Danny Dorling
52-vuotias Dorling toimii maantieteen professorina Oxfordin yliopistossa Englannissa.
Hän on kirjoittanut epätasa-arvosta ja julkisista palveluista. Hänen viimeisimmät kirjansa ovat Brexit and the end of empire (2019) Sally Tomlinsonin kanssa sekä What we can learn from the world’s happiest country (2020) yhdessä Annika Koljosen kanssa.
Joshua Virasami
30-vuotias Virasami on yksi Britannian Black Lives Matter -liikkeen keskeisimpiä hahmoja.
Liikkeen poliisiväkivaltaa vastustavat mielenosoitukset nousivat otsikoihin viime kesänä, mutta alkusysäyksenä Britannian BLM:lle on ollut viharikosten kasvu jo brexit-äänestyksen jälkeen vuonna 2016.
Virasamilta ilmestyi syksyllä aloitteleville aktivisteille opas How to change it.
Runnymede Trust
Britannian johtava rodulliseen tasa-arvoon keskittyvä järjestö.
Vuodesta 1968 toiminut järjestö myös koordinoi maanlaajuista verkostoa, johon kuuluu yli 200 rasismia vastaan toimivaa järjestöä.
Koronaepidemian myötä Britanniassa on juhlittu terveydenhuollon työntekijöitä. Julkinen terveydenhuolto, yksi maan rakastetuimmista instituutioista, on paljastunut pahasti aliresursoiduksi. Vuodesta 2010 vallassa olleet konservatiivihallitukset ovat leikanneet julkisten palveluiden rahoitusta kovalla kädellä.
– Ihmisillä on jäänteenä rakkaus julkista terveydenhuoltoa kohtaan. Mutta enenevässä määrin todellisuus on, että se on heikkolaatuista, kertoo Oxfordin yliopiston professori Danny Dorling videopuhelun välityksellä kotoaan.
Danny Dorling julkaisi vuonna 2019 yhdessä Sally Tomlinsonin kanssa kirjan Rule Britannia: Brexit and the End of Empire. Siinä kirjoittajat esittävät, että EU-eroa voi ymmärtää vain nostalgian kautta, jota monet valkoiset englantilaiset yhä tuntevat imperiumia kohtaan.
Kolonialistinen ylemmyydentunne johtaa muun muassa siihen, ettei kansa näe maahanmuuton ilmiselviäkään hyviä puolia. Esimerkiksi terveydenhuollon työntekijöistä on pulaa. Kuitenkin vuoden 2017 eli brexit-äänestyksen seurauksena Britanniaan saapui 89 prosenttia vähemmän sairaanhoitajia kuin edellisvuonna.
Taistelu riiston
historiasta
Brexit-äänestyksen tulos nähdään usein valkoisen työväenluokan protestina. Dorling ja Tomlinson kuitenkin osoittavat, että äänestys voitettiin tosiasiallisesti hyvinvoivan eteläenglantilaisen keskiluokan äänillä.
Britannian taloudellinen hyvinvointi rakennettiin riiston varaan, he kirjoittavat. Kun entiset siirtomaat itsenäistyivät 1960- ja 70-luvuilla, eivätkä ne enää toimineetkaan kilpailuttomina markkinoina brittituotteille ja halvan raaka-aineen lähteinä, talous alkoi kärsiä. Kansa uskoi poliitikkoja, jotka syyttivät liian vahvaa ay-liikettä ja maahanmuuttoa.
Britit eivät edelleenkään ymmärrä totuutta siirtomaa-ajasta. Vuoden 2016 tammikuussa 43 prosenttia briteistä uskoi imperiumin olleen hyvä asia ja vain 19 prosenttia arvioi sen olleen huono asia.
Black Lives Matter -aktivisti Joshua Virasami kertoo, että kansallista identiteettiä rakennetaan tietoisesti:
– Se on pitkälti aivopesua. Kerromme tarinaa kuninkaista ja kuningattarista, siitä kuinka teimme hyvää ympäri maailmaa. Mutta emme koskaan kerro, että se projekti on aina perustunut toiseuttamiselle ja toisen riistolle.
