Toimittaja, diakoni, tietokirjailija Heikki ”Hepo” Korhonen on kuollut. Hän kuoli perjantaina 20.11.2020 läheistensä ympäröimänä kahden eri syövän uuvuttamana. Heikki syntyi Kemissä 21.06.1953. Hän oli kuollessaan 67-vuotias

Heikki oli ajan tapaan sukunsa ensimmäinen ylioppilas. Opiskelijan tie vei ensin Sirola-opistoon ja sieltä matka jatkui 1973 Tampereen yliopistoon lukemaan toimittajatutkintoa.

Vähältä kuitenkin piti, ettei hänestä tullut teatterialan ammattilaista. Heikki oli pyrkinyt myös Teatterikorkeakoulun dramaturgilinjalle. Tiukassa valintaprosessissa hän ylsi kuudenneksi, mutta vain kolme pyrkijää ylitti kynnyksen.

Tampereella tutustuin ideoita pulppuavaan ja hyvää mieltä ympärilleen tuovaan pohjoisen mieheen. Tuttavuus syveni kesällä 1975, jolloin me olimme molemmat kesätoimittajina Kansan Uutisissa.

Työskentelimme samassa työpaikassa aina 1980-luvun lopulle saakka. Heikki vakinaistettiin keväällä 1976 ja minut saman vuoden syksyllä.

Kansan Uutisissa Heikki työskenteli 1980-luvun loppuun. Työn myötä kasvoivat niin ammattitaito kuin tehtävätkin. Taakse oli jäämässä pian se aika, jota kuvasteli pikkujouluihin 1977 toimittajista tehty kronikka meidän nuorten osalta. Sen mukaan ”Jokke kaivaa lehtiötä, Hepo kynän teroittaa, enää heidät sentti toimittajan ammatista erottaa”.

Kansan Uutisissa Heikki toimi ensimmäiset vuodet uutis- ja ay-toimittajana, sitten uutispäällikkönä sekä nelisen vuotta kakkospäätoimittajana. 1980-luvun alussa hän työskenteli pari vuotta lehden kirjeenvaihtajana DDR-Berliinissä.

Heikki suhtautui eteensä tuleviin asioihin ennakkoluulottomasti. Kun 1990-luku käynnistyi, alkoi myös uusi vaihe Heikin elämässä. Hän lähti kohti ”tuntematonta” eli Kaukoitään uutistoimisto DLP:n akkreditoimana kirjeenvaihtajana.

Asemapaikkoja olivat ensin Kiinan Peking, sitten Hongkong ja Malesian Kuala Lumpur. Näiltä seuduilta hän raportoi Aasian freelance-kirjeenvaihtajana Kansan Uutisten ja DLP:n lisäksi muun muassa Iltalehteä, Kauppalehteä, MTV:tä ja BBC:tä. Toimeentulo syntyi palasista.

Suomeen palattuaan hän työskenteli vuosia vapaana toimittajana ja viestinnän asiantuntijana. Konsultointilistalta löytyvät muun muassa Finnair, Sitra, Porvoon kaupunki, Helsingin taide- ja viestintäoppilaitos sekä Lappeenrannan, Kokkolan ja Lahden energialaitokset. Konsultin työtä tukivat Helsingin yliopistossa suoritetut organisaatioviestinnän opinnot.

Työuransa Heikki päätti 2019 Rakennusliiton tiedotuspäällikkönä.

Rakennusliiton ajaltaan Heikki piti erityisen onnistuneena kehittelemäänsä Eväsmies-projektia. Sen myötä liittoon virtasi nuoria jäseniä ja samalla paranivat rakentajien ruokailutottumukset.

Heikki kirjoitti useita tietokirjoja. Yhteistyössä valokuvaaja Martti Lintusen kanssa syntyivät matkakirjat Monta mutkaa Mekongilla (Finnida 1992), Väestöpommi (Sahlgrens 1994) ja Tuoksuva satama, Hongkong (Otava 1997). Lisäksi hän kirjoitti kaksi kirjaa yrittäjyydestä sekä myös englanniksi käännetyn tietokirjan hyvän ilman vaikutuksista terveyteen.

2010-luvun alussa Heikki liittyi ortodoksisen kirkon jäseneksi. Kirkko toi uusia näkökulmia elämään. Kirkon diakoniksi hän valmistui 2013 joulun alla.

Viikonloput menivät usein seurakunnan toimissa. Hän oli toimittamassa kirkollisia palveluksia kuten häitä, ristiäisiä ja hautajaisia.

Hän sai tehtäviä muun muassa arkkipiispan viestintätyöryhmän jäsenenä ja Lintulan luostarin ystävien hallituksessa.

Lisäksi Heikki teki vapaaehtoistyötä Kalliolan kuntoutusklinikan asiantuntijana auttaakseen alkoholi- ja huumeriippuvaisia.

Elämänsä viimeiset viisi vuotta Heikki kamppaili syöpien kanssa. Kahdesti hän menetti puhekykynsä, mutta sinnikkäästi hän opetteli taidon uudelleen.

Heikin läheisiin kuuluivat puoliso, kaksi lasta ja kaksi lastenlasta.

Jouko Joentausta
Kirjoittaja oli Heikki Korhosen ystävä.