Lehtikuva/Trond H. Trosdahl

Rangaistusasteikolla on, halusimme tai emme, yhteiskuntaan laajoja vaikutuksia aina auttamistyöhön panostamiseen saakka, kirjoittaa sosiaalityöntekijä Teija Hautanen.

Kansan Uutisten sunnuntaivieras Tiina Turunen kirjoitti 13.12.2020, että vankeuslaitoksen kritiikki on osa laajempaa vasemmistolaista ja feminististä visiota kohti rikoksesta vapaata maailmaa.

Olen ilman muuta samaa mieltä, että rikosseuraamusten sisältöä ja rikoksentekijöiden auttamista irti rikollisesta toiminnasta on tarpeen kehittää jatkuvasti. Vasemmistoliittolaisena feministinä pidän kuitenkin ongelmallisena, jos vankeusrangaistusten poistamista aletaan julkisessa keskustelussa pitää puolueen ja feministien linjoina. Nyt tämä sunnuntaivieraan teksti sai jo osakseen tämänkaltaista kommentointia, mistä huolestuin.

Kunkin rikoksen rangaistusasteikko voi vaikuttaa siihen, millä intensiteetillä rikoksia tutkitaan ja tehdäänkö niistä edes rikosilmoituksia.

Väkivaltatutkimuksen ja väkivallan parissa tehtävän auttamistyön kentillä näkyy se, että väkivalta on alettu ottaa Suomessa vakavasti vuosikymmenten kuluessa. Tämä on ollut hyvin hidasta.

Olen elänyt tutkijana Suomessa 1990-luvulla käynnistyneen feministisen väkivaltatutkimuksen aallon alkuvaiheissa. Tuolloin, kuten aiempinakin vuosikymmeninä, juuri feministinen tutkimus ja feministiset järjestöt puhuivat vahvasti sen puolesta, että lähisuhteissa tapahtuva väkivalta ei ole vain yksityisasia ja että se pitää kriminalisoida – ja rangaistusasteikon on vastattava rikosten vakavuutta.

Samoja näkökohtia on ajettu niin aikuisiin kuin lapsiinkin kohdistuvien seksuaalirikosten kohdalla. Suomessa esimerkiksi raiskaus avioliitossa kriminalisoitiin vasta vuonna 1994. Lähisuhteissa tapahtuvat lievät pahoinpitelyt tulivat virallisen syytteen alaisiksi vuonna 2011.

ILMOITUS

Näitäkään uudistuksia ei olisi tehty ilman feministien työtä. Tällä hetkellä kritiikkiä kohdistuu feministien toimesta esimerkiksi lähisuhdeväkivallan sovittelua kohtaan.

Kunkin rikoksen rangaistusasteikko voi vaikuttaa siihen, millä intensiteetillä rikoksia tutkitaan ja tehdäänkö niistä edes rikosilmoituksia. Jos rangaistusten skaala on lievä, myös yhteiskunnallisessa ilmapiirissä kyseinen rikos määrittyy helposti lieväksi asiaksi. Rangaistusasteikolla on, halusimme tai emme, yhteiskuntaan laajoja vaikutuksia aina auttamistyöhön panostamiseen saakka.

Olen nykyisin sosiaalityöntekijänä mukana lapsiin kohdistuvien väkivalta- ja seksuaalirikosten selvittämistyössä. Tekijän vankeusrangaistus voi tuoda uhreille ja heidän läheisilleen käytännön turvaa arkeen ja laajemmallekin yleisölle viestin oikeudenmukaisuuden toteutumisesta.

Toki uhrien on myös syytä saada tukea, terapiaa ja asianmukaiset rahalliset korvaukset rikoksesta aiheutuneista fyysisen ja psyykkisen terveyden vaurioista. Myös tekijät pitää voida ohjata heille suunnatun ja tutkimuksin todennetusti toimivan avun piiriin. Tekijän saaman rangaistuksen ei suinkaan pidä olla rikosprosessin ainoa lopputulos.