Vainajien muistopäivänä hautausmailla oli tungokseen asti autoja ja ihmisiä. Ihmisillä oli kynttilöitä, kransseja, kanervia ja lyhtyjä mukanaan. Tunnelma oli harras, hautausmaamme olivat yhtenä valomerenä muistellessamme hetken edesmenneitä läheisiämme.
Tuo päivä muistuttakoon meitä kuitenkin vielä elävistä läheisistämme. Koronavirus on laittanut meidät polvilleen. Jotkut eivät jaksa. Uhkakuvat ympärillämme lisääntyvät kaiken aikaa, emmekä tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Nyt meidän olisi aika löytää toisemme uudestaan, sillä kun iäisyyden portti avautuu, takaisinpaluuta ei ole. Vainajien päivä on ohitettu, ja palaamme arkeen. Voimmekin ottaa nyt kynän käteen ja kirjoittaa läheisillemme kirjeen tai postikortin. Ihan vaikka muistuttaaksemme heitä siitä, että välitämme heistä.
Birgitta Wulf
Kerava