”Historiaamme
yritetään pyyhkiä pois”
Rodullistettujen vähemmistöjen kuuluminen Britannian tarinaan on pitkään ollut kipupiste. Sotienjälkeinen Britannia rakennettiin pitkälti siirtotyövoimalla, jota houkuteltiin entisistä siirtomaista. Heidän oikeuttaan olla maassa on nyttemmin kyseenalaistettu.
Viime kesäkuussa britit joutuivat yhtäkkiä vastatusten historiakäsityksensä kanssa. Black Lives Matter -mielenosoittajat Länsi-Englannin Bristolissa kaatoivat orjakauppias Edward Colstonin patsaan ja työnsivät sen mereen. Poliitikot tuomitsivat teon jyrkästi.
– Syntyi tarina, että historiaamme yritetään pyyhkiä pois. Mutta ihmisethän kaatoivat patsaan aloittaakseen keskustelun historiasta. Ei sitä kaadettu keskellä yötä salassa vaan nimenomaan näyttävästi, Virasami toteaa.
– Tulemme käymään valtavan taistelun historiasta. Ja se on hyvä asia, sanoo Dorling.
Hän uskoo, että keskustelu on jo voitettu: esimerkiksi Oxfordin eliittiyliopisto vaihtoi hiljattain kirjaston nimen, sillä entinen nimi viittasi orjanomistajaan.
”Rotu” valjastettu
määrittämään terveyttä
Dorling ja Tomlinson yhdistävät kolonialistisen mielenlaadun leikkauspolitiikkaan, jonka seurauksena köyhyyden annetaan lisääntyä, sillä köyhät koetaan huonommiksi ihmisiksi. Inhimillisillä mittareilla Britannialla onkin jo pitkään mennyt huonosti: imeväisyyskuolleisuus on noussut ja eliniänodotteen nousu pysähtynyt.
Sitten iski koronapandemia. Britanniassa siitä on aiheutunut jo yli 60 000 kuolemaa, enemmän kuin missään muualla Euroopassa. Etniset vähemmistöt ovat olleet kuolinluvuissa yliedustettuina. Mustien miesten kuolinluvut olivat 3,3-kertaisia valkoisiin nähden ja mustien naisten 2,4-kertaisia.
Jos valkoisten koronakuolleisuus olisi ollut samaa luokkaa kuin mustien ja aasialaistaustaisten, olisi ensimmäisessä aallossa nähty vielä kymmeniätuhansia kuolleita enemmän. Näin on laskenut Runnymede Trust -säätiö, joka on tutkinut syitä suhteettomaan kuolleisuuteen.
Syyt löytyvät muun muassa köyhyydestä ja heikoista asumisoloista, jotka ovat vaikeuttaneet eristäytymistä. Siinä missä kaksi prosenttia valkoisista kotitalouksista asuu liian ahtaasti, luvut ovat mustilla 15 ja bangladeshilaistaustaisilla yli 30 prosenttia.
Näillä vähemmistöillä on kymmenesosa valkoisten varallisuudesta. Jopa yli puolet aasialaistaustaisista lapsista ja 40 prosenttia mustista lapsista elää köyhyysrajan alapuolella.
Diabetesta, ylipainoa ja sydän- ja verisuonitauteja esiintyy vähemmistöillä useammin.
– Ihmiselämän arvo ei ole kaikille sama. Pandemia on osoittanut, että ”rotu” määrittää terveyttä. Tutkimus toisensa jälkeen on näyttänyt, että etnisillä vähemmistöillä on heikompi terveys, koulutus, elinolosuhteet sekä asema työmarkkinoilla heidän kohtaamiensa jatkuvien ja systeemisten rotuun liittyvien esteiden takia, kertoo Nick Treloar, Runnymede Trustin tutkimusanalyytikko.
Koronan iskuja selitettiin
rodullisilla stereotypioilla
Joshua Virasamin mukaan julkista keskustelua vähemmistöjen suuremmasta koronakuolleisuudesta on ollut mielenkiintoista seurata.
– Se olisi ollut hyvä tilaisuus puhua taloudellisesta ja sosiaalisesta eriarvoisuudesta. Mutta monet turvautuivat rodullisiin stereotypioihin suurista perheistä ja yhteisöistä tai huonosta ruokavaliosta. Ne eivät ole merkityksettömiä asioita, mutta eivät todellakaan asian ydin. Mutta totuus yhteiskunnan epätasa-arvoisuudesta on hyvin epämukava.
Rokotusten alettua Britanniassa näkyy vihdoin valoa koronatunnelin päässä. Pandemia ei kuitenkaan ole vielä ohi, ja myös sen talousvaikutukset iskevät kovimmin vähemmistöihin, joilla on epävarmemmat työolot ja vähemmän säästöjä, muistuttaa Treloar.
Vuodenvaihteessa päättyy myös EU-eron siirtymäaika. Brexitin on ennustettu synkentävän talouden näkymiä entisestään.
Treloar toteaa ennusteen olevan, että laskusuhdanne jatkuu.
– Kun mitään erityistoimenpiteitä ei ole tehty etnisten vähemmistöjen suojaamiseksi, he tulevat todennäköisesti kantamaan vaikeimman taakan seuraavien 12 kuukauden aikana, hän sanoo.
Brexitin vaikutukset
jakavat
Virasami pelkää, että maahanmuuttajien oikeuksissa otetaan brexitin myötä askelia taaksepäin. Lisäksi huolestuttavat EU-maiden kansalaiset, jotka eivät hae oleskelulupaa ajoissa ja menettävät esimerkiksi oikeutensa maksuttomaan terveydenhuoltoon.
– Monet yhteiskunnalliset liikkeet ja järjestöt odottavat ensi vuodelta paljon takapakkia maahanmuuttajien oikeuksien suhteen.
Danny Dorling on optimistisempi. Hän uskoo, että EU-ero pienentää Britannian painoarvoa maailmassa ja maa joutuu vihdoin kohtaamaan todellisuuden. Kuilu rikkaiden ja köyhien välillä pienenee, kun talouskasvun hidastumisen myötä rikkaiden omaisuuden arvo alkaa laskea.
– Yksityisten eläkkeiden arvo laskee, asuntojen hinnat laskevat, johtajille tulee vähemmän palkankorotuksia. Kaikista tuntuu kurjalta, mutta ennen kuin huomaakaan, maa on tasa-arvoisempi.
Danny Dorling
52-vuotias Dorling toimii maantieteen professorina Oxfordin yliopistossa Englannissa.
Hän on kirjoittanut epätasa-arvosta ja julkisista palveluista. Hänen viimeisimmät kirjansa ovat Brexit and the end of empire (2019) Sally Tomlinsonin kanssa sekä What we can learn from the world’s happiest country (2020) yhdessä Annika Koljosen kanssa.
Joshua Virasami
30-vuotias Virasami on yksi Britannian Black Lives Matter -liikkeen keskeisimpiä hahmoja.
Liikkeen poliisiväkivaltaa vastustavat mielenosoitukset nousivat otsikoihin viime kesänä, mutta alkusysäyksenä Britannian BLM:lle on ollut viharikosten kasvu jo brexit-äänestyksen jälkeen vuonna 2016.
Virasamilta ilmestyi syksyllä aloitteleville aktivisteille opas How to change it.
Runnymede Trust
Britannian johtava rodulliseen tasa-arvoon keskittyvä järjestö.
Vuodesta 1968 toiminut järjestö myös koordinoi maanlaajuista verkostoa, johon kuuluu yli 200 rasismia vastaan toimivaa järjestöä.