Palkittu ruotsalainen historioitsija yllättää lajinvaihdollaan. Yllätys on teoksen genre, sen paikka kirjastossa on rikoskirjallisuuden hyllyllä. Siihen yllätys sitten loppuukin – niin ”historioitsijan elkein” kirjoitettu Murha Sunnuntaitiellä on.
Moni romaanin ilmestymisen yllättämä lukija kysyy mikä Peter Englundin on saanut ryhtymään rikosromaanin kirjoittamiseen. Kirjailija on aavistanut aiheuttavansa meissä hämmennystä ja vastasi itse.
”…se johtuu osaksi vanhasta haaveestani päästä työskentelemään sellaisen aiheen parissa, joka on vielä elävänä muistissa… Historioitsija saapuu aina paikalle auttamatta liian myöhään… Koskaan ei voi kysyä keneltäkään mukana olleelta.”(ss.74-75)
No, tämä teos on true crime -tavaraa. Se käsittelee Tukholmassa vuonna 1965 todella tapahtunutta ja suurta julkisuutta saanutta murhaa. Se oli aikakautta, josta kirjoittajalla on omia muistikuvia. Tämä ei suinkaan ole tarkoittanut sitä, etteikö Englund olisi joutunut romaanin aikaansaadakseen istumaan päivät pitkät Tukholman kaupunginarkiston tutkijakammiossa arkistopapereita selaamassa. Merkittävä ero käsittelyynsä ottaneen murhatapauksen ja historiatutkimuksen välillä kuitenkin oli. Rikospoliisin tutkimusaineiston ja lehtiartikkeleiden ohella Englund keräsi tapahtuneesta tietoa haastattelemalla siihen tavalla toisella liittyneitä henkilöitä. Haastattelujen antiin Englund totesi aika pian joutuneensa pettymään. Se lisäksi, että haastateltavia oli vaikea tavoittaa, Englund sai todeta miten hauras asia ihmisen muisti on. Yleisin vastaus oli ”en muista”.
Kirjan pääaihe on siis nuoren naisen murha. Ennen kuin siihen päästään on kuitenkin pitänyt lukea melko perusteellinen kuvaus tukholmalaisesta lähiöstä, sen syntyhistoriasta ja muodostumiseksi 1940–60-luvulla tyypilliseksi esimerkiksi tuolloin vallinneesta kansankodin rakennustyöstä. Ruotsi eli noina vuosina kaikkinaisen mullistuksen ja kukoistuksen.Teollisuustuotanto kasvoi, työttömyys oli minimissään, palkat nousivat, tuloerot pienenivät. Toki myönteistä kehitystä varjosti yksi häiriöilmiö – rikollisuuden ja jengitappelujen määrän kasvu. Kuohuttavin tapahtuma oli joukkotappelu Hötorgetilla.
Englundin kuvaamassa turmalähiössä koettiin sama kehityskulku kuin kautta Ruotsin. Elämäntavat muuttuivat jopa perinpohjin. Ihmiset olivat entistä vähemmän sosiaalisissa kanssakäymisissä, viihtyivät kotona katselemassa Nylands hörnaa, matkustivat mökille omiin oloihinsa.
Engström nostaa tapahtuneelle ”syylliseksi” kasvaneen hyvinvoinnin, jonka tunnusmerkkeinä olivat televisio, auto ja kesämökki.
Jo alkulehdiltä näin selviää, että Peter Englund oli päättänyt kirjoittaa erilaisen rikosromaanin. Ja paljon muuta syntyikin. Runsas joukko varsinkin ruotsalaisista rikosromaaneista määritellään sisällöltään yhteiskunnallisiksi. Englundin teos on sellainen, jos mikä. Ilmiselvää sosiologiaa, sanoisin.
Omasta vuoteestaan kuolleena löytyneen naisen oletettiin ensin tehneen itsemurhan, mutta pian ilmeni sen raiskaukseksi ja murhaksi paljastaneita todisteita. Ainekset suureen kohuun olivat valmiita ja seurasi mittava liikekannallepano poliisin väkivaltatutkinnassa. Selvitystyöhön pantiin kaupungin parhaat ja kokeneimmat rikospoliisit. Samat määritteet pätivät sensaatiomaista uutistapahtumaa raportoimaan valjastettua toimittajakuntaa.
Tekijäksi epäilty paljastuu huomattavan paljon ennen kirjan viimeisiä sivuja, mutta se ei todellakaan tarkoita tekstin tylsistymistä kuulustelupöytäkirjojen kirjaamiseksi. Omassa todellisuudessaan eläneessä epäillyssä riitti tutkijoille haastetta. Enemmällä paljastamisella ei tässä ei ole syytä lukijoiden kokemaa pilata.
Englundille rikosromaanin kirjoittaminen tarkoitti poliisin tutkinnan ja tapauksen yhteisössä herättämän reagoinnin pilkuntarkkaa kuvausta. Tässä työhönsä perinpohjaisuuteen perustavalla kirjailijalla meni aikaa. Poliisin työssä vaiheita ja käänteitä riitti. Niinpä lause, jolla hän itse jälkisanoissaan tyyliään luonnehtii, on paljon puhuva: ”En ole halunnut keksiä mitään itse, eikä se ole ollut myöskään tarpeen.” (s. 310)
Peter Englund: Murha Sunnuntaitiellä. WSOY 2020. 314s.