähtävissä myös epäjohdonmukaisuutta ja opportunismia. Joissakin kysymyksissä oikeudellista sääntelyä halutaan kaventaa voimakkaasti, kun taas toisaalla sitä halutaan jopa lisätä.

ILMOITUS

Pintapuolisesti ajateltuna kysymykset TSS-oikeuksista ja vaikkapa keskuspankin juridisesta asemasta ovatkin hyvin erilaisia. Toisaalta myös perusteet rajoittaa julkisten instituutioiden kykyä säännellä talouselämää ovat liitoksissa ajatukseen elinkeinovapaudesta ja taloudellisista perusoikeuksista.

On selvää, että nykyaikainen oikeusvaltio perustuu vahvaan autonomiseen oikeusjärjestelmään ja perusoikeuksiin. Silti myös politiikan juridisoitumiseen liittyy vakavia ongelmia.

Pahimmassa tapauksessa se johtaa tilanteeseen, jossa keskeisimmät yhteiskunnalliset valtakamppailut siirretään pois demokratian piiristä. Tällaisessa tilanteessa todellinen poliittinen valtakamppailu siirtyy harmaalle alueelle, jota määrittelevät erilaiset lainopilliset tulkinnat.

Tämän äärimmäisenä muotona voidaan pitää Yhdysvaltojen tilannetta, jossa poliittista kamppailua ei enää monissa kysymyksissä käydä suoraan demokraattisissa instituutioissa, vaan keskeisin poliittisen toiminnan muoto on omaa maailmankuvaa edustavien tuomarien nimittäminen ikuisuusvirkoihin korkeimpaan oikeuteen.

Moderni demokratia edellyttää vahvaa juridista pohjaa. Silti myös politiikan juridisoitumista tulee välttää.

Kirjoittaja on valtiotieteiden tohtori ja poliittisen talouden tutkija.

Päätoimittaja Sirpa Puhakka

Hyvä lukija!

”Jokainen tilaus vahvistaa meitä tekemään parempaa journalismia, vaihtoehtoa valeuutisille ja humpuukille”, sanoo päätoimittaja Sirpa Puhakka.

Tilaa Kansan Uutiset ja edistät moniäänistä journalismia!