All Over Press/Adam Starszynski

Rasistiset kannanotot ovat arkipäivää.

Siskoni kolmivuotias tytär pitää monien kaltaistensa tavoin kovasti Pipsa Possusta. Hankin hänelle taannoin syntymäpäivälahjaksi Pipsa Possu pelaa jalkapalloa -kirjan, joka osoittautuikin oikein mieluisaksi. Kirjassa oli myös tärkeä opetus: jalkapallossa – vähän kuin elämässä muutenkin – on vaikea pärjätä yksin: yhteispelissä on voimaa.

Jalkapallo on paitsi yhteisöllinen, myös yhteiskunnallinen laji, ja sellaisena sitä voi käyttää niin hyvään kuin pahaan. Paitsi, että lajin parissa voivat pienet ja vähän isommatkin oppia hyödyllisiä yhteistyötaitoja, sen piirissä voidaan vaalia muitakin arvokkaita asioita. Rasisminvastainen työ on jalkapallossa jo arkea lähes kaikkialla seuroista kattojärjestöön; niin futarit kuin fanitkin osallistuvat usein erilaisiin hyväntekeväisyyskampanjoihin tai jopa aloittavat niitä; urheiluseuroissa tehdään usein merkittävää syrjäytymisen vastaista työtä ja ne ovat myös merkittäviä maahanmuuttajien kotouttajia.

Kuitenkin kuningas- ja kuningatarlaji voi tarjota alustan myös epädemokraattisille pyrkimyksille. Tällä palstalla on pariinkin otteeseen kirjoitettu Unkarin sairaasta jalkapalloyhteiskunnasta, siitä, miten pääministeri Viktor Orbán käyttää suosittua urheilua välineenä valtansa pönkittämiseen niin maansa rajojen sisä- kuin ulkopuolella. Viime viikkoina Unkari on esiintynyt yhdessä Puolan kanssa europolitiikan ”pahana poikana”, eikä varsinaisesti yllätä, että myös Puolassa futikseen on etenkin Laki ja Oikeus -puolueen vuoden 2015 vaalivoiton jälkeen yhdistynyt perin ongelmallisia ilmiöitä.

Puolalainen fanikulttuuri on eurooppalaisessa vertailussa varsin erikoista. Sen voimakas nationalismi ei sinänsä ole kovin poikkeavaa – etenkin maajoukkuekuvioissahan tuo tapaa olla sisäänrakennettua – mutta sen poliittinen yksiniittisyys on. Siinä, missä monissa muissa suurissa jalkapallomaissa on niin oikeistolaisia kuin vasemmistolaisiakin ”ultria” ja eri joukkueiden kannattajaryhmät asemoituvat poliittisen kentän eri laidoille, heijastaa Puolan kannattajaskene maan poliittista tilannetta, jossa vasemmistolaiset ryhmät ovat marginaalissa.

Vaikka tutkimusten mukaan puolalaiset fanit mieltävät itsensä epäpoliittisiksi siinä mielessä, etteivät he useinkaan tue mitään puoluetta, on suuri osa kannattajakunnasta erittäin oikeistolaista. Konservatiivinen poliittinen ilmapiiri näyttäisi heijastuvan myös katsomoihin, joista esimerkiksi muualta Euroopasta tutut ”Refugees welcome” -banderollit loistavat poissaolollaan. Rasistiset kannanotot ovat arkipäivää, vaikka Puolassa on vielä tänäkin päivänä erittäin vähän maahanmuuttajia. Retoriikka on silti muualta Euroopasta tuttua.

ILMOITUS

Kiinnostavan esimerkin Puolan faniskenestä tekee se, että siinä näyttäisivät tulevan lihaksi monet huolet, joista Suomessakin puhutaan. Sekä äärioikeistolainen ajattelu että jalkapallokulttuuri vetävät puoleensa etenkin nuoria miehiä, joiden on hankala löytää paikkaansa muualta yhteiskunnasta. Katsomoissa näyttäisikin kristallisoituvan yhteiskunnan huolestuttava kehitys: varsinainen huligaaniongelma on Puolassa saatu kohtalaisen hyvin kitkettyä, mutta rasismin ja vähemmistövihan muututtua salonkikelpoisiksi, ovat ultrat siirtyneet toteuttamaan itseään niiden kautta.

Vaikuttaakin siltä, ettei Puolan futisfanien rasistisuus ja äärioikeistolaisuus ole niinkään itse sairaus vaan sen oire. Fanien poliittiset näkemykset eivät ole missään irrallaan muusta yhteiskunnasta, ja niitä on mielenkiintoista tarkastella yhteiskunnallisen ilmapiirin metaforana. Monissa muissa suurissa jalkapallomaissa faniporukoita on moneen junaan: on poliittisesti neutraaleja, on oikeistolaisempia ja vasemmistolaisempia. Jälkimmäisistä esimerkkejä ovat vaikkapa saksalaisen Union Berlinin tai kotoisen TPV:n kannattajat. Moniarvoinen faniskene heijastaa moniarvoista yhteiskuntaa.

Usein kuulee puhuttavan jalkapallosta idealisoivasti maailman demokraattisimpana lajina. On kuitenkin tärkeä ymmärtää, että laji itsessään ei takaa mitään vaan voi toimia välineenä hyvinkin ongelmallisille pyrinnöille. Globaalina ilmiönä futis on aina väistämättä enemmän tai vähemmän poliittista, ja sen sijaan, että käyttäisimme aikaa vaatimuksiin politiikan poistamiseksi jalkapallosta, meidän tulisi keskustella siitä, millaista politiikkaa lajin piirissä tuetaan ja millaista yhteiskuntaa se on omalta osaltaan rakentamassa.

Aikataulujen vuoksi jouluviikon vakiovihjeet eivät ehtineet lehteen, joten käytän tämän ylijäävän tilan hyvän joulun toivotuksiin. Kansan Uutisten futiskolumnistit toivottavat kaikelle kansalle oikein mukavaa ja punaista joulua sekä toivovat kollektiivina Pukilta runsasmaalista uutta vuotta